Oulunkylässä asunut kirjailija

Jari Tervo

Kati Ja Jari Tervo linnanjuhlissa, kuva Yle 1999 Jari Tervo on syntynyt Rovaniemellä 2. helmikuuta 1959. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopistossa pääaineenaan kotimainen kirjallisuus. Yliopisto-opintojensa jälkeen hän kävi Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulun (1982-83)ja siirtyi 1984 Ilta-Sanomiin kotimaan uutistoimittajaksi.

Tulevan vaimonsa Katin Jari Tervo tapasi ensi kertaa Vanhan kuppilassa 1980-luvun puolivälissä, joskin seurustelu alkoi myöhemmin. Kati Tervo julkaisi vuonna 2008 teoksen Kesäpäiväkirja, joka pääosin kertoo perheen arkisemmasta elämästä. Toinen Kati Tervon kirja on nimeltään Jääkaapin henki vuodelta 2011. Jari Tervo on puolestaan kuvannut perhe-elämää vuonna 2000 kirjassaan Kallellaan. Isän päiväkirja. Hän pitää kirjasta henkilökohtaisesti eniten, vaikka päiväkirjojen kirjoittelu on sittemmin jäänyt.

Jari Tervo jättäytyi toimittajan työstä ryhtyen vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1995. Helsingin lisäksi hän on asunut pitkään Espoossa, ja edelleenkin moni mieltää hänet Olarilaiseksi. Nykyisin hän asuu Katajanokalla, jonne hän muutti asuttuaan 2000-luvun alkuvuosina rivitalossa Oulunkylässä.

Tervon osallistuminen oulunkyläläiseen sosiaaliseen elämään oli laimeaa, paikallisissa tilaisuuksissa häntä ei juurikaan nähty, eikä hänellä ollut paikallista kantapaikkaa, mutta poikansa Kallen kanssa hän ulkoili. Hän ei myöskään tuotannossaan tiettävästi käyttänyt oulunkyläläisiä aiheenaan, kuten teki esimerkiksi Kari Hotakainen Maunulassa eräistä paikallisista.
---
Runoilijana aloittanut Tervo kirjoitti usean vuoden ajan syntymäkaupunkinsa Rovaniemen alamaailmasta. Vuonna 1995 ilmestynyt romaani Pyhiesi yhteyteen ilmestyi Pekka Milonoffin käsikirjoittamana ja ohjaamana elokuvana Rikos ja rakkaus 1999. Filmejä on tehty muutamasta muustakin Jari Tervon teoksesta.

Jari Tervon käsikirjoittama 8-osainen komediasarja Mogadishu Avenue sai ensi-iltansa 6. marraskuuta 2006 MTV3:ssa ja se esitettiin uusintana 2008. Teksti julkaistiin myös vuonna 2006 kirjana. Mukana on runsaasti tv-sarjassa esittämätöntä aineistoa.
Toinen komediasarja Moska valmistui vuonna 2011. Kritiikissä sarja haukuttiin halpatuotantoroskaksi.
Hiukan jo unohtuneita tv-käsikirjoituksia olivat Poliisin Poika, 1998 ja Mahtihäät. 2000.

Pehmeäkantisina painoksina julkaistua Tervon aikaisempaa tuotantoa:
- Mönkä (Minun sukuni tarina ja Suomemme heimo) 2007
- Livohka ( Pyhiesi yhteyteen, Tuulikaappimaa) 2006
- Länä (Rautapää ja Miljoona etunojapunnerrusta) 2008

Oma erikoisuutensa Tervon tuotannossa oli Kirjakauppaliiton kustantama kampanjateos Jarrusukka. Sitä oli saatavilla vain kansainvälisenä Kirjan ja ruusun päivänä 23. huhtikuuta 2013.
 
Jari Tervo on sanailijana tuttu Uutisvuoto-ohjelmasta, jota on esitetty vuodesta 1998 lähtien. Julkisuuden ja myyntimenestyksen osaltaan uskotaan vaikuttaneen siihen, että Tervo ei ole saanut kirjallisuuden Finlandia-palkintoa, vaikka monet hänen ehdolla olleista teoksistaan ovat olleet kirjallisesti ansioituneita. Vuonna 2008 esiraati ei tuonut teosta "Troikka" lainkaan ehdokkaiden joukkoon. Kun Tervolta kysyttiin kommenttia asiasta, hän totesi, ettei ole katkera. Kysymyksen, mitä mieltä hän on kirjallisista piireistä, jotka palkinnosta päättävät, hän kuittasi lyhyesti, että piirit ovat pienet ja ammattitaitoiset.

Tampereen Ylioppilaslehti Aviisi ojensi 28.11.2008 nestemäisen Finlandia-palkinnon Tervolle romaanista Troikka. Aviisin myöntämä varjo-Finlandia on arvoltaan 13,91 euroa ja se myönnetään 0,5 litran Finlandia-vodkapullon muodossa.

- Nyt täytyy olla varovainen. Olen kuullut, että palkinto saattaa nousta kirjailijalla päähän, puolen litran palkinnosta iloisesti yllättynyt Tervo sanoi.
 

Romaaneja, Novelleja

Revontultentie, WSOY 2014

Revontultentie on kerronnallisesti jatkoa Esikoiselle. Se kuvaa esipuberteettipojan kokemuksia lapsen maailman muuttuessa aikuisten maailmaksi vuonna 1973. Jari pääsee tutustumaan vanhempiensa kanssa lomalla Neuvostoliittoon ja historianopettaja Orankivaaran kanssa Itä-Saksaan, Berliiniin festivaaleille. Molemmat matkat ovat pettymys Jarille, ja hän tajuaa, että vallankumouksella ja sosialismilla on huonojakin puolia. 
Vilpittömän matkaajan 1970-lukulaista maailmaa paaluttavat brittiyhtye Slade, isoisän sodanaikaisen korsuporukan hurja vitsaus ja Itä-Saksan intiaanit.
WSOY 2014 318 s.

Esikoinen, romaani WSOY 2013

Vuoden 1972 ensimmäisinä tunteina ryhtyy rovaniemeläinen koulupoika pitämään totista, hykerryttävää päiväkirjaa.
Vilpittömissä merkinnöissään koululainen kuvaa pienyrittäjäperheen surkuhupaista arkea, ensirakkauttaan, paikallaan polkevaa vallankumousta ja Aune-tädin ponnisteluja oikeudenmukaisen noitatuomion saamiseksi käräjiltä.
Päiväkirjanpitäjä nauhoittaa mullistavalle keksinnölle, c-kasetille, isomummunsa muisteluja kielltystä rakkaudesta tsaarin vallityöläiseen, palmikkopäiseen hunghuusipoikaan. Päiväkirja kasvaa sukuromaaniksi, tavallinen paisuu tavattomaksi.
Esikoinen liikkuu 1600-luvun noitakomissiosta 1900-luvun alun revoljutsijaan, vallankumoukseen, mutta romaanin tarkastelupiste sijaitsee vuodessa 1972, jolloin rovaniemeläinen koulupoika saa syntymäpäivälahjakseen sitkeän lakritsipiipun, Osmondsin kasetin ja Leninin valitut.

Hesari kysyy: Tuleeko nyt paljastuskirja

Teos on saanut paljon ylistäviä kirja-arvioita:
"Jari Tervo on kirjoittanut parhaimman, koskettavimman tarinansa. Esikoinen on järkyttävän kaunis romaani lapsen elämästä suomalaisessa perheessä 1960- ja 1970-luvuilla. Se on kaikessa iskevyydessäänkin lyyrisen herkkä, totta kai nokkelan hauska, mutta viimeisin aistimus kirjasta tuntuu suloisena lämpönä." (Liisa Kukkola, Etelä-Saimaa)

"Kun Esikoinen kertoo siitä, mitä sen ajassa on, se kertoo myös siitä, mitä on ollut. Ja niin käy, että Esikoisesta tuleekin ajaton kertomus. Se on romaanitaiteen helmiä." (Aarno Palttala, Aamulehti)

"Eläväisessä perheessä huudetaan ja sairastetaan, petetään ja kuollaankin, mutta ei niin, että traumat mykistäisivät. Kauniisti ja hauskasti Tervo pyrkii todistamaan, että rakkaudesta versoo luovuutta."
(Suvi Ahola, Helsingin Sanomat)

"Tervo on parhaimmillaan ja suorastaan loistokas kertoillessaan päiväkirjapojan näkökulmasta ihan tavallisia perheen ja suvun puuhia." (Helena Miettinen, Etelä- Suomen Sanomat)

"Tervo kirjoittaa tuoreesti kuin esikoisromaania, joka se ei ole, vaan kokoneen sanataiturin lumoava elämänkudelma. Ajankuva on vangittu tehokkaasti, samoin pohjoisen ihmisten elinpiiri ja asenne. Rovaniemi on tunnetusti vilpoisella napapiirillä, mutta Tervon kerronnasta hohkaa hellivä lämpö." (www.tuijata.wordpress.com)

"Ja nyt tämä Esikoinen. Se on todella kaunis kirja. Esikoinen on nuoren pojan kasvutarina, jossa ei ole mitään härskiä. Tai no onhan siinä härskejä sanoja, mutta ne kantavat herkkiä merkityksiä." Salamatkustaja-blogi

"Jari Tervon uutuusromaania Esikoinen voi tuskin kehua liikaa. Tervo vaivaa suomen kieltä kuin taikinaa. (– –) Tarinakin on niin huolellisesti punottu, että lukijaa huimaa. Tervo kuvaa päähenkilönsä kasvua poikasesta nuorukaiseksi niin osuvasti, että muilla samaa yrittäneillä olisi syytä kadehtia."(Martta Kaukonen, Ilona)

"Tervolle tyypillinen kielellinen ilottelu pääsee jälleen oikeuksiinsa." (Jari Olavi Hiltunen, Opettaja)
 


Layla, romaani, WSOY 2011

"Minut kihlattiin kehdossa. Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi. Hän havahtui hääpäivän jälkeisenä aamuna aviomiehensä Muratin liikkeisiin. Tämä sytytti valot ja käski Laylan nousta patjalta.
Layla totteli miestään, kuten kunnon kurdivaimon tulee. Hän vilkaisi klaanin luvatta rakentaman gecekondun ikkunasta ulos. Siellä liehuivat punainen, keltainen ja vihreä. Gülistan-äiti oli häitten kunniaksi ripustanut kerrostalojen väliselle pyykkinarulle valmiiksi kuivia huiveja. Punainen, keltainen ja vihreä olivat kurdikansan värit.
Häävieraat olivat syöneet notkuvat pöydät börekejä, dolmia, köftejä ja yufkaa, ohutta leipää. Ne levittivät juhlan tuoksua arkeen saakka."

Sitten alkavat juonenkäänteet, joissa kunniaväkivalta, ihmissalakuljetus, ihmiskauppa, hyväksikäyttö on kudottu tiukasti Laylan kaltoinkohteluun.

Jari Tervo vastasi Helsingin kirjamessuilla 27.10.2011 kritiikkiin, jota kurdiyhteisö on kohdistanut hänen Layla-romaaniinsa. "15-vuotiaan kurditytön kohtalon kautta puolustan maailman kaikkien naisten ihmisarvoa. En missään tapauksessa pyydä anteeksi yhtään mitään", Tervo sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa.
Tervolta oli vaatinut anteeksipyyntöä muun muassa Kurdistan.fi:n päätoimittaja Welat Nehri. Verkkolehti Uuden Suomen mukaan Nehri on sanonut, että Tervo johtaa kurdiasiaa tuntemattomia harhaan.
Tervo on saanut moitteet siitäkin, että kirjan nimihenkilön nimi ei ole kirjoitettu kuten kurdit sen kirjoittavat, sillä Tervon käyttämä kirjoitusasu on heidän silmissään miehen nimi. Tervo sanoi kirjamessuilla, että kirjan nimi Layla on kirjoitettu täsmälleen oikein.
"Haluan kirjoittaa sen niin, koska siten saan laajemman viittauskentän romaanin nimelle."

Lisää Ylen Elävästä arkistosta:

Teoksen kritiikissä suuri paino oli kirjailijan sanomassa, ja Tervossa nähtiin paljon feminismiä ja rasisminvastaisuutta. Tervon kirjallisia ansioita kritiikeistä löytyy:
"Laylan ja Helenan tarinoiden lisäksi Tervo juoksuttaa runsaassa romaanissaan useita sivujuonia, miesten ja naisten kertomuksia. Naiskaupan ostajaosapuolta, välittäjämiehiä ja muita hyötyjiä romaani kuvaa taitavasti niin, että lukija saa jäädä miettimään, kuka on eniten väärässä ja onko näissä liiketoimissa kukaan ollenkaan oikeassa. ’Toisiamme me myymme’, miettii Laylan isä Memed, julman moraalin jylhä edustaja. (…)
Surkeuden ja kauheuden ohella Laylaan sisältyy lempeitä ja kauniita kohtauksia ja erityisen kaunista suomen kieltä.”
    Kaisa Neimala, Parnasso



Koljatti
, romaani, WSOY, 2009.
Koljatti on Tervon vuonna 2009 ilmestynyt satiiri, joka kertoo nykysuomalaisesta poliittisesta arjesta. Päähenkilöä, pääministeri Pekka Lahnasta, ja puoluesihteeri Pörhöstä lukuun ottamatta kaikki henkilöt esiintyvät siinä oikeilla nimillään, paitsi nimetön naispresidentti.

Helsingin Kaupunginteatteri teki siitä näyttämösovituksen 2010. Dramatisointi: Sami Keski-Vähälä, Ohjaus: Raila Leppäkoski, Rooleissa olivat: Antti Virmavirta, Pekka Huotari, Helena Vierikko, Pertti Koivula, Jari Pehkonen ja Aino Seppo.

Jari Tervo: "Kirjoitin Koljatin paitsi poliittiseksi satiiriksi myös mediasatiiriksi. Vastaanoton perusteella poliitikot kestävät satiiria paremmin kuin media. Kun median eteen kohottaa peilin, se ei katso kuvaansa, vaan peilin pitelijää ja kuvailee sitä.
Koljatti paljasti myös piileviä kykyjä: kirjan sisällöstä pystyttiin möykkäämään sitä lukematta. Kyvykkyyttä eivät osoittaneet vain nimettömät nettikansalaiset. Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri ja taistolais kansanedustaja tuomitsivat Koljatin mielellään iltapäivälehdessä. Missään tapauksessa he eivät aikoneet lukea sitä. Koljattia ei koskaan kohdeltu romaanina, vaan kohuna."



 


Troikka
, romaani, WSOY 2008, 409 s
Teos on saatavissa myös 12 CD:n äänikirjana

Punakaartilainen Eljas Rossi lastaa matka-arkkuja pakorekiin punaisten rintamaesikunnan pihalla huhtikuisessa illassa Tampereella 1918. Yötä myöten hän, kaartilainen Herman Hevoskoski ja haavuri Juliska Viskari murtautuvat satojen punaisten kanssa kenraali Mannerheimin valkoisen armeijan saartorenkaan läpi.

Kymmenentuhatta punaista suomalaista pakenee vallankumouksen sydämeen, Pietariin. Maanpaossa Rossi, Hevoskoski ja Viskari yrittävät kapinahäpeän jälkeen rakentaa uutta elämää kansalaissodan hurjistamalla Venäjällä.

Rossi ja Hevoskoski tapaavat Venäjän vallankumouksen johtajan Leninin, he ovat perustamassa suomalaista kommunistista puoluetta, ja he taistelevat Pulkovan kukkuloilla Neuvosto-Venäjän elämästä ja kuolemasta.

Vallankumouksen kulkumiehet saavat keväällä 1920 erityistehtävän lähteä Suomeen. Heidän pitää sytyttää uudestaan vallankumouksen soihtu.

Lukunäyte tästä

Kirjasta sanottua: 

”(…) Troikka on parasta, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Lukukokemus oli harvinaislaatuinen, enpä muista toista romaania, joka olisi tuntunut koko ajan muuttuvan aina vain paremmaksi. Loppuun päästyä oli suorastaan haikea olo.” 
 - Jarmo Papinniemi, parnasso.fi

”Kirjailija pyrkii kahteen suureen asiaan yhtä aikaa. Hän rakentaa epookkia ja tarkentaa luuppinsa vuorotellen romaanin henkilöihin, joita on sen verran ettei niitä kannata samaan vossikkaan tunkea. Ihmemies Tervo onnistuu molemmissa pyrinnöissä.” - Olavi Jama, Kaleva

”Myyrästä alkanut ja Ohranalla jatkunut trilogia saa näin arvoisensa ja mielekkään päätöksen. Uskon, että romaani on Tervon paras.” - Hannu Marttila, Helsingin Sanomat

”Henkilökuvaus on Troikan teemoja kannatteleva, tärkein elementti. Siinä Jari Tervo on mestari.” - Aarno Palttala, Lapin Kansa

"Troikasta muodostuu kaleidoskoppimainen kuva historian dramaattisista hetkistä sammakko- perspektiivistä nähtynä. Tervolla on tunnetusti taitava näkökulmatekniikka. Hän hallitsee kerronnalliset siirtymät ja ajalliset takautumat. Niin sanottu inhimillinen totuus on aina jossakin usean totuuden puristuksessa, viime kädessä inhimillisen kohtalon omassa todistusvoimassa." ... "Tervon piirtämä Mannerheimin muotokuva on oivaltava ja älykäs. Se tuo esiin Mannerheimin poikkeuksellisen intuitiivisuuden ja historiallisen ironian tajun." - Hannu Waarala, Savon Sanomat

Virolainen käännös: Troika : romaan; soome keelest tõlkinud Arvi Sepp 2010



Ohrana
, romaani, WSOY 2006, 368 s
teoksesta on sekä kovakantinen että edullinen pehmeäkantinen (puucee)painos

Satakuusivuotias desantinmetsästäjä Attila Rahja kertoo elämänsä käännekohdasta, Helsingin pommituksista kolmena helmikuun pakkasyönä vuonna 1944. Tarinassa kuullaan miten helsinkiläisperheet eivät ole Stalinilta turvassa pommisuojassakaan. 

Vastavakoilutoimiston tarkastajan tarina yltyy kertomukseksi hänen perheensä ja koko Suomen kohtalosta eurooppalaisen suursodan reunamilla. Attilan kohtalona on jäljittää rakastettuaan, Stalinin nimeen vannovaa maanpetturi Vilja Oljenpaloa kaoottisessa kaupungissa.

Tervon Ohranan taustalla on tiettävästi tositarina, Helsingin saattoi pelastaa Suomen laskuun toiminut desantti, joka sähkötti itänaapuriin kovasti liioiteltuja tietoja kaupungin tuhoista ja esti siten lisäpommitukset ja oikean tuhon.

Esikuva löytyy myös Ohrana-teoksen maanpetturi Väinämöiselle, hahmo muistuttaa sisäministeri Yrjö Leinoa, jota jotkut ovat epäilleet kaksoisagentiksi viime vuosiin saakka.

Kirjasta on sanottu: ( Lähde WSOY)

”Jari Tervon uusi romaani Ohrana on sekä lajiltaan, rakenteeltaan että kerronnaltaan melkoinen viritys.”
– Lasse Koskela, Parnasso

”Sukeutumassa on kansakunnan kronikoitsija, hirtehisen Suomi-tarinoinnin esinauraja.”
– Juhani Ruotsalo, Uutispäivä Demari

”Romaanin rakenne on erinomainen. Tarinan säikeet solmiutuvat hyvin yhteen ja juoni yllättää jatkuvasti. Henkilöiden välillä on oivaa draamaa ympärillään sodan ja politiikan vaihtelevat rintamat.”
– Terhi Anttila, Savon Sanomat

"Ohrana on hieno romaani, helpommin lähestyttävä kuin parin vuoden takainen Myyrä, mutta vähintään yhtä hyvä."
– Tapio Lahtinen, Hämeen Sanomat

"Äijäkirjallisuutemme ruumiillistuma Jari Tervo kirjoittaa jatkosodan aikaisista Helsingin-pommituksista tavalla, joka saa naisihmisen liikuttumaan kyyneliin asti. Sitä on harva faktakirjailija, ihan mitä sukupuolta tahansa, saanut aikaiseksi." 
- Liisa Kukkola, Etelä-Saimaa Verkossa 

Myyrä, romaani, WSOY 2004, 544 s

Vuonna 1978 Suojelupoliisin nuori ja lahjakas etsivä Jura Karhu saa tehtäväkseen paljastaa tasavallan korkeimmalta huipulta vakoojan, myyrän. 

Romaanissa suojelupoliisit epäilevät itse presidenttiä maanpetturiksi, ja Jura Karhun kujanjuoksu johtaa Tamminiemeen päin. Ironisesti kirjailija luonnostelee urakalla konnaa miehestä, joka oli ehdolla 1976 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. 

Myyrässä esiintyvät oikeilla nimillään monet todelliset poliitikot ja talouselämän toimijat Ahti Karjalaisesta ja Johannes Virolaisesta lähtien. Romaani kuitenkin kasvaa tutkielmaksi Urho Kekkosen persoonasta ja toiminnasta. Punavankeja aikoinaan teloittanut Kekkonen tulkitaan romaanin alusta lähtien murhaajaksi.

Henkilökohtaisempi yhteys rikollisen ja häntä jahtaavan poliisin välille syntyy, kun selviää, että Juran oma isoisä on ollut Haminassa 1918 teloitettujen joukossa.

Myyrä oli vuoden 2004 Finlandiaehdokas.



  Siperian tango, Valitut novellit 1993–2003, WSOY 2003
 
Jari Tervon novellivalikoima alkaa Murmanskin paremman hotellin baaritiskiltä, jossa kolmatta viskiään nauttiva Vasili on juuri saamassa toimeksiannon Rovaniemelle. Se päättyy vuoden 1918 pohjoiselle rautatielle, jolla veturinkuljettaja yrittää kuljettaa sikalauman lisäksi keskenään sotivia punaisia ja valkoisia sotilaita.

Samaan aikaan toisaalla: Paksu nainen kyllästyy heittelemään kiekkoa yksiössä ja löytää japanilaisen runouden. Inuiitti veistää lumesta jättiläislohen, jonka kitaan on taiteiltu pieni kaupunki. Näkkäläjärvi suunnittelee kotitekoiseen pornofilmiinsä pikaista suihinottoa vinjetiksi eri episodien välille. Ylioppilaspoika saa tietää, mitä kuuluu suvun miehen velvollisuuksiin. Filosofian tohtori Sorrento kesyttää amurinleopardin Reijo Taipaleen tulkitsemalla tangolla Tähdet meren yllä.

Pienoisromaanissa Miljoona etunojapunnerrusta seinän levyinen taksikuski-portsari tuntee kosmisen yksinäisyyden painon harteillaan, kunnes rakastuu asiakkaaseensa.

Siperian tango soi duurista molliin, törkeästä taivaalliseen, Rovaniemeltä pois mutta aina sinne takaisin. Se sisältää parhaat novellit kokoelmista Siat ja naudat (1994) ja Taksirengin rakkaus (1998) sekä kuusi aikaisemmin kirjan kansissa julkaisematonta tarinaa. 


Rautapää, romaani, WSOY 2002
 
Oulun lääninvankilan vartiopäälliköllä on työpöytänsä kontaktimuovin alla paperilappu: "Pääportti aukaistaan kääntämällä vipua vasemmalle." Kaarle Jalmari Makkonen kääntää, elinkautiseen tuomitusta murhamiehestä tulee vankikarkuri.

Makkosen on paettava saadakseen rakkautta, jonka tähden hän vankilaan alun perin joutui. Onnea hän tavoittelee kiihkeästi ryöstämällä morsiamen alttarilta juuri ennen kuin sulhanen ehtii sanoa tahtovansa.

Makkonen saa pakomatkalle peräänsä sulhasen lisäksi rikoskomisario Torsti Rautapään. Hän ei niinkään jäljitä vankikarkuria kuin Makkosen kidnappaamaa morsianta. Nainen ei kiinnosta häntä viran puolesta, vaan siitä huolimatta.

Rautapään elämä on helvettiä. Hän suhtautuu siihen maskuliinisesti ja sovinistisesti, kuten kirjallisuudessa ja valkokankaalla monesti poliisi on kuvattu. 

Romaanin ongelma on, että se käynnistyy liian hitaasti. Vaikka huumoria onkin, se ei aina tunnu osuvan oikeaan kohtaan, vaan siitä jää kohelluksen maku. Loppupuolella musta huumori toimii paremmin. Rautapää on myös tavallaan toistoa rikoksesta ja rakkaudesta, aiheesta jota Tervo käsitteli jo Pyhiesi yhteyteen -romaanissa.

Suomemme heimo, romaani,  WSOY 2001
 
Syksyisenä, lunta aavistelevana päivänä Rovaniemellä siepataan vauva. Monialaluuseri Perserkki ottaa aloitteen omiin käsiinsä ja ryöstää sen, mikä hänelle isänä kuuluu.

Sieppauspäivänä Lappia-talolla vietetään vihreiden syysseminaaria, jossa pyritään jokaiselta osallistujalta saamaan lahjoitus maailman suurimpaan kompostiin. Sinne suunnistaa myös eläkkeellä oleva rakennusmestari Oskari Raappana, joka ei hyväksy paikalliseen palloseuraan afrikkalaisvahvistuksia ja joka valmistelee painavaa yhteiskunnallista keskustelunavausta.

Tosipohjoista ulottuvuutta tarinaan tuo ivalolaisen yökerhon strippari Miss Hinkki. Hänen meili-ihastuksensa on rakennusmestari Raappanan pojanpoika Santeri, viisitoistavuotias kiimastunut nuorimies, joka haluaa jo miesten housuihin riisuakseen ne heti.

Isyydestään varman Perserkin tempaukseen sotkeutuu iso joukko kaupunkilaisia. Heihin kuuluvat ylikonstaapeli Marja-Leena Vauhkonen, joka on tutustunut alamaailmaan muutenkin kuin ammattinsa kautta ja lapsen äiti, joka kuulee vauvansa ryöstöstä viimeisenä. Aikuiskaaoksen keskipisteessä, tarinoitten leikkauskohdassa, luodinreikäisissä lastenvaunuissa nukkuu vauva, viisaasti vaieten.


 Minun sukuni tarina, romaani, WSOY 1999
 
Kirja oli vuoden 1999 Finlandia -palkinnon ehdokkaana. Se sai Suomen dekkariseuran Vuoden Johtolanka -palkinnon 2000 ja Varjo-Finlandian 2000 

Minun sukuni tarina? Se on nimi, jonka romaanin keskushenkilö, erehdyttävästi Jari Tervon näköinen kirjailija, on päättänyt antaa aikaa pääteokselleen. Mitään muuta teoksesta ei ole olemassakaan. Ei, vaikka kustantaja puhaltaa niskaan ja edellisestä teoksesta on kulunut jo kolme syksyä.

Hädissään kirjailija tarttuu toiseen projektiin: kustantajan ehdottamaan elämäkertaan Matias Hermanni Kuukkelista, Suomen pahamaineisimmasta nykymurhaajasta. Kuukkelin elämäntyö, kolme tapettua, on vielä kesken.

Vankilan uumenissa kirjailija alkaa haastatella rovaniemeläistä Kuukkelia. Haastateltava kertoo ja kirjailija kirjoittaa, mutta asiat mutkistuvat. Kirjailijan puolukkareissulla kadonnut äiti, Kuukkelin tietosanakirjoja naisille kauppaava isä, kirjailijan isän uusi uhkea rakkaus, Armaniin pukeutuva ja kirjallisesti kunnianhimoinen vankilanjohtaja Pasander... kaikki kutoutuu yhteen seitiksi, jonka langat ovat mustia ja paksuja ja jonka kutoja pysyy näkymättömissä. Aina siihen saakka, kunnes on jo liian myöhäistä.

Vankilan kuulusteluhuoneessa kirjailija on saapumassa pisteeseen, jossa kirjallisuus loppuu ja todellisuus alkaa.

Paitsi se että kirjailija reissaa koko ajan, hän myös vaihtaa tarinaa. Kirjassa viedään rinnakkain ja päällekkäin eteenpäin useampia juonia, jotka tosin lopussa ainakin osittain kuroutuvat yhteen. Kirjailija kirjoittaa ensinnäkin kirjailijan arjesta, lapsista, vaimosta, julkkiksen elämästä. Jossain vaiheessa vangin tarina nousee suorastaan päätarinaksi.

Vankilaan menon takia kirjailija tutustuu vankilanjohtajaan ja saa tältä luettavakseen taas uuden tarinan. Tämä Unton, Kertun ja Elinan tarinakin liittynee jollain lailla päätarinoihin. Jari Tervoa kiinnostaa ainakin rikos, rikoksentekijä. 

Tervo pohtii mm. sitä missä menee rikollisen ja ns. kunnon kansalaisen raja. Ainakin Tervon kuvaama kirjailija muistuttaa monessa mielessä haastattelemaansa vankia. Kirjailija olisi esimerkiksi valmis käsikirjoituspetokseen. Lisäksi kirjailija on valmis kuljettamaan vankilaan aseen ja näin auttamaan rikollisessa teossa. Kirjailija valehtelee poliisille, tappelee. 

Tv-elokuva, YLE 1998; Pääosissa Kai Lehtinen, Ari-Kyösti Seppo, Pekka Huotari, Oiva Lohtander, Ohjaus Tapio Piirainen 
Käännetty saksaksi: Die Geschichte meiner Familie. (2002) ja viroksi Minu suguvosa lugu (2002)

Taksirengin rakkaus, novellikokoelma, WSOY 1998
  
Novellikokoelma: Sika, varas ja kunnon ihminen; Pyörä jatkoi itsekseen matkaa; Siskot, veikot; Pohjois-Suomen Ekonomikillan Puhaltaja; Mahtihäitten valmistelut; Miljoona etunojapunnerrusta.

Jari Tervon toinen novellikokoelma Taksirengin rakkaus sisältää kuusi tarinaa, jotka täyttävät lukijoidensa odotukset yllättämällä heidät. Tervon tarinoissa on enemmän yllättäviä käänteitä kuin öisellä hiekkatiellä puolitutun kesämökille. 

Baarissa tavannut pariskunta päättää ottaa ennakkoa eläkkeestä murtautumalla mummon asuntoon. Mukavan miehen tunnusmerkeistä vajaaksi jäävä kauppamies poimii parkkipaikalta väärän liftarin. Velkaantunut mies saa tehtäväkseen hankkia toiselta hankalalta velalliselta kiskurilleen rahat mahtihäitä varten. 

Kokoelman keskeinen tarina on pienoisromaanin mittainen Miljoona etunojapunnerrusta, jonka päähenkilönä on jääkaappi-pakastin-yhdistelmän kokoinen ja kaikkia muita paitsi poskilihaksiaan rääkkäävä taksikuski-portsari. Yhtäkkiä miehen elämään astuu rakkaus sillä tavalla kuin rakkaus aina ilmestyy, odottamatta. Se, mikä aikaisemmin tuntui turvalliselta elämänjärjestykseltä, näyttäytyy nyt yksitoikkoisena rutiinina, ja kosmisen yksinäisyyden paino on raskas leveidenkin hartioiden kantaa. Koska kyseessä on poikkeuksellinen mies, poikkeukselliset ovat myös hänen tapansa toimia... 

Olavi Jama, Kaleva 27.8.1998: 
"Kirjailija Tervo ei ihmiskuvaajana erityisemmin satsaa nuorehkoihin naisiin eikä kypsänpuoleisiin intellektuelleihin mutta toisaalta hänen proosassaan ei myöskään kuulu ylemmän keskiluokan angstinen huokaus. Tätä pidän selvänä etuna." 


Tuulikaappimaa, romaani, WSOY 1997
 
Tuulikaappimaassa eräs rakennusurakoitsija lähtee viemään veljeään Kaukoa mielisairaalaan, mutta joutuukin vahingossa itse sinne vähäksi aikaa. Kauko ottaa veljensä auton ja lompakon ja lähtee ajelemaan. Siitä seuraa kaikenlaista. 

Tv-elokuva 2003; Pääosissa Hannes Suominen, Vesa Vierikko, Essi Kaila, Matti Suosalo, ohjaus Matti Iäs.


Pyhiesi yhteyteen, romaani, WSOY 1995
 
Marsipaani Räikkönen tapetaan vappuviikolla isolle kivelle, järven rantaan. Mutta miten, sitä ei moni tiedä: ei ruumiin löytävä 6-vuotias Sara, eivät murhapaikalla turpakäräjille ryhtyvät ambulanssimiehet Toikka ja Sirkiä, ei monikasvoinen virkavalta, ei huorahtava Laina-vaimo, kaikista vähiten Räikkönen itse.

Räikkösen kuolemasta käynnistyy tapahtumasarja, joka etenee poliisiasemalta sairaalaan ja kirkosta vankilaan. Kertojan viitta kulkee henkilöltä toiselle kuin viestikapula, äänessä on koko yhteisö poliisipäälliköstä puliukkoon. Lopullista sanaa ei pääse sanomaan kukaan, kaikista vähiten se joka viimeksi puhuu. Ripeäotteinen rikoskomedia syvenee ja tummuu laajaksi panoraamaksi rikoksesta ja rangaistuksesta, uskosta ja armosta.

"Rikos ja rakkaus" Tv-näytelmä 102 min, (käsikirj. Pekka Milonoff, pääosissa Kai Lehtinen, Tiin Lymi, Pekka Valkeejärvi, Saara Pakkasvirta, perustuuu romaaniin Pyhiesi yhteyteen) 1999

Siat ja naudat, novellikokoelma, WSOY 1994
 
Esittelytekstien puuttuessa voimme todeta, että tämän kokoelman monia novelleja julkaistiin uudelleen Siperian tango -kokoelmassa. Teoksesta on olemassa anekdootti:

Faktaa vai fiktiota?
Tervon ollessa Ruotsissa Siat ja naudat -kokoelmaa mainostamassa, hän luki kuulijakunnalleen novellin Japanilainen runo parantaa. Novellissa nainen harrastaa japanilaista runoutta ja kiekonheittoa kerrostaloasunnossaan – ja sangen äänekkäästi kumpaakin. Novellin lopussa kuntoilun ansiosta kutistunut nainen istahtaa poliisin kämmenelle kesäksi, mutta syksyn tullen nainen muuttuu runoksi, sukeltaa megafoniin ja lentää pimeälle taivaalle.

Tervon lopetettua novellin lukemisen joku yleisöstä kiirehti lisäämään: ”Tämä tarina on aivan totta, sillä minä tunnen tuon naisen.” 

Poliisin poika, romaani, WSOY 1993

Omaperäinen ja julmanhauska pankkiryöstöromaani, jossa mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Hikinen kesäpäivä Rovaniemellä. Trampas, viinaan menevä ja sitä mielellään myyvä pikkurikollinen on päättänyt nostaa KOPin konttorista kerralla enemmän. Kumppaniksi tulee Lepsu, epäonnistuja ties monennessa polvessa. Tukholmasta saadaan autokuskiksi Jusse. Mukaan haluaa väkisin myös Marjaana, Trampaksen avopuoliso ja Lepsun sisko. Marjaanasta kasvaa kertomuksen dynamo, joka pitää päänsä, vaikka raavaitten miesten tahtipuikot halkovat hellettä.

Romaanissa jokainen kertoo oman versionsa kuuman päivän tapahtumista. Ryöstäjien lisäksi äänessä ovat poliisi Voitto Kiimalainen ja hänen anoppinsa Lyyti Porstua.

Tervo kirjoittaa enemmän tai vähemmän särkyneitten ihmisten suihin karmean hauskaa ja julmaa tekstiä, joka farssimaisen liioittelun jälkeen tummenee.

Poliisin poika on paitsi riemukas toljailufresko myös traaginen ihmissuhdekuvaus, joka näkökulmatekniikan lisäksi käyttää surutta hyväkseen perinteisen dekkarin juonenkuljetusta.

Olavi Jama, Kaleva 6.8.1993: Tervo on muuttanut kapakanperän paskanjauhannan ja vitsivyöryn kerronnaksi, joka istuu hänelle kuin mittatilaustyönä. Kirjailija hyppää monologista toiseen ja onnistuu keräämään hyppysiinsä kokonaista seitsemän kertojaa. 

Poliisin poika tv-näytelmä, (käsikir. Juha Karikoski ja Tapio Piirainen, pääosissa Kai Lehtinen, Ari-Kyösti seppo, Pekka Huotari ja Oiva Lohtander) 1998


Pohjan hovi, romaani, WSOY 1992
 
Vartiainen, Perserkki, Lunssila ja Räikkönen ajavat taksilla ja mersulla Rovaniemeltä Sodankylään ja takaisin, huojuvat humalan ja krapulan välillä ja puhuvat taukoamatta maailmaa kuntoon.
 
Miehiä yhdistävät rikollisuus, viina ja huolimattomat ihmissuhteet. Puheet lemuavat viinalle, joka on liioittelun ohella miesten voimanlähde. He ovat huonoja ihmisiä, mutta viestivät lukijalle puhdasta elämäniloa. 
 
Tervon lause rahtaa mukanaan paljon tavaraa. Repliikkejä ei eroteta toisistaan, puhe virtaa kuin Kemijoki, aina ei tiedä kuka on äänessä – pääasia, että juttua riittää ja tarinat seuraavat keskeytymättöminä toisiaan.
 
Miehet puhuvat päällekkäin, ja jokaisella on oma painava monologinsa maailman menosta. Kun joku liikuttuu linnuista, maisemasta, puista ja vuodenajoista, muuttuu teksti kirkkaaksi runoksi. 
 

Pohjan hovi ja Poliisin poika teokset on julkaistu myös tuplapokkarina nimellä Rokuli (WSOY, 2005. - 497 s.)

Jari Tervon runoteokset

Tuulen keinutuoli, 1980
 
-- synnyin kynäksi käteeni
katseittesi silmäteräksi
en ole pitkä minua on
teroitettava usein." 


Sillankorvassa, illansuussa, 1983

"Meri on kova,
yhtä aaltopeltiä,
ja siltä katolta minä tipahdin
ja join noin Pohjanmaan kautta
meren kurkkuuni,
pelti rämähti kiinni --" 

Kaistan taivasta, 1988

Vangitsin perhosen lennosta kuivaan juomalasiin
ja suljin sen suun
The Travels of Marco Pololla-- 

Arvio: Heikki Ikonen, Aamulehti 12.1.1989: 
"Tervokin etsii mitä ilmeisimmin ulospääsyä normaalin lauserakenteen alueelta, mutta kuinka se tapahtuu? Vaihtelemalla sanajärjestystä, jättämällä lauseet kesken tavalla, joka näyttää paikoitellen täysin mielivaltaiselta ja perustelemattomalta." 

Muistoja Pohjolasta, 1990

"Toukokuu. Koivu luukuttaa keltaisen lehden.
Puu uppoaa latva edellä, kala haukkaa
raitista ilmaa.
Ja maa kohoaa kuin hauta.
Se on maan tapa." 

Arvio: Tero Liukkonen, Helsingin Sanomat 11.12.1990 :
"Tervo on kekseliäs huuliveikko, sellainen joka suunsoitollaan helposti tienaa kaljan silloin tällöin. Hän vääntelee mielellään muiden suusta lentäneitä lauseita. Epäpuhtaassa tyylilajissa hän on kuitenkin sommitellut linjakkaan kokoelman."

Intialainen lippalakki, 1999
 
kokoelma: "Olen valinnut tähän kirjaan runoja neljänä nuorena miehenä kirjoitetusta kokoelmasta. Avaussanoihini, vanhimmillaan parikymppisiin runoihini palaaminen oli hupaisa kokemus. Myös kärsivällisyyttäni se koetteli. Säikähdin, että olen ollut etevämpi runoilija kuin luulin, mutta myös surkeampi. Vaikuttaa siltä, että en ole siltä väliltä." (Kirjailijan jälkisanoista)


Muu tuotanto

  • Julkkiskirja, yhdessä Jukka Kuikan kanssa, WSOY 1989 
  • Elävänä Bulevardilla - kirjallinen CD-levy, WSOY 1995 
  • Rikos ja rakkaus - Näytelmäkäsikirjoitus pohjautuen romaaniin "Pyhiesi yhteys", ensi-illassa KOM-teatterissa 27.9.1995 
  • Uusi julkkiskirja, yhdessä Jukka Kuikan kanssa, WSOY 1998
    Arvio: Karo Hämäläinen, Satakunnan Kansa 3.12.1998: " Pikkujoulujen piristyskirjaksi tai silloin tällöin selailtavaksi tämä VIP-luokan käsikirja soveltuu kuin paparazzi pensaaseen."  
  • "Poliisin poika" tv-näytelmä, (käsikir. Juha Karikoski ja Tapio Piirainen, pääosissa Kai Lehtinen, Ari-Kyösti Seppo, Pekka Huotari ja Oiva Lohtander) 1998 
  • "Rikos ja rakkaus" Tv-näytelmä, (käsikirj. Pekka Milonoff, perustuu romaaniin Pyhiesi yhteyteen) 1999 
  • Kolumnistina Kodin Kuvalehdessä 1995 - 1999 ja Ilta-Sanomissa vuodesta 1996. 
  • "Mahtihäät" Tv-sarjan käsikirjoitus 2000 
     
  • Kallellaan, WSOY 2000
    Päiväkirja; Jari Tervo näpertelee vaipanvaihdon kanssa ja miettii itselleen ominaisella tavalla kuitenkin samoja asioita kuin kuka tahansa vanhemmuuden vastuun saanut kansalainen. "Ensin pehmustimme pöydänkulmat, sitten koko asunnon, sitten koko talon. Sekään ei riittäisi, pitäisi pehmustaa koko Olari, koko Espoo, koko Suomi ja koko maapallo. Sitten postimies soittaisi ovikelloa, kaivaisi konepistoolin ja ampuisi." 
  • Teksti Helsingin täytttäessä 450 vuotta: Mannerheimintiellä tunnen olevani kaupungissa (http://www.aatos.fi/Hki450v/Tervo.html
  • Tuulikaappimaa Tv-elokuva (käsikirj. Matti Iäs) 2003 
  • Jari Tervon käsikirjoittama 8-osainen komediasarja Mogadishu Avenue sai ensi-iltansa 6. marraskuuta 2006 MTV3:ssa. Uusinta v. 2008.
  • Sarja Moska televisiossa 2011
  • Helsingin kaupunginteatterin näyttämösovitus teoksesta Koljatti 2010.
    Dramatisointi: Sami Keski-Vähälä, ohjaus: Raila Leppäkoski
  • Jari Tervo Uusi Suomi -blogissa jouluun 2010 saakka.
  •  Tervon kolumnit Seuralehdessä
  •  Jari Tervon blogi Ylessä  

Palkinnot

Jari Tervo 7 päivää lehdessä

Kalevi Jäntin palkinto 1993
Rovaniemen kaupungin taidepalkinto 1993
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1994, 1999
Uudet Kirjat -kerhon palkinto 1995
Runeberg-palkintoehdokas 1997
Varjo-Finlandia 1999
Vuoden Johtolanka 2000
Kirjapöllö 2000
Venla-palkinto 2003 ( Tv-esiintymisestä sarjassa Uutisvuoto)
(Finlandia-palkintoehdokas 1995, 1999, 2004)
Yleisö-Venla 2005 (Uutisvuoto)
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2005 

TV-esiintymisiä
 
Jari Tervo YOUTUBEEN ladattuna
Tervo muistelee Ylen areenassa: Miten minusta tuli minä
Ammatti - suomalainen kirjailija Jari Tervo 2.4.2012
Haastateltavana ohjelmassa 45 minuuttia MTV3 24.11.2004 
"Suuret Suomalaiset" -sarjassa jakson "Arvo Ylppö" esittelijänä YLE TV1 2.11.2004
"Myyrä - romaani vallasta." Kirja A ja Ö-ohjelma YLE TV1 7.10.2004
"Hyppönen Enbuske Experience" Nelosella 23.9.2004 
"Noriko Show" Subtv:llä 19.9.2004 
"Suoraa huutoa! "Subtv:llä 8.9.2004 
"Arto Nyberg" YLE TV1 5.9.2004 
"Yokotai" YLE TV1 18.1.2004 
"Leikin varjolla" YLE TV2 8.11.2002
"Kirjailija Tervo palaa rikospaikalle" YLE 1999 
"Uutisvuoto" YLE TV1 vuodesta 1998 lähtien


Mieltymyksiä

Unohtumattomat taide-elämykset: Orson Welles: Pahan kosketus , Malcolm Lowry: Tulivuoren juurella 
Fiktiivinen henkilö, johon voisi samastua: Pluto 
Mieluisa paikka: koti 
Kiehtova historiallinen henkilö: Lasse Liemola 
Ärsyttävät asiat ja ilmiöt: hiihto
Harrastukset: jalkapallo ja elokuvat. 

Jari Tervon sanomaa:

"On iso työ välttää sentimentaalisuutta ja patetiaa. Pienikin virhe pilaa kirjan. Yhdellä lauseella romahduttaa 300 sivua." 

"Olen miettinyt, pitäisikö minun laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kuvata seksielämäämme. Ketähän mahtaisi kiinnostaa nelikymppisen pariskunnan äheltämiset, kun media kuin media tarjoaa tirkisteltävää syötävän söpöjen misukoiden yksityiselämään? "Tuntuu köyhältä napauttaa sen olevan hyvää ja sitä riittävän".

“Ei yhteiskunnallisen mielipiteen varaan voi romaania rakentaa, ei myöskään humoristisen hulluttelun varaan. Romaani tarvitsee väkevämmät ainekset: elämän, kuoleman ja rakkauden.”


Oulunkylän taitelijoita Tervon esittelysivu WSOY:ssä

 

WSOY: Tervo
Kirjastohaku
Pikalinkit tällä sivulla:

Pohjan hovi

Poliisin poika

Siat ja naudat

Pyhiesi yhteyteen

Tuulikaappimaa

Taksirengin rakkaus

Minun sukuni tarina

Kallellaan

Suomemme heimo

Rautapää

Siperian tango

Myyrä

Ohrana 

Troikka
Koljatti
Layla
Esikoinen
    Romaaneja

    Runoteoksia

    Muut tuotanto

    Palkinnot

    TV-esiintymisiä
    Tervon sanomaa