Kirjailija Katri Tapola

  • Syntynyt Ilmajoella, filosofian maisteri 1994 Helsingin yliopistosta pääaineena yleinen kielitiede ja sivuaineena romaaninen filologia (ranska).
  • Esikoisteos julkaistiin 36-vuotiaana: Kalpeat tytöt 1998 (lue alkuluku, HS 1998)
  • Vapaa kirjailija vuodesta 2001 alkaen, ja tekee kaunokirjallisen työn ohella opetustöitä ja lehtijuttuja. Ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistään Katri Tapola ennätti työskennellä muun muassa kääntäjänä, kustannustoimittajana, kirjastovirkailijana ja tiedotusneuvojana.
  • Uusin teos 2006: Ihmetyksiä - Tarinoita ja kuvia hämmästyneille (Tammi, 2006). Kirja sisältää pieniä, hauskoja ja absurdeja tarinoita sekä suurenmoisia kuvia, jotka on tehnyt Virpi Talvitie.
  • Arvid Lydecken -palkinto taiteellisesti merkittävälle lasten- ja nuortenkirjalle vuonna 2002 lastenromaanista Kivikauppaa ja ketunleipiä
  • Akateemisen kirjakaupan tunnustuspalkinto eniten myydylle esikoisteokselle vuonna 1999
  • Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinto vuonna 1998
  • Katri Tapolan tuotantoa on saatavilla myös äänikirjoina

Katri Tapola sanoo, ettei koskaan pyrkinyt kirjailijaksi, mutta oli kirjoittanut päiväkirjoja ja on kiinnostunut kielestä. Kirjoittaminen on myös jonkinlaista tutkimustyötä. Keskittyäkseen prosesseihin hän haki työhuoneelleen omaa paikkaa Oulunkylässä ja sattumalta löysi ruotsinkieliseltä ammattikoululta vapaaksi jääneen huoneen talosta, jossa on muutakin taiteellista toimintaa. 

Tapola kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Lapsille kirjoittaessa voi palata omiin lapsen kokemistapoihin eikä mennyttä näin tarvitse koskaan lopullisesti jättää taakseen. Tapolan esikuvia ovat mm. Nin, Duras, Cocteau, Genet, Villon ja monet muut runoilijat, sekä lauluntekijöistä Leonard Cohen ja Dave Lindholm. 

Romaanien ja lastenkirjojen lisäksi hän on kirjoittanut novellin Juhannus kaupungissa (2000), joka julkaistiin Helsingin 450-vuotisjuhlakirjassa sekä kaksi novellia, jotka ilmestyivät kokoelmassa Loputtomat hunnut (1988).

"Nykyajassa on liikaa vauhtia ja se talloo lapset ja hitaat jalkoihinsa. Sen voi kuitenkin nostalgisesti vaihtaa toisaalta lastenkirjojen maisemiin, vaikkapa Lindgrenin Melukylään tai Kurenniemen Kum-maahan, toisaalta esimerkiksi Villonin keskiaikaiseen Pariisiin."
 
"Kirjat ja kieli, kirjoittaminen ja lukeminen, kuuluvat hitauden ja uumoilun maailmaan. Niistä voi aina löytää paikan, johon asettua lepäämään ja tulemaan kosketetuksi. Tuo paikka on myös minun lempipaikkani. Se sijaitsee välähtävissä kielikuvissa, reaalimaailman reunamilla, omassa sisimmässä, lapsuudessa, missä tahansa, kenties kuitenkin lähellä jotain todellista. "

Lue lisää kirjailija omin sanoin
http://kirjailijat.kirjastot.fi/?c=8&pid=1470&lang=FI&tid=7861
  

 v 2015 tammikuussa  ilmestyi Katri Tapolan utuuskirja
Härkätaistelu


Kuvitusta teoksesta Ihmetyksiä- Tarinoita ja kuvia hämmästyneille (2006): Kun bussi ei tule


Katri Tapolan tuotantoa:

Härkätaistelu, 2015, Teos, 240 s

Taina Toro on murtumaton mahtinainen. Hän on rakentanut elämänsä hyvän elämän reseptillä. Kaikki on kunnossa. Komeasti pystytetty arki muistuttaa asialistaa, sillä Taina hallitsee kauppalaskut, kilohinnat, sohvalle linnoittautuneen miehen ja lapsen nimeltä Tex Willer.

Mutta Tainalle ei riitä, hän ansaitsee enemmän, enemmän näkyvyyttä. Sitten hän keksii sen, suurhankkeen. Hän tahtoo pystyttää monumentin rauhanajan Suomen naiselle ja tilaa nykytaiteilijalta mahtavan härkäpatsaan. Murtumaton nainen alkaa rakoilla samalla kun taistelee härkäpatsaansa puolesta ajautuen tulilinjalle niin miehen, lapsen kuin naapureidenkin kanssa. Kotitalon yllä leijailevat uhkakuvat ja unettomat yöt tuovat omat muistot kylään. Ja niin Taina, jolla on ollut kaikki hallinnassa, ei enää löydäkään sanoja millekään tärkeälle. Entä minkälaisia sanoja kaipaa aviomies? Ja mitä liikkuu omissa maailmoissaan elävän lapsen päässä?

"Hän sauvoi yksin ja vastapäivään. Ne karttoivat häntä joka tapauksessa eikä hän tahtonut olla mikään tyrkky. Hän vain tutkailisi vähän tilannetta, katselisi alta kulmain mitä tuleman piti. Mitä ne mahtoivat keskenään puhua. Olivatko kateita. Ne olivat vastapuolen pelureita, eivät tahtoneet tukea häntä, jättivät hänet yksin suurhankkeen kanssa. Sitä paitsi niiden pensasaitojen valonauhat ärsyttivät häntä, tannenbaumit tuikkua täys heti marraskuun alussa. Autonvaloista puhumattakaan; niillä oli järestään inhottavat vinosilmät etuvaloina. Hän alkoi olla valmis. Kylvämään riidan. Enemmänkin. Hän oli sillä hilkulla. Kypsää kauraa. Taisteluun tehty. Kiertosuunta oikeaan. Vastassa ensimmäiset kahisevat lajitoverit. Oli näytettävä yhtä aikaa sekä sauvojalta että ei-sauvojalta. Hänellä sojotti tiukkapipossa huovutetut häränsarvet. Kotimaista talvityyliä. Hän kurkisti myssyn alta. Näyttikö hän kenties kovinkin typerältä pipossaan? Siitäkö kaikki johtui?"

Katri Tapolan romaani Härkätaistelu on viisas teos sanattomuudesta ja muistoista, jotka pakottavat keksimään uuden kielen, oman. Tapolan rakentamalla härkätaisteluareenalla kamalillekaan asioille ei voi olla nauramatta Taina Toron sauvoessa vastapäivään samalla kun naapurin rouvat kiertävät reipasta lenkkiään myötä.


KANNEN ULKOASU ELINA WARSTA

 Voittaja on se,

 joka muistaa ja

  näkee.



Mahdottomuuksien rajoissa - matkakirja (2013, Teos)

Sanat ovat välillä aika isoja. Suuret sanat ovat tyhjää täys eivätkä tahdo
paperille mahtua. Paperi kupruilee, pullistuu ja repeilee; paperi on
kevyt, mutta sanat painavat.

Siinä sitä on tyrkyllä kaikenlaista etuliitettä ja moniosaista yhdyssanaa,
on messuluentomenetelmää, sidosryhmälehteä ja juhlajumalanpalvelusta.
On vaalirahavilppiä, rinnakkaistodellisuutta, talvivarustepakettia,
lisäveroselvitystä, kuntokatsastusviikkoa ja parisuhdepika-analyysia.
Suuret sanat voi yhtä hyvin jättää sikseen ja tehdä vaihteeksi pieni teko.
Voi kipaista vaikka lähikauppaan. Kassajonossa saattaa hyvinkin kuulla
kun sätkäpuruja taskunpohjakolikoilla maksava asiakas sanoo: Helposti
unohtaa minkä takia täällä on.

Kotona voi kirjoittaa paperille kuusi pientä sanaa: helposti unohtaa
minkä takia täällä on. Sitten sen ehkä paremmin muistaa.

Katri Tapolan lyhytproosa ja Virpi Talvitien kuvat kohtaavat, keskustelevat ja tekevät yhteistä matkaa riemullisessa aikuisten kuvakirjassa. Mahdottomuuksien rajoissa liikkuu samoilla arjen ihmetyksen ja näkökulman nurin kääntämisen teillä kuin tekijöiden edellinen kuvitettu lyhytproosateos Ihmetyksiä – Tarinoita ja kuvia hämmästyneille (Tammi, 2006).

Miten suuria pienet voivat olla? Millaisia seikkailuja kodittomien kynien, hiirenkilleröä muistuttavan pyykkipojan puolikkaan, tarrapapiljotin ja muiden pienesineiden maailmassa voi kokea? Entä miten käy aikuisen naisen, joka etsii itseään manikyyristä, sillä pedikyyristä hän ei löytynyt. Millaista on törmäyskurssilla? Entä kun minäkuva heilahtaa, CV:ssä on aukko ja ruuhkavuosissa ketjukolari?

Lempeä tragikomedia ohjailee aikuisen naisen etsinnän ohella myös joutomiehen, jarrumiehen, yleisluovuttajan, nobodyn, randomin ja minän seikkailuja kanssamatkustamisen maailmassa. Siellä taskunpohjalle tarttunut salmiakki valaisee kuin Afrikan tähti ja murhe kääntyy riemuksi kun lähikaupalle pääsee ilman lentolippua ja vähin vipein.
 


 Toivon talvi
(kovakantinen lasten kirja 2013, kuvitus Karoliina Pertamo

Talvellakin voi leikkiä!

Tunnettujen tekijöiden iloinen kuvakirja kertoo pikkupojan ensimmäisestä ensilumesta.
Toivo pitää hiekasta. Hiekkaan saa lapiolla syviä kuoppia ja korkeita kasoja. Eräänä päivänä hiekkalaatikko on muuttunut valkoiseksi. Toivo ei pidä lumesta. Onneksi naapurin Antilla on ratkaisu pienen pojan talvikammoon -- ja niin alkaa oikea Toivon talvi!

Pieni prinssisatu (lastenkirja, kuvitus Sanna Pelliccioni). Tammi, 2012.

Pauli-prinssi on kova kalamies. Lisäksi hän pitää leikkimisestä ja Kaisasta. Pauli kutsuu Kaisa-prinsessan kylään ja kalaretken jälkeen etsivät aarteita ja rakentavat yhdessä majan omenapuuhun. Majan yläkerrasta näkyy melkein maan ääriin - ja kotilinnan ikkunaan, missä äiti-kuningatar leipoo kruunupipareita.

Pieni prinsessasatu kirjasta tutut ystävykset keksivät uusia, hauskoja leikkejä.

Väinämö ja näkymätön naapuri ( lastenkirja, kuvitus Marika Maijala, Tammi 2011)

Miksi C-rapun epäilyttävä naapuri hiippailee Väinämön isän, Kullervo Kontiaisen kanssa kellaritiloissa? Miksi miehet kuiskivat keskenään näkymättömyysviitasta? Jännittävään rikosjahtiin osallistuvat myös häikäisevät sähköpoliisit Manta ja Taina.
Hammaslääkärissä Väinämön suusta löytyy ylimääräinen hammas ja Kontion kalevalahenkisen perheen pojasta tulee seudun tietäjä. Onnistuuko Väinämö tietäjän lahjoillaan löytämään myös Anelma-tädin kadonneen kissan?

''Katri Tapolan lastenkirjoissa on usein hyvällä tavalla vanhanaikainen perusvire. —  Persoonalliset lapset ja aikuiset pääsevät Väinämö ja näkymätön naapuri -kirjassa tasapuolisesti esille.'' – Päivi Heikkilä-Halttunen, Helsingin Sanomat 18.9.2011

''Väinämö ja näkymätön naapuri on hurmaavasti poukkoileva kirja — — kieli on tapolamaisen tarkkaa ja ilmaisuvoimaista, eikä hassutteluakaan ole unohdettu.''
– Pohjalainen 15.10.2011


Väinämö sisäkentillä (lastenkirja, kuvitus Marika Maijala). Tammi, 2011.
Väinämö Kontiainen on venähtänyt. Niin sanovat kaikki. Mutta kun Väinämö aloittaa koripallon, hänestä tulee MiniKani. Joukkueessa ovat mukana myös Väinämön parhaat kaverit, Tarmo ja Onni. Pojat aloittavat harkat ja treenit ja opettelevat joukkuepelin sääntöjä.
Kengänauhat eivät kuitenkaan meinaa pysyä kiinni ja muitakin vastoinkäymisiä on, mutta joukkuehenki kasvaa peli peliltä.
Turnausreissulla minipojat kohtaavat myös karmivan Vihreän miehen, joka tunnetusti syö ykkös-kakkosia ja vieraspaikkakuntalaisia. Bisneskin sujuu, sillä mikä voisi korispojalle olla tuottoisampaa kuin löytötavaratoimiston perustaminen?

Väinämöstä valmistuu myös musiikkiteatteria säveltäjä Marjut Vuorennon toimesta. Marjut Vuorento on säveltänyt aiemmin Katri Tapolan teoksen Satu joka oli totta, ja satukonsertin esityksistä ovat nauttineet niin pienet kuin isotkin kuulijat.

Pieni prinsessasatu (lastenkirja, kuvitus Sanna Pelliccioni). Tammi, 2011.

Olipa kerran pikku prinsessa nimeltä Kaisa. Kaisa avasi ikkunan kesäaamuun, puki pitsihameen päälle ja laittoi rusettikengät jalkaan. Hän pani pompulat päähän ja tiaran otsalle. Sitten hän lähti linnasta ulos ja kuninkaan maille kulkemaan.

Lammen rannalla pikku prinsessa tapasi Pauli-prinssin, joka oli onkimassa. Kaisa-prinsessa ja Pauli-prinssi leikkivät yhdessä koko päivän. He kiipeilivät ja juoksivat, olivat rosvoa ja poliisia, tekivät parkkihallin autoille ja veivät nukkevauvat kävelylle puistoon. Välillä prinsessa ja prinssi kävivät kuninkaanlinnassa syömässä rusinasoppaa ja kakkua.

Illan tullen prinssin piti hakea ratsunsa ja palata kotiin, mutta prinsessa ja prinssi päättivät leikkiä yhdessä myös seuraavana päivänä. Leikit kun eivät leikkimällä lopu!
 

Unilintu ja Uljas sankari (lastenkirja, kuvitus Virpi Talvitie). Teos, 2010.

Kahdeksanvuotispäivänsä aattona pieni poika nukahtaa unelmaan ystävästä. Unessa pojasta tulee Uljas Sankari, joka nousee unilinnun selkään. Unilintu vie pojan yön maahan ja siellä Uljas Sankari tapaa ystävänsä Aatoksen. Pojilla on yön maassa tärkeä tehtävä: pahanunenlintu on ryöstänyt kuninkaanlinnan avaimen, jolla voi hallita unen valtakuntaa. Jos Uljas ja Aatos eivät saa avainta takaisin, kaikki kääntyy ylösalaisin, hyvästä tulee paha, oikeasta väärä ja koko yörauha on mennyttä. Mutta Uljas ja Aatos ovat rohkeita eivätkä koskaan jätä toisiaan pulaan!

Katri Tapolan ja Virpi Talvitien Unilintu ja Uljas Sankari on tarina ystävyydestä ja rohkeudesta. Se on täynnä unen yllätyksiä ja marssittaa esiin niin puhuvia patsaita, hovinarreja kuin itse kuorsaavan kuninkaankin. Tapolan viisas ja kiehtova tarina sekä Talvitien upea kuvitus kietovat pehmeästi unen ihmeelliseen maailmaan.


Maunon maja (lastenkirja, kuvitus Kristiina Louhi). Tammi, 2010.
Joskus on aivan pakko karata kotoa. Ainakin siihen saakka, että pannukakku on valmis. Ja ainakin jos kaverit kutsuvat pihalle ja silloin välähtää: muutetaan majaan!

On kesäloma ja Mauno ystävineen vielä kaupungissa. Äiti ja isä ovat päiväunilla. Myös ohukaistaikina lepää. Vain lemmikkilisko Tauno iskee silmää kun Mauno lähtee lähimetsään Topin, Aapon, Otson ja Aleksin kanssa.

Mikään ei ole mukavampaa kuin vapaa metsäelämä ja majanrakennus. Tanner tömisee ja miekat viuhuvat kun pojat vaihtavat maisemaa. Vanhasta maalinnoituksesta löytyy paras mahdollinen majapaikka ja Otson mummolta vielä pressu kattoparrujen päälle. Kun sade ryhtyy ropisemaan, on maja valmis ja poikien aika rapisuttaa eväsleivät ja pelikortit esiin ennen Taunon tuliaisten keruuta ja kotiin paluuta.

Taunon ja pannarin lisäksi kotona odottaa myös äidin yllätys: maalle meneminen ei tänä kesänä tarkoitakaan pelkkää ikävystymistä ilman kavereita ja majaa.

 

Väinämö. Vain ulkokäyttöön. Tammi 2009. 159 s. Kirjava Kukko-sarjaa vasta lukemaan oppineille.


Katri Tapolan kirjan sankarina seikkailee ekaluokkalainen Väinämö Kontiainen. Vaan eihän nimi miestä pahenna, varsinkaan kun parhaiden kavereiden kanssa perustetaan taloyhtiön kotiapu. Samalla vakoillaan epäilyttävää naapuria nimeltä Ylä-Tilhi Itse, jonka hämäräpuuhat liittyvät jotenkin joulupukkiin.

Kyseessä on hauska ja salaviisas tarina Kalevalan inspiroimien vanhempien eläväisestä vesselistä. Väinämö on kanteleen soittoharrastusta myöten aito poikalapsi.
 

Maunon kaupunki Tammi 2008
Maunon kaupunki on Katri Tapolan ja Kristiina Louhen ensimmäinen yhteinen kuvakirja - iloinen kertomus Maunon, pienen eläintieteilijän, matkasta villiin kaupunkiluontoon, jossa voi aivan hyvin törmätä vaikka jättikilpikonnaan kunhan hieman terästää katsettaan. Mauno asuu kaupungissa, vaikka äiti puhuu aina pelloista ja horisontista ja miten perheen pitäisi äkkiä muuttaa maalle viljelemään perunaa ja palsternakkaa ja kasvattamaan kanoja, kalkkunoita, lampaita, lehmiä, sikoja. Mauno kyllä tietää, että äiti on taivaanrannanmaalari. Sitä paitsi Mauno saa heinästä nuhan ja on allerginen kaikille muille kotieläimille kuin parta-agamalle, jota ei omista ja tamagotsille, jonka omistaa.

Koulussa parasta ovat välitunnit, kaverit ja ruokatunti. Maunon parhaat kaverit ovat saman luokan pojat Topi, Otso, Aapo ja Aleksi. Sitä paitsi, joskus äidillekin rapsahtaa tyylipisteitä kymmenen. Ainakin silloin kun äiti kutsuu kaikki kaverit lumisodan päätteeksi Mamman Pystybaarin ohukaiskemuihin. – Koska me emme sattuneista syistä muuta aivan äkkiä luontoon, muuttaa luonto meille! äiti yllättää. Ja kun Mauno viimein saa avata silmänsä, katselee häntä kuljetuslaatikosta jokin pieni ja viirusilmäinen olento, joka ei taatusti käytä pattereita…

Maunon kaupunki oli Arvid Lydecken palkintoehdokas vuonna 2008.
 

IHMETYKSIÄ : TARINOITA JA KUVIA HÄMMÄSTYNEILLE
Tapola, Katri (Kirjoittaja), Talvitie, Virpi (Kuvittaja)
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2006
sidottu, 140 s., kovakantinen, ISBN 9513137244, Kirjastoluokka 842

"Kerran eräs vanha rouva katsoi kadulla varpusta. Minä katsoi samaa varpusta. He nostivat katseensa ylös yhtä aikaa. He katsoivat toisiaan ja tiesivät: he olivat nähneet saman varpusen samaan aikaan. He katsoivat toisiaan kiinteämmin. Heidän välissään aukesi kanava, jossa katseet kulkivat. Vanha rouva hymyili minälle. Minä hymyili takaisin. Sinä päivänä ei tapahtunut muuta."

Ihmetyttävää löytyy jopa kirjastosta: kävijät ja virkailijat tuijottavat koneita, eivät toisiaan.

Se on asiakkaasta outoa siksi, että koneet eivät elä eivätkä liiku. Koneet saavat aikaan sen, että ihmisetkään eivät liiku. He istuvat liikkumatta koneiden takana, eikä heissä ole mitään katsomista.

Asiakas laittaa mestariteoksen takaisin hyllyyn ja kirjoittaa palautepaperiin: Koneet tulee sijoittaa koneiden ympärille konehuoneisiin ja asiakkaat ja virkailijat toistensa ympärille mihin tahansa huoneisiin. Näin asiakas voi katsella virkailijaa ja nähdä silmien peilissä itsensä.

Kun jokin asia, kuten kinastelu, virheostos tai perjantai, toistuu säännöllisesti, se herättää kummastusta. Jos asiaa pysähtyy miettimään oikein tarkasti, huomaa että toistuvuus saa aikaan oikeastaan enemmän ja perustavanlaatuisempaa ihmetystä kuin puhdas sattuma. Me löydämme itsemme tutuista tilanteista ja aina vain jaksamme ihmetellä niitä. Mihin cocktailtikut ovat kadonneet kun alamme askarrella minikokoisia itsenäisyyspäivälippuja? Miksi pölynimuri on jokaisen viikkosiivouksen alussa yhtä vaikea saada ulos komerosta? Kuinka on mahdollista, että joka kevät laihdutetaan?

"Ainahan niin on, että se mitä suunnittelee, ei toteudu. Kun jotain sovitaan, sopimus peruuntuu. Kun bussia odotetaan, bussi ei tule. Työkiireessä hoidetaan sairasta lasta ja urheiluharrastuksen koittaessa loukataan jalka. Elämä siirtyy hetki hetkeltä, päivä päivältä, viikko viikolta eteenpäin. Tupaantuliaisiin ei mennä. Ei mennä häihin eikä syntymäpäiville. Auto ajetaan ruttuun kun sitä eniten tarvitaan. Tilattu matka jätetään väliin ja suunniteltu juhla jää pelkäksi suunnitelmaksi.

Ainahan niin on, mutta silti sanotaan: Miten aina voikin käydä niin! Ja jatketaan: Juuri kun piti olla se-ja-se, kävikin taas näin! Ihminen ihmettelee tavanomaisuutta. Jos hän ymmärtäisi miten aina käy, hän eläisi tyytyväisin mielin muassaan ne rippeet, jotka päivästä jäi. Mutta: ihminen tahtoo uskoa suunnitelmien toteutumiseen, ihminen tahtoo mieluummin ihmetellä kuin tyytyä, viimeiseen testamenttiin saakka, hengenvetoon, jolloin alati eteenpäin pakkaantunut elämä käy kohti loppua ja yllätysvieras viikate olallaan on jo ovella. Sillä: ainahan niin on, että se mitä ei suunnittele, toteutuu. Ja ainahan hautajaisiin mennään."
  

Jääpuikkoja ja jälkiä lumessa
Tapola, Katri (Kirjoittaja), Talvitie, Virpi (Kuvittaja)
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2005
sidottu, 85 s., kovakantinen, ISBN 9513132854, Kirjastoluokka L842

Muistatko miten hyvälle jääpuikot maistuvat? Ja miten hienoa on löytää se kaikkein suurin jättiläisjääpuikko ja onnistua katkaisemaan se ehjänä?
 
Omppu, Ankkaström, Siiri, Anttu ja Kerttu osaavat arvostaa jääpuikkoja ja muita tärkeitä asioita kuten leikkimistä, livahtelua ja kätköissä vaanimista. Nyt Mäeltä kuitenkin puuttuu vastustaja jolta piiloutua, vaara jota paeta ja vihollinen jota eksyttää, sillä aikuiset ovat päättäneet vastedes kasvattaa vain tukkaa eikä lapsia...
- Pelkkää vapautta ja vatsanväänteitä, huudahtaa Anttu, kun hernekeittokin häviää koulun ruokalistalta ja laskiaisena syödään nakkia ja pullia.
 
Sitten joku varastaa Ehdottomasti Kielletyt Paikat, sinisen vihon lakikirjojen vierestä! Koska ehdottomasti kiellettyjä paikkoja ja hernekeittoa ei enää ole, ne on saatava takaisin. Roistot on napattava kiinni, sillä jännitystä ei voi varastaa. Lumisesta maasta löytyy outoja jälkiä, jotka johtavat jääveistämöltä noitakivelle, kiemurtelevat sieltä lammen rannalle räiskälekivien luo ja mutkittelevat lopuksi opiston pihalle. Kuka on vienyt Kielletyt Paikat? Kaikuvatko siivooja Huttukuopan kiellot taas kun jääkausi jälleen vaihtuu uudeksi kivikaudeksi?
 

Satu joka oli totta
Tapola, Katri (Kirjoittaja), Talvitie, Virpi (Kuvittaja)
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2004
sidottu, kovakantinen, ISBN 951-31-3084-3, Kirjastoluokka L842

“Olipa kerran lapsi, joka ajatteli: jokin soi. Minä kuulen sen. Se on kaukainen huilu, se on satu. Se kutsuu minua luokseen. Minä olen sadussa pieni, olen olento nimeltä ihminen ja näen ja kuulen ja puhun pelkästään totta.”

Satuun ja seikkailuun on syöksyttävä silloin kun on niiden aika! Juuri siksi lapsi pukee ylleen seikkailijan viitan ja ampaisee yksin ulos talosta, jossa rakkaus leijuu kimaltavana hiekkana. Lapsi juoksee ikimetsän polulle ja polku mutkittelee niin ettei lapsi koskaan voi etukäteen tietää mikä seuraavan mutkan takana odottaa.

Siellä saattaa odottaa äksy susi syysillan hämärässä tai kettu ja luminen talvimetsä. Siellä voi olla siili, joka itkee kuin vesiputous, koska sen talviunipesä on tulvan vallassa. Niin, ja voipa siellä olla vaikka hylje, joka lekottelee rantakalliolla kesäauringossa.

Kirjailija Katri Tapolan ja kuvittaja Virpi Talvitien kuvakirja Satu joka oli totta kertoo sadun keinoin tunteista: vihasta, pelosta, surusta, rakkaudesta. Nuo tunteet ovat sekä isoille että pienille niitä, joita kohdataan koko elämän ajan. Mitä tutumpia tunteet ovat, sen helpompi niiden kanssa on elää.
 

Satu rakkaudesta
Tekijä: Tapola, Katri
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2003 
sidottu, 173 s, kovakantinen, ISBN 9513131009, Kirjastoluokka 842

Mira löytää kadulta tähtitieteellisiä merkintöjä sisältävän muistikirjan ja päättää jäljittää sen omistajan. Hän on jäänyt sairaslomalle työstään mainostoimistossa ja ajattelee kirjan olevan yhteys omaan sieluunsa. Kirja tuntuu painoarvoltaan miehen syliä vastaavalta teokselta. Lopulta Mira löytääkin tähtitieteilijän, joka ei tosin ole muistikirjan tekijä.
 
Sairaslomallaan Mira on vetäytynyt syrjäiseen perintömökkiin, josta hän matkaa kaupungin yöhön etsimään kuumeisesti ihanteensa mukaista rakkautta. Mira tutustuu naapurissa asuvaan Arieliin ja tämän poikaan Aarteeseen ja ja lopulta rakastuu Arieliin.
 
Mutta kestääkö arki Miran rakkaudelle asettamat korkeat tavoitteet? Onko Ariel se ritari jota Mira, linnaton prinsessa, etsii? Rakastaako Ariel Miraa vai roolihahmoa jonka Mira on itsestään rakentanut? Tietääkö Mira itsekään kuka hän oikeasti on?
 
Mira alkaa kuljeskella mökin ympäristössä olevassa metsässä ja löytää lopulta tiensä arvoitukselliseen linnaan. Yöaikaan tuntuu tapahtuvan muitakin sadunomaisia asioita. Ovatko jotkin niistä olemassa vain Miran mielikuvituksessa?
 
Katri Tapolan kolmas romaani vie lukijan mukanaan kiehtovaan maailmaan, joka säilyttää arvoituksellisuutensa viime sivuille saakka. Se on kertomus elämästä jossa täytyy käydä kaukana, lähes kuoleman virralla, ennen kuin löytää tiensä lähelle, omaan itseensä.

Konnanmontulle hyvä kyyti
Tapola, Katri (Kirjoittaja), Talvitie, Virpi (Kuvittaja)
Tammi 2003 76 s kovakantinen, ISBN 951-31-2963-6, Kirjastoluokka L842 

Omppu, Ankkaström, Anttu, Siiri ja Kerttu käyvät koulua ja perustavat oman yhdistyksen: Vapaaksi valeminästä ry:n, jonka tehtävänä on pelastaa Päkä ja Kake ja torjua lellimisen leviäminen, samoin kuin siitä seuraavan valeminän aiheuttamat vaarat.

Näyte: Opettaja Tiainen päätti pyhittää tiistain luonnontiedolle ja historialle. Sitä varten Tiainen komensi meidät opettaja Rantarotkon luokkaan alakertaan. Alakerrassa sijaitsivat telluurio, radiometri ja pino pahvitauluja, jotka esittivät historian huippuhetkiä. Matkalla luokkahuoneeseen kuljimme jonossa korkean lasikaapin ohi. Kaapissa säilytettiin sahanpuruilla täytettyjä petoeläimiä ja muita otuksia. Kyykäärme irvisteli spriipurkin sisältä ja kanahaukkauros tuijotti meitä nappisilmillään. Oksalla vaanivan lumikon kohdalla Päkä väänsi Kertulle inhottavasti naamaansa. Kerttu tarrasi käteeni ja parkaisi:
- Minä arvasin! Täytetyt robotiilit piileksii nykyään ötökkäsäilykekaapissa!
Sitten Kerttu muuttui vitivalkoiseksi ja inahti tuskin kuuluvasti:
- Ja tietenkin myös säilötyt valeminät.

Kivikauppaa ja ketunleipiä
Tapola, Katri (Kirjoittaja), Talvitie, Virpi (Kuvittaja)
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2002
sidottu, 76 s. kovakantinen, ISBN 9513125688, Kirjastoluokka L842

Lastenromaani viidestä kekseliäästä tytöstä, jotka tietävät tasan tarkkaan, mikä elämässä on olennaista. Heidän intohimonaan on hakata kiviä jauhoksi, myydä se ja ostaa karkkia. Työskentely on suunnitelmallista aivan kuten lapsilla on tapana suhtautua vakavasti hankkeisiinsa.

Miljöö on arkkityyppinen. Opiston mäki, opettajanasuntolat, maalaiskauppa ja lavatanssit värittävät tarinaa.

  • Arvid Lydecken -palkinto taiteellisesti merkittävälle lasten- ja nuortenkirjalle vuonna 2002

Näiden seinien sisällä me emme näy
Tekijä Tapola, Katri
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2002
sidottu, 172 s., kovakantinen, ISBN: 9513124762, Kirjastoluokka 842

Näiden seinien sisällä me emme näy on kielellisesti nautittava, hienovaraisen humoristinen puheenvuoro nykynaisen suhteesta äitiyteen. Mitä sana oikeastaan pitää sisällään? Kaikkea muuta se ainakin on kuin naistenlehtien kiiltelevät kuvat hyvinhoidetuista äideistä hymyilevine vauvoineen. Se on pesemistä, tiskaamista, nukuttamista, tyynnyttelemistä, hiekkalaatikolla kykkimistä, kodin järjestelemistä. Yhdellä sanalla: se on huolehtimista. Onko se itse asiassa mitään muuta? Onko äiti olemassa muuten kuin toisten tarpeiden kautta, onko hän itse olemassa lainkaan?
 
Tapolan herkkä, sisäiseen maailmaan pakoileva kerronta välittää suggestiivisesti sen masokistisen huolehtimisen noidankehän, johon Ellen ajautuu - tai johon hän itse itsensä ajaa. Näiden seinien sisällä me emme näy on kuitenkin myös kertomus vapautumisesta, vaihtoehdoista, onnesta ja rauhasta jotka löytyvät hiljaisuudesta, omasta paikasta osana sukupolvien päättymätöntä ketjua.
 
“Kaikki tapahtuu illalla kello kuusi, ajatteli Ellen noustessaan portaita. Silloin äidit pilkkovat keittiöissään kasviksia ohuiksi suikaleiksi, säännönmukaisiksi pikku kuutioiksi ja keittiö imee lapset äidin helmoihin. Silloin eletään hämärän rajamailla ja keräännytään yhteen. Työpäivä päättyy, sisällä valot syttyvät sitä mukaa kuin aurinko painuu mailleen. Hämärä ajaa lauman kokoon, ja se mitä sitten tapahtuu jää ikuisiksi ajoiksi seinien sisälle, pieniin korviin, ikiaikaiseen muistiin, joka ei petä: oliko niin että peikot saapuivat metsän reunalle kurkkimaan, petolinnut kiersivät korpimaiden yllä ja suonsilmä aukesi upottavana?“

Kalpeat tytöt
Tekijä Tapola, Katri
TAMMI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 1998 
Nidottu, 130s., pehmeäkantinen, ISBN 9789513115166, painokset loppuunmyyty

Katri Tapolan esikoisromaani.

  • Akateemisen kirjakaupan tunnustuspalkinto eniten myydylle esikoisteokselle vuonna 1999
  • Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinto vuonna 1998

Käännös viron kielelle: Kahvatud tüdrukud
Kääntäjä Katrin Reimus
Kustantamo Virgela 2000 

 

Oulunkylän taiteilijoita