OULUNKYLÄN TAITEILIJATALO

I  Entinen taiteilijatalo 1956-1976: Mikkolantie 3

Talon oli 1900-luvun alussa rakennuttanut johtaja Arvid Lind, jonka leski Maj Lind aikanaan testamenttasi kiinteistön  Sibelius-Akatemialle. Kun Oulunkylän suomalainen seura halusi perustaa oppikoulun Oulunkylään, niin se tarjosi talosta rahaa ja rakennuksesta tuli koulu vuonna 1924. 
Rakennus oli yhteiskouluna aina vuoteen 1956. Sen jälkeen talon osti Suomen Taiteilijaseura, joka kunnosti talon jäsentensä vuokrattavaksi. Hankkeen alullepanija oli professori Erkki Koponen Oulunkylästä. 
Ateljeet muodostettiin entisistä luokka­huoneista. Olot olivat nykymittapuiden mukaan vaatimattomat, käytettävissä oli esimerkiksi vain yksi suihku, jonka oveen oli merkitty suihkuvuorojen ajat. Kuitenkin talo oli sillä tavoin hienosti rakennettu, että siellä ei ollut koskaan kylmä. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli kolmen ateljeen ja talonmiehen asunnon käsittävä piharakennus. Talon poikkeuksellisen läsnä olevaa lämmintä henkeä kuvastaa siitä joskus käytetty lempinimi Tortilla flat (Steinbeckin romaanin mukaan). Talonmiehen tehtäviä yritettiin aluksi hoitaa vuoroperiaatteella, mutta kun se ei toiminut, ryhtyi Mauri Favén joksikin aikaa talkkarin hommiin, mutta hänen muutettuaan pois, taloon jouduttiin palkkaamaan ulkopuolinen hoitamaan kiinteistöä. Sisävessat taloon saatiin vasta vuonna 1965. Talo purettiin 1976 Hankkijan silloisen pääkonttorin tieltä.
  LUE VAPPU JURKAN MUISTELU

II  Oulunkylän nykyinen ateljeetalo 1976: Henrik Sohlbergintie 19-25

Oulunkylän neljässä ateljeetalossa on yhteensä 16 ateljeeasuntoa, joiden koot vaihtelevat 88 m2 ja 118,5 m2 välillä sekä yksi erillinen työtila. Talojen yhteispinta-ala on 1822 m2. Huoneistot on vuokrattu taiteilijoille pysyvästi tai kymmenen vuoden määräajaksi. Vuonna 1976 valmistuneen neljän kaksikerroksisen ateljeetalon ryhmän ovat suunnitelleet arkkitehti, taiteilijaprofessori Kirmo Mikkola ja professori Esko Lehti. kuvia

 katso myös Oulunkylän 1. kaupunkipolku.

 

TAITEILIJATALOISSA VAIKUTTANEITA / VAIKUTTAVIA TAITEILIJOITA
 
Luettelo perustuu "Vireässä idyllissä" julkaistuun Heikki Somersalon ja Arvi Vuorisalon laatimaan listaan. Luettelo ei välttämättä ole täydellinen ja osa taiteilijoista on toiminut tai asunut taloissa lyhyen aikaa. Useat linkeistä johtavat Suomen kuvataiteilijoiden verkkomatrikkeliin, osa kuvanveistäjäliiton sivuille ja osa wikipediaan tai muualle, ja ne täydentävät tietoja, koska tila ei riitä taiteilijoiden opiskeluiden, näyttelyiden, opetusuran ja arvonimien erittelyyn. Jonkin verran taiteilijoiden esittelyjä on Oulunkylän omallakin sivulla. Taiteilijoiden luonnehdinnat eivät ole virallista "kansallisbibligrafiassa" julkaistua tietoa, koska niille ei ole saatavissa julkaisulupaa. Teksteihin kannattaa suhtautua viitteellisenä, tarkistamattomana tietona, joka antaa summittaisen käsityksen siitä mitä netissä, lehtileikkeissä ja kirjallisissa lähteissä on henkilöistä kerrottu tai erityisesti on tiedossa Oulunkylään liittyen. Viimeisin päivitys 12/2013. Jos tiedät lisättävää tai muutoksia, ota yhteyttä! 

Aalto Timo 1941-2003 Taidemaalari, kuvataiteilija, taidegraafikko, joka osallistui ahkerasti kansainvälisiin näyttelyihin, ja jolla oli opetus-ura vuosina 1968-1986 

Ahlgrén Lauri 1929 Lauri Kalevi Ahlgrén on suomalainen taidegraafikko ja taidemaalari. Hän on yksi tunnetuimpia informalismin edustajia Suomessa. Ahlgrenin värikkäät abstraktit litografiat muodostuvat selvärajaisista alueista ja liittyivät muotokieleltään pitkälti sarjakuvamaailmaan. Hänet tunnettiin taiteen demokratisoitumista edistävänä 60-luvun aktiivina, ja hän toimi yhdessä Olli Valkosen kanssa tuomalla jokamiehen taidetta kansan pariin. "Kantonäyttelyt" - nimitystä käytettiin aluetaidenäyttelyistä, joihin kaikki saivat tuoda mitä vain ja kaikki pantiin esille (Vaasan näyttely). 1950-luvulla aloittaneena graafikkona ja maalarina loi ensimmäiset, nykyisellekin tyylilleen tutut abstraktit värisommitelmat esimerkiksi ennen yhdysvaltalaisen pop-taiteen marssia Suomeen. Lue haastattelu

Augustson Göran 1936-2012  Göran Augustson on Ei-esittävän taiteen merkittävimpiin nimiin kuuluva graafikko ja maalari. Taidepörsseissä hänen teoksensa on kysyttyjä. Abstrakti taide alkoi tulla Suomeen 1900-luvun puolivälissä. Kuten muuallakin maailmassa, se sai monenlaisia muotoja selkeälinjaisesta konkretismista ekspressiiviseen väri-ilmaisuun. Göran Augustson oli San Vannin hengen perillisiä, konstruktivisti, jolle suora viiva, selkeys ja järjestys ovat ominaisia.  Helsingin Sanomien muistokirjoitus 

Colliander Ina 1905-1985 kuvataiteilija, joka tunnetaan etenkin enkeleitä esittävistä puupiirroksistaan. Ina Behrsen syntyi Pietarissa.  Hän aloitti opiskelun Ateneumissa vuonna 1923, muutti Porvooseen 1930 ja meni naimisiin Tito Collianderin kanssa. Ina Colliander oli suomalaisen puupiirrostyylin edelläkävijöitä. Monet Collianderin puupiirrokset ovat värillisiä, ja hän vedosti kaikki värit samalla laatalla. Useimmat suuret enkelityöt ovat 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta, jolloin hänellä oli ateljee Oulunkylän taiteilijatalossa. Lue lisää Ina Collianderista

Eskolin Veikko 1936-2001 oli yksi tulevaisuuteen suuntautuvien joukossa: liikkuvia valoveistoksia vuodelta 1965, tietokoneohjattu veistos "Vesikehä" vuodelta 1974, avaruus vilahtelee monissa teosten nimissä. 1980-luvulla hän teki pankkien tilauksesta töitä, kuten Vakavaraisuus, Pankkisalaisuus ja Jaksottainen talous. 

Favén Mauri 1920-2006 oli taidemaalari. Hänen isänsä veli oli taidemaalari Antti Favén ja isoisän veli taidemaalari Aukusti Uotila. Debyytin Favén teki Helsingissä vuonna 1947, ja se aloitti hänen pitkän uransa. Favénin teoksia on esitelty useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa yksityisissä sekä ryhmätaidenäyttelyissä. Hän ei ole luonnehdittavissa pysyvästi minkään erityisen taidesuuntauksen edustajaksi. Favénin maalauksia on nähtävillä muiden muassa Kiasmassa, Ateneumissa, Helsingin taidemuseossa sekä Amos Andersonin taidemuseossa. Hän teki myös useita julkisia töitä, joita on esillä muun muassa kirkoissa. 1980-luvulla hän johti Oulunkylän entisen asematunnelin seinämaalaustöitä, joita Taideteollisen Korkeakoulun IV vuosikurssi sinne teki. Vuosien kuluessa niitä töhrittiin, ja vuonna 1990 luvun vaihteessa ne jäivät tunnelityön alle. Hän asui vanhassa taiteilijatalossa 1956-60, josta hän muutti Töllinrinteeseen, joka oli hänen kotinsa kuolemaan saakka. Vuosina 1976-79 hänellä oli ateljee uudemmassa taiteilijatalossa. Mauri Favén kirjallisuutta: Favén / Olli Valkonen, Erik Kruskopf ; toimittanut Heljä Favén   

Granfelt Erik 1919-1990  sai runsaasti vaikutteita ranskalaisilta taiteilijoilta ja hänen työnsä olivat aluksi lähellä kubismia. Varhaiselle tuotannolle olivat tyypillisiä myös voimakkaat perusvärit. Myöhemmin hänen tyylinsä muotoutui realistisempaan suuntaan ja värinkäyttö muuttui herkemmäksi ja valoisammaksi. Granfeltin teosten aiheina ovat useimmiten ihmiset joko yksin tai ryhmänä sekä maisemat ja asetelmat. Hänen teoksissaan näkyy myös geometriseen abstraktioon perustuvaa ilmaisua. Maalausten ohella hän on tehnyt muun muassa litografiatöitä ja liitupiirustuksia. Teoksia häneltä on ollut useissa kansainvälisissä näyttelyissä. Pär Erik Granfelt on tehnyt Pitäjämäen kirkkoon alttaritaulun Taivasten valtakunnan kevät, joka nykyisin on seurakuntasalissa. Hyvinkään kirjastossa ja Joensuun musiikkiopistossa on hänen seinämaalauksiaan.

Hietala Leila (Hietala-Hämäläinen) on suunnitellut veistosten ohella kolmisenkymmentä mitalia. Hänen julkisia teoksiaan ovat mm. Siirtolaismuistomerkki "Kevät" Alajärvellä vuodelta 1982 sekä "Elämälle" -veistos Hollolassa vuodelta 1984. Pronssia suosiva taiteilija nimeää itsensä uusrealistiksi. Teosnäyte: Pikkuveli ja isosisko ( Tampere)

Heinonen Mauri 1926-2010 Hänen töitään on kaikissa merkittävissä suomalaisissa kokoelmissa, lukuisten kaupunkien, pankkien ja ammattijärjestöjen kokoelmissa. 1991 taidemaalariliiton kunniajäsen, Kiilan kunniajäsen. Ulkomailla tunnettu kuvataiteilija. katso kuva Skootteriairut Kansanarkistossa

Hietanen Reino 1932 Äyräpäässä syntynyt kuvataiteilija (maalaus, kollaasi, litografia, piirustus). Oulunkylän jälkeen asunut Lahdessa vuosina 1968-70 ja 1972 lähtien. Hietasen taiteessa on nähty sukulaisuutta mm. amerikkalaiseen ekspressionismiin ja kalligrafiaan. Kollaaseissa aistii uskonnollisia ajatuksia. "Vaippa" vuodelta 1973 on usein nähty Hietasen avainteoksena. Myös maalaukset liikkuvat usein mustan, valkoisen ja harmaan skaalassa, mutta jokin kirkkaampikin väri saattaa nousta hallitsevaksi. Tilan tai maiseman vaikutelma syntyy muutamilla viivoilla. Hietasen työskentelyä luonnehditaan kirjassa Kun henki voittaa aineen: - Niin ehdoton ja kurinalainen taiteilija kuin Hietanen onkin, joskus häntä on kutsuttu spontanistiksi, sillä hän ei juurikaan aloittaessaan tiedä, mihin työ kuljettaa. Lue myös tämä 

Huuskonen Irja 1917-1974  

Jalavisto Mikko 1937 Jalaviston pääasialliset tekniikat ovat muovi ja öljyväri. Hänen maalaustensa muoto poikkeaa nelikulmaisesta ja teokset ovat usein erikulmaisia ja -taitteisia. Jalaviston tuotantoa voisi luonnehtia intohimoksi maisemaan. Läpi vuosikymmenten hän on työstänyt kuvaa, jossa keskeisellä sijalla ovat vuoret. Taiteilija onkin myöntänyt, että vuoret ovat hänen heikkoutensa. Teokset ovat usein moderneja ja postmoderneja kuvauksia, jossa urbaanit teollisuuslaitokset yhdistyvät jylhiin vuoristoihin. Jalaviston kuvissa ei myöskään näy ihmisiä tai tapahtumia - maalaukset ovat korostetun autioita. 

Kannosto Erkki 1954 Kuvanveistäjä Erkki Kannosto on syntynyt Tampereella 1945. Hän valmistui Suomen taideakatemian koulusta 1970. Hän on osallistunut lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin yhteisnäyttelyihin ja pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä. Teoksia on Suomen tärkeimmissä julkisissa taidekokoelmissa ja hän on tehnyt useita julkisia veistoksia ulkotiloihin, esimerkiksi Punavankien muistomerkki v. 1978 Lahdessa, lisäksi kirkkoihin, kouluihin ja muihin rakennuksiin. Savelassa on teos Älä jännitä, jonka hän on toteuttanut yhdessä viiden Taideteollisen korkeakoulun opiskelijan kanssa vuonna 1989. Teoksessa on kolme siluettimaista hahmoa. Polkupyörään rennosti nojaileva miesfiguuri ja kaksi naishahmoa kohtaavat samassa tilassa, jossa jalankulkijat liikkuvat. Veistos on kuin pysäytetty hetki kadulla käytävästä keskustelusta. Teoskuvia 

Kannosto Sakari 1973 on varttunut taiteilijatalossa ja asuu edelleen Oulunkylässä. Kuvanveistäjä Kannoston työskentelyssä sisällöllisenä teemana ovat olleet mm. unelmat ja riittämättömyyden tunne. Teokset liittyvät usein parisuhteeseen, perheeseen tai kuluttamiseen. Kannosto tutkii teoksissaan figuurin merkitystä taiteessa ja käyttää materiaaleinaan mm. kumeerattua kangasta, pvc:tä, kumipatjoja ja maalattua lasikuitua. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Vuoden 2007 näyttely oli nimeltään "Dreamspeed". Hän on Kuvanveistäjäliiton kokelasjäsen ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Sakari Kannoston teoksia on mm. Kansallismuseon, Tampereen taidemuseon ja Valtion taidekokoelmissa. Sakari Kannosto on suunnitellut myös mitalleja.

Kontio Pekka 1933-1976 Pekka Kontio teki useita ekspressiivisiä veistoksia, joita on eri puolilla Suomea, muun muassa "Istuva nainen" (1957,) "Ihminen ja tekniikka" (1966) "Painottomuus" (1966, Auroran sairaalan piha), tiilireliefi "Tyhjä hauta" (1969, Hakavuoren kirkko) ja "Aallottaret" (1973). Hänen tuotantonsa kuvataiteen saralla käsitti myös muotokuva-, mitali- ja maalaustaiteen, mutta hänet tunnetaan varsinkin etevänä reliefien tekijänä. Kontio ikuisti myös useita suomalaisia merkkihenkilöitä veistoksina ja maalauksina, joukossa muun muassa kirjailija Veikko Huovinen, runoilija Arvo Turtiainen, runoilija-novellisti Oiva Paloheimo, Kuopion hiippakunnan piispa Olavi Kares ja ministeri Ahti Karjalainen. Tyypillistä Pekka Kontion pronssisille veistoksille on rosoisuus, jota korostaa veistoksiin tarkoituksella jätetyt kipsimuotin kipsijäämät. Lue Kontiosta lisää Vappu Jurkan muistelusta 

Kopteff Vladimir 1932-2007 Kuvataiteilija Vladimir Kopteff oli kuvanveistäjä, taidegraafikko ja taidemaalari. Kiinnostus alaan alkoi jo lapsuudessa. Koulutusta Kopteff on hankkinut ensin Suomen Taideakatemian koulussa ja sen jälkeen Yhdysvalloissa New Yorkissa, Pels School of Artissa. Kopteffin töitä on ollut esillä ympäri Eurooppaa. Kopteff osallistui Firenzen kansainväliseen nykytaiteen biennaaliin Italiassa teoksellaan Construction 76.Teos sijoittui viidenneksi kuvanveistosarjassa, jossa mukana oli noin 800 taiteilijaa eri maista. Kopteff edustaa taidesuuntaa, jota kutsutaan systemaattiseksi konstruktivismiksi. Taidesuuntauksen esikuvina olivat vallankumouksen jälkeiset venäläistaiteilijat Kazimir Malevich, Alexander Rodtchenko ja Wladimir Tatlin, jotka vakuuttivat ainakin Kopteffin, että heidän työllään oli järkevä funktio yhteiskunnassa. Erityisesti taiteen, arkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun keskinäinen vuorovaikutus tuli esiin konstruktivismissa. Prosessissa korostuu taiteilijoiden välinen yhteisöllisyys, jossa ideat ja metodit jalostuvat. (katso myös Göran Augustson) 

Lantto Pirkko 1926-2008 Taidemaalarina vuodesta 1946 lähtien. Pirkko Lantto opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1943-46, Vapaassa Taidekoulussa 1947. ja Académie Julianissa, Pariisissa 1949. Pirkko Lantto oli Ben Renvallin puoliso vuodesta 1954 lähtien ja tunnettu nimellä Pirkko Renvall.

Leskinen Leo 1946 Suomalaisen poptaiteen ja kokeilevan 60-luvun taiteen edustaja, joka myöhemmin on ollut esillä mm. Puolassa, Romaniassa ja Kreikassa. Puoliso on kuvanveistäjä Erja Tielinen.

Leskinen Saija 1912-2003 Debyytti oli Helsingissä 1952. Kansainvälisesti teoksia on ollut esillä Suomen taiteen näyttelyssä "Kunstszene Finnland" Düsseldorfissa, Saksan Liittotasavallassa ja Prahahassa sekä Bratislavassa, Tshekkoslovakiassa 1979.Teoksia on mm: Amos Andersonin taidemuseossa, Wihurin säätiöllä, Helsingin kaupungin taidemuseossa ja Lastenlinnan sairaalassa  

Leskinen Lennart 1921-2005 Taidemaalarin debyytti oli Helsingissä 1952, jonka jälkeen hän osallistui moniin ryhmänäyttelyihin ja yksityisnäyttelyihin. Myöhäisemmässä vaiheessa hän oli aktiivinen kuvataiteilijaseniorien näyttely- ja muussa toiminnassa. Hän on opettanut Lohjan työväenopistossa.

Markkula Mauno 1905-1959 Mauno Markkula kuuluu Suomen taiteen omaperäisimpiin ilmiöihin. Hän eli täysin omaa maailmaansa fantasianäyissään, joita maalasi tauluihinsa räiskyvän kirkkain värein. Markkulan maalaukset kuvaavat mielikuvituksellisia maisemia, värimyrskyn riepomia merenrantoja, kuutamossa huojuvia palmuja ja fantasianomaisia vuori- ja kaupunkinäkymiä. Ihminen esiintyy maalauksissa vain poikkeuksellisesti. Markkulan subjektiivista taidetta on 1900-luvun loppupuolella luonnehdittu väriekspressionismiksi ja hänet on liitetty samaan joukkoon mm. Yrjö Saarisen ja Aimo Kanervan kanssa. Elinaikanaan hänestä puhuttiin kuitenkin mystikkona ja väriromantikkona. Mystiikka ympäröi Markkulaa myös henkilönä. Hän oli syrjäänvetäytyvä erakko, askeetti ja absolutisti, joka vietti erinomaisen tervettä - joskin myös omalaatuista - elämää. Ehdottomuus ei kuitenkaan pidentänyt ikää. Hän oli syvästi kiinnostunut uskonnoista ja mystiikasta. Hänen erikoislaatuinen persoonansa herätti ympäristössä uteliaisuutta, minkä ansiosta hänestä tuli "legenda jo eläessään", lukuisten kaskujen ja tarinoiden kohde.

Martiskainen Taisto 1943 -1982 Monumentaalisten veistosten tekijä, Helsingissä esimerkiksi on Nordensköldinkadulla Crescendo / Vuoden 1918 Kansalaissodan uhrien muistomerkki  Martiskainen opiskeli Taideteollisessa ammattikoulussa 1959-60 sekä Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1960-63 sekä Wäinö Aaltosen oppilaana 60-luvun alussa. Paikallisesti lähin teos on Sinapin siemen vuodelta 1975 oleva betonireliefi Pakilan kirkossa. 

Mattas Åke 1929-1962 Oulussa syntynyt ekspressionistimaalari Åke Mattas aloitti opinnot Taideteollisessa Keskuskoulussa Helsingissä. Opinnot keskeytyivät jatkosotaan, johon Mattas osallistui taistelemalla mm. Kannaksella ja Lapissa. Vuonna 1947 Mattas osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä, Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn Helsingin Taidehallissa, teoksillaan Saara ja Tuhlaajapoika. Tavallista oli, että hänen kuvaamansa henkilöt liittyvät hänen läheiseen elämänpiiriinsä. Usein maalausten keskeisenä aiheena on taiteilija itse. Mattas osallistui yli kymmeneen yhteisnäyttelyyn ja hän sai myös tunnustusta omintakeisesta taiteestaan. 

Merikanto Ukri 1950 on modernistisen veistotaiteen edustaja. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat säveltäjät Aarre ja Oskar Merikanto. Merikanto opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja Suomen taideakatemian koulussa valmistuen 1971. Useimmissa töissään hän käyttää materiaalina kiveä. ja toteuttaa perusklassisia teemoja, joihin kuuluu kolmiulotteisuus ja tilaan liittyvät ongelmat. Aiheet ovat ikuisia ja suuria mutta samalla myös yleisiä, kaikkien koettavissa olevia: paino ja painottomuus, läheisyys ja etäisyys, tasapaino ja ristiriita sekä erilaiset jännitteet. Musiikki heijastuu hänen tuotantoonsa. 

Mäkinen Pekka 1941-1989 Suomen taideakatemian koulussa 60-luvulla opiskellut Pekka Mäkinen keskittyi varhaistuotannossaan mustavalkografiikkaan ja teki kokeiluja mm. valokuvan toisintoon perustuvan fotomontaasin kanssa. 70-luvun kuluessa Mäkisen teokset ottivat kantaa rauhanaatteen, vasemmistolaisuuden ja työväenliikkeen hengessä. 80-luvulla Mäkinen palasi takaisin metalligrafiikan pariin, mutta hän teki myös mielellään tussi- ja lyijykynäpiirroksia taiteilijaystävistään. Mäkinen tunnustettiin jo varhain grafiikan tekniikan taitavaksi hallitsijaksi ja suomalaisen grafiikan uudistajaksi. 

Nordström Lars-Gunnar 1924 Kuvataiteilijana Lars-Gunnar Nordström on lähes itseoppinut. Nordström löysi tyylinsä jo 1940-luvun lopulla ja on siitä lähtien hionut sitä yhä selkeämpään ja kiinteämpään suuntaan. Hänen pioneerimainen toimintansa Suomessa konstruktiivisen taidesuuntauksen parissa, joka oli eurooppalaisittain tunnustettua jo 1910-luvulta lähtien, herätti närää suomalaisessa konservatiivisessa taideyleisössä. Tästä syystä hän on aktiivisesi suunnannut taidettaan ulkomaille kokiessaan Suomessa saamansa palautteen vähätteleväksi. Maalaustyylille ominaista on suuret, yhtenäiset, suorien tai kaarevien linjojen selvästi erottamat väripinnat. Nämä linjat eivät juuri koskaan ilmene näkyvinä viivoina, vaan vain eri väripintoja erottavina rajoina. Teoskuvia  

Nordström Olga 1902-1981 

Nurminen Matti 1947 (cv) Kuvanveistäjä Matti Nurminen käyttää perinteisiä veistomateriaaleja pronssia, kiveä ja puuta. Tuotanto koostuu mitaleista, pienoisveistoksista sekä isoista monumentaalisista veistoksista. Isoissa töissä hän pitää yllä kiveen hakattujen kuvien perinnettä. Samalla hänestä paljastuu modernisti: veistäjä jolle muoto sellaisenaan saattaa olla haaste. Nurminen synnyttää veistostensa omituisen jännitteen luomalla jähmeälle kivelle illuusion elastisuudesta. Nurmisen veistos nimenomaan elää sen sijaan että olisi vain jähmettynyt kuva. teoskuvia  

Olin Antero 1948 on tullut tunnetuksi taidegrafiikastaan, jonka aiheita ovat usein arkkitehtuuri ja puut. Hän käyttää perinteistä metalligrafiikan tekniikkaa. 

Onnukka Ensio 1934 

Ovaska Kari 1945-1995 Kuvanveistäjä, joka teki saveen, kipsiin ja pronssin teoksia, muhkeita naisia, laihoja naisia ja enkeleitä. Lukuisten julkisten teosten lisäksi hän on tehnyt tilaustöitä. 

Pennanen Arto 1943-1989 

Pakarinen Kimi 1963 Vapaasta Taidekoulusta 1987 valmistunut taidemaalari Kimi Pakarinen maalaa paksuin, mehevin siveltimenvedoin mielen maisemaa, jonka värit vaihtelevat kuten maiseman luonne vuorokauden- ja vuodenaikojen rytmissä. Abstraktit maalaukset johdattavat värien saloihin. Pakarisen maalauksissa on voimakas aistillinen lataus; maalaamisen energia välittyy katsojalle. teoskuvia  

Pohjalainen Jonna 1962 Ympäristötaiteilija, joka asuu ja työskentelee Oulunkylän taiteilijatalossa. Hän kuvailee itseään: " Maalaan käsilläni, räteillä, sienillä ja siveltimillä öljy-, akryyli- ja vesiväriä. Useimmiten aihe tai tila määrittelee tulevan. Minua kiinnostavat ihmiset, saaret, valot, värit, meri, taivas ja kivet." Kotisivu

Pullinen Laila 1933 (cv-tiedot)  Kuvanveistäjä, taiteilijaprofessori Laila Pullinen on ihmisen perustuntojen, ihmisyyden kuvaaja. Hänen voimakasrytmiset, pinnan himmeyttä ja kiiltävyyttä varioivat veistoksensa ovat dramaattisia, idealistisia ja useimmiten abstrakteja. Laila Pullisen teosten päämateriaali on pronssi, tämän lisäksi erilaisia kivilajeja, mm. marmoria ja suomalaisia graniitteja. Hän on veistosten lisäksi tehnyt maataideteoksia ja litografioita.
Pullinen on työskennellyt 1960-luvulta lähtien myös Italiassa ja Ranskassa. Italiassa hän pääsi tutustumaan pronssivalun traditioon ja pitää oppia merkittävänä koko uralleen ja ensiarvoisen tärkeänä veistostensa kestävyydelle. Hän on yrittänyt tuoda oppiaan myös täkäläisiin valimoihin. Suomeen Italiasta palattuaan Pullinen alkoi veistää puuta. Kouvolan taidemuseossa oleva Askel, 1962, on suomalaisen 1900-luvun kuvataiteen varhaisia puutaideteoksia siinä missä Kain Tapperin "pölkyt". Pullinen etsi kantoja mm. metsistä. Kanto on vahva ja kestävä, siihen kohdistuu koko puun yläpuolinen paine. Toisaalta, silloin oltiin köyhiä, eikä ollut rahaa kalliimpiin aineisiin. Kuparilevyä räjäyttämällä toteutettu Aurinko tunturissa -teos valmistui Montrealin maailmannäyttelyyn vuonna 1967, seuraavana vuonna teos pystytettiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Itämeren tytär - Maila Talvion muistomerkki Meilahdessa Helsingissä on vuodelta 1971. Puolikuu 1971-80 ja Liekki 1979-80 ovat Jeddassa Saudi-Arabiassa. Laila Pullisella oli vuonna 2006 Wäinö Aaltosen taidemuseossa laaja retrospektiivinen näyttely, jonka luettelo palkittiin 2007 vuoden taidekirjana. Katso Laila Pullisen grafiikkaa  

Rantala Markku 1950 

Rantanen Ulla 1938 Ensimmäisen näyttelynsä Rantanen piti vuonna 1961. Tuosta näyttelystä lähtien hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Taiteilijaryhmä Maaliskuulaisiin Rantanen kuului vuodesta -66 lähtien. 
Monialainen taiteilija on keskittynyt guassi- ja öljyvärimaalausten ohella piirustuksiin sekä grafiikan menetelmistä akvatintaan ja litografiaan. 1960-luvun kulutuskriittisen poptaiteen vaikutteista Rantanen siirtyi 70-luvun alussa esineiden pikkutarkkaan esittämiseen ja siirtyi vähitellen pelkistetympään suuntaan. Rantanen on myös sanonut kuvaavansa väkivaltaisia tapahtumia luonnossa, joita ihmisen puuttuminen luonnon järjestykseen aiheuttaa. Ulla Rantasen pitkä ura on tehnyt hänestä merkittävän hahmon suomen taiteen kentässä. Rantanen tunnetaan reippaasta kuvataidemaailmaan kohdistuvasta kritiikistään, jolla hän arvostelee taidemaailman itseriittoisuutta ja etääntymistä yleisöstään. - Teoksia 

Reinikainen Helga 1940 on taidemaalari ja Taideteollisen korkeakoulun piirustuksen ja maalauksen lehtori, taidemaalari Heikki Somersalon puoliso 

Renvall Ben 1903-1979 (cv)  työskenteli kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ateljeessa 1930-luvun taitteessa. Renvall työsti kansanomaisia aiheita toisin kuin Aaltonen, joka piti monumentaalisista mittasuhteista ja klassisista aiheista. Tällä kaudella Renvallin työt olivat rehevän ilottelevia ja humoristisia puu- ja saviveistoksia. Seuraavalla vuosikymmenellä hän veisti enimmäkseen alastonmalleja ja muotokuvia kipsiin. Renvall sai suomalaiset kuvanveistäjät kiinnostumaan intiimeistä ja kevyistä aiheista, pienehköstä mittakaavasta ja pinnan luomista graafisista mahdollisuuksista. Vuonna 1941 hän oppi vaihtokauppana kuvanveistäjä Mikko Hovilta pronssivalun vahamenetelmän. Renvall opasti Hoville vastaavasti keramiikkavalun työvaiheet. Ben Renvall oli Suomen taideakatemian kuvanveiston opettaja 1941-53, jolloin valutekniikan hallitseminen ja ihmisfiguurit koettiin tärkeiksi kuvanveistossa. Vuonna 1944 Renvall suunnitteli Elokuvajournalisteille Pohjalaiset -elokuvaa mukaillen Jussi-palkintopatsaan. Ben Renvall oli aviossa Essi Renvallin kanssa vuodet 1933–1943. Toinen puoliso oli taidemaalari Pirkko Lantto, jonka kanssa hän avioitui 1954. Pariskunta oli ensimmäisiä Oulunkylän taiteilijatalon asukkaita.

Saikkonen Kaisa 1925-1981 

Salo Tapio 1967 

Sandqvist Rolf 1919-1994 Monilahjakas taidemaalari, graafikko, kuvittaja ja kirjailija Rolf Sandqvist - sen jälkeen kun tutustui Vappu Jurkkaan - antoi taitonsa perheen teatterin käyttöön ohjaamalla, lavastamalla ja suomentamalla näytelmiä ja valokuvaamalla suuren osan Teatteri Jurkan esityksistä lähes 80-luvulle saakka. Hän oli jo vuonna 1952 kirjoittanut ruotsinkieliselle Kammarteaternille näytelmän "Trappan", ja Oulunkylän taitelijatalon aikoihin näytelmän Askat. Varsinkin grafiikkaa on ollut esillä kansainvälisissä ja kotimaisissa näyttelyissä. Rolf Sandqvistilla on Vappu Jurkan kanssa yhteiset pojat Ville ja Kalle Sandqvist, joista Ville Sandqvist toimii teatterissa ohjaajana ja näyttelijänä.

Sarkkinen Esko 1932 

Sievänen Jaakko 1932 Jaakko Sievänen on ensimmäisiä suomalaisia vapaamuotoisen informalistisen tyylin edustajia. Hänen maalauksissaan siveltimen vetojen näkyvyys on selkeää ja maalaukset ovatkin hyvin kalligrafisia. Jaakko Sieväsen maalauksissa on hyvin ominaista vahvojen tummien värien käyttö. Sievänen opiskeli Suomen Taideakatemiassa 1954-57 ja opintojen jälkeen hän lähti Italiaan opiskelemaan lisää. Tästä lähtien Italiasta synti hänelle toinen kotimaa. Sievänen onkin monesti sen jälkeen asunut vuoroin Suomessa ja Italiassa. 1961 informalismi löi itsensä läpi suomessa, mutta seuraavana vuona Sievänen vaihtoi jo tyyliään uusinformalistisempaan suuntaan jossa ilmentyi fragmentteja figuureista. Jaakko Sievänen on ollut suomalaisen muotokuvataiteessa suosittu taiteilija. Sievänen käyttää muotokuvia maalatessaan apuna diapositiiveja. Hän on korvannut pitkälliset malli-istunnot valokuvaamalla kuvattavaansa useaan otteeseen, monissa asennoissa ja ympäristöissä. Diakuvia syntyy aina monta rullallista taustanäkymien ja valaistuksen vaihdellessa.

Somersalo Heikki 1936 

Suoniemi Simo 1952 

Syrjä Pekka 1941 Syrjän 60-luvun tuotanto edusti poptaidetta, jonka Suomeen rantautuminen toi mukanaan ajatuksia taiteen demokratisoimisesta. Taidetta haluttiin tuoda lähemmäksi ihmistä ja arkipäivää. Hän kuului BEE-taitelijaryhmään, jonka tavoitteena oli taiteen moninaisuus ja moniarvoisuus, jonka katsoja kohtaa, ei tekniikat eikä tyylit. Eräs BEE-ryhmän ensinäyttelyn tilaksi valittiinkin tavaratalon yhteydessä toimiva foorumi, Elannon E-kerho Hakanimestä. Silloisen näyttelyn kuvat usein kommentoivatkin päiväkohtaisia asioita, mm. Vietnamin sotaa. Syrjällä oli esillä teos nimeltä Viet nam nam, joka myöhemmin oli esillä myös BEE-ryhmän 30-vuotis -juhlanäyttelyssä (1997) Aineen taidemuseossa Torniossa. Kuva oli Syrjälle tyypillinen, vauhdikkaan kekseliäs ironinen kannanotto. Mukana ovat niin eksoottinen banaani kuin makkaralenkin lävitse iloisesti ponnahtava suomipoikakin. Myöhemmin tuotannossa on ollut maisemamaalauksia ja abstrakteja teoksia.

Taxell Sofie 1911-1996 

Terno Nina 1935-2003 Taideopintoja Nina Terno suoritti Suomen Taideakatemian koulussa 1955-1959, mutta hän opiskeli kuvataiteiden ohella myös musiikkia Sibelius-akatemiassa vuosina 1955–1958. Hänen laajasta tuotannostaan nousee esiin hevosiin liittyvät aiheet (katso Kullervopatsas Hämeenlinnassa) Nina Ternon veistämä Maiju Lassilan muistopatsas - "Kolmijakoinen muusa" paljastettiin Joensuussa vuonna 1973. Teoksen taidehistorialliset esikuvat löytyvät antiikin "kolme sulotarta -aiheesta, joka symboloi hyvyyttä, totuutta ja kauneutta. Muistomerkkihanke oli aikanaan sangen myrskyisä. Se lähti liikkeelle kilpailuna, johon osallistui 28 työtä. Suuri yleisö ei osannut antaa arvoa puoliabstraktille voittajateokselle, vaan suosi pikemminkin realistisempaa esitystä, kuten humoristista porsas-aihetta, joka oli tuttu Joensuuhun sijoittuneesta "Tulitikkuja lainaamassa" -romaanista. Taustalla lienee häilynyt ikuisuuskysymys siitä, nähdäänkö muistomerkit ylipäätään taideteoksina. "Kolmijakoinen muusa" oli ensimmäinen abstraktimpaa esitystä edustanut julkinen muistomerkki Joensuussa.

Tielinen Erja 1956 Kuvanveistäjä Erja Tielinen on opiskellut Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1977-1981 opettajinaan Harry Kivijärvi ja Heikki Häiväoja. Hänen herkät ja karheat veistokset rakentuvat usein ohuista pronssikaarista, jotka kuin piirtäen vangitsevat ympärillä olevaa tilaa, muovaten sen osaksi veistosta. Teokset elävät ja hengittävät tyhjyyden ja täyteyden välimaastossa muodostaen figuratiivisia ja emotionaalisia merkitystasoja.

Julkisina teoksina hän on toteuttanut kansainvälisestikin huomioituja juhlarahoja ja mitaleja. Helene Schjerfbeck ja kuvataiteen juhlaraha palkittiin kansainvälisen numismaattisen yhdistyksen Krause Publicationin "Coin of the Year"-kilpailussa vuoden 1996 taiteellisimpana rahana ja Mitalitaiteen Killan vuosimitali "Elämän värit" vuodelta 2007 palkittiin Portugalin Seixalissa 2008.

Toikka Antero 1954 Kuvanveistäjä Antero Toikka on valmistunut Suomen Taideakatemian koulusta 1980 ja opiskellut Hollannissa. Toikka tunnetaan julkisista taideteoksistaan. Hän on tehnyt sekä vaihtuvia ja muuttuvia että pysyviä maamerkkejä kaupunki- ja moottoritieympäristöihin. Toikan veistoksissa tavallista havaintomaailmaa laajempi todellisuus on saatettu veistoksen muotoon. Teosten rakenteen kirkas ehdottomuus toteuttaa tietoa kosmologian mittamaailmasta, linnunradan ja taivaankappaleiden keskinäisistä suhteista. Teosten minimalistinen estetiikka, joka kätkee sisäänsä matemaattisen totuuden, tarjoaa kauneutta yleispätevässä muodossa. Toikka on Suomen kuvanveistäjäliiton puheenjohtaja vuodesta 2003. Selaa Helsingissä olevia Toikan teoksia  
Näyttelyarvio Sculptor: Face in the Space ( Uusi Suomi 2007)

Tolonen K. J. 1945-2004 Vehkalahdella syntynyt Kari Juhani Tolonen oli lapsuudestaan saakka käpyläläinen ja hän opiskeli Taideteollisessa kuvataidetta ja elokuvaa. Hänen mielenkiintonsa suuntautui myös ulkomaille, ja vuonna 1965 hänellä oli näyttely Pariisissa. Kuitenkin Helsingissä luodut suhteet ja legendaarinen Hansan jengi ( Salama, Ojaharju, Saarikoski...) innoitti maailmanparantamiseen. Tolonen kuului taiteilijatyhmä Alohaan, joka vuokrasi yhteisen työtilan nykyisen Yliopistokadun ja Vuorikadun kulmassa sijainneesta Heimolan talosta, jossa oli ennen toiminut Aloha-elokuvateatteri. Ryhmä hankki yhteiset silkkipainovälineet ja heidän tarkoituksenaan oli painaa edullista taidetta kansalle. Aloha-ryhmäläisiä yhdisti kiinnostus konkretismiin, mutta leimaavana piirteenä oli myös pyrkimys taiteen demokraattisuuteen; siihen että taidetta olisi kaikkien saatavilla. Konkretismi säilyi ikäänkuin viitteenä, mutta 70-luvulla surrealistinen, symbolinen kuva- ja merkkikieli voimistui Tolosen teoksissa. Joissain hänen Love Recordsille piirretyissä jazzlevykansissaan näkyy tätä kehitystä. 90-luvulla teoksiin tuli mukaan uutta geometristä muotokieltä sekä arabialaista ja itämaista kirjoitusmerkistöä muistuttavia elementtejä.

Tor Arne 1934 on suomalainen taidemaalari ja kuvataiteenopettaja. Hän on opettanut Vapaassa taidekoulussa, ja oli siellä yksi koulun historian arvostetuimpia opettajia. Arnen työt ovat abstraktin ja maiseman rajamailla; usein niiden voi hahmottaa esittävän heijastuksia järven pinnassa, tuulen leikkiä viljapellossa tai vastaavia luontoaiheita. Monet Arnen työt poikkeavat muodoltaan totutusta. Arne tunnetaan myös yhteiskuntakriittisistä mielipiteistään: hän on sanonut, että yhteiskunta on normitettua epäoikeudenmukaisuutta. Arne on vältellyt julkisuutta mutta pitänyt useita yksityisnäyttelyitä. Hän sai Uudenmaan taidetoimikunnan kuvataidepalkinnon 1975.

Westerlund Sven Olof 1935 teoskuvia

Vuori Antti 1935 



III  MUITA OULUNKYLÄN KUVATAITEILIJOITA; tunnettuja ja vähemmän tunnettuja

Aho Antero  1936 aloitti opiskelut Taideteollisessa oppilaitoksessa, graafisella osastolla 1954. Ahon ensimmäinen työpaikka oli Uuden Suomen sunnuntailiitteen toimituksessa. Armeijan jälkeen Aho siirtyi Viikkosanomien palvelukseen. Vuonna 1966 oli vuorossa Me Naiset ja 1970 Eeva-lehti ja 1970-luvun lopussa Aho aloitti Avotakassa, jonka art directorina hän toimi 24 vuotta.  Varsinaisen päivätyön ohella Aho on tehnyt runsaasti kirjankuvituksia ja kansikuvia. Joulukortteja ja muita kortteja Antero Aho on piirtänyt kymmeniä.

Colliander Tito 1904-1989 suomenruotsalainen kirjailija. Colliander toimi myös ikonimaalarina. Hän on maalannut muun muassa Suomen ensimmäisen niin sanotun jälleenrakennuskirkon, Jyväskylän ortodoksisen kirkon, ikonostaasin ikonit. Colliander omisti suuren osan elämästään uskonnollisille pohdiskeluille. Hän kääntyi ortodoksiseen uskoon ja kävi ortodoksisen pappisseminaarin 1949–1953. Colliander oli naimisissa kuvataiteilija Ina Collianderin kanssa. (Ina Collianderilla oli työhuone vanhassa taiteilijatalossa) Vuosina 1964–73 ilmestynyt seitsenosainen omaelämäkerrallinen sarja kertoo Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomen puolelle päätyneen emigrantin elämästä ja uskonnollisesta hapuilusta eri kulttuurien välissä. Osan lapsuudestaan Tito Colliander vietti Oulunkylässä. Oulunkylän aikoja kuvaillaan teoksessa "Lapsuuteni huvilat".  Hänen tyttärentyttärensä on toimittaja Baba Lybeck.

Hovi Mikko 1879-1962 Varhaisemmassa taiteilijayhteisössä vaikuttanut Mikko Hovi aloitti taiteen uransa yli kolmikymmenvuotiaana. Hän työskenteli ensin taideteollisten esineiden ja vähitellen yhä enemmän vapaan veistotaiteen parissa. Materiaaleina hän käytti kipsiä, puuta, keramiikkaa, kiveä ja pronssia. Ihmis- ja eläinhahmot ovat tyyliteltyjä, harkitun naiiveja ja kömpelöitä. Pienoisveistokset ovat herkkiä kuvauksia arkisista tilanteista ja ne sisältävät myös kansanomaista huumoria. 1940-luvulta alkaen teokset ovat muodoltaan entistä tyylitellympiä ja muinaisen Egyptin veistotaiteen vaikutteet näkyvät. Meksikolaisen primitiivisen taiteen vaikutus näkyy esimerkiksi mustaan graniittiin veistetyissä teoksissa Majesteetti, Maistraatti ja Isä ja poika. Mikko Hovi teki varsinkin 1950-luvulla lukuisia julkisia veistoksia. Kirjailija Larin-Kyöstin pronssinen monumentti on veistäjän viimeisiä teoksia. Se paljastettiin Hämeenlinnassa 1962.

Karlsson Cia  on vuonna 1966 syntynyt helsinkiläinen mielenterveyshoitaja ja Vapaasta taidekoulusta valmistunut kuvataitelija.  Huomiota herättänyt näyttelysarja Mielen lääkkeet, Kattokruunu on taideteos, osa vuonna 2010 alkanutta taidehanketta, jossa taiteilija Cia Karlsson tuo esiin mielenlääkkeiden käyttöä. Myös aikaisemmassa teoksessa luuli hetken katsovansa jotakin muuta: arvokkaita missien, kuninkaallisten tai aristokraattien kruunuja. Mutta jokainen oli tehty lääkkeistä ja lääkepakkauksista. Lisää: http://www.mielenlaakkeet.fi/

Koponen Erkki 1899-1996 Erkki Koponen oli maalari, joka aloitti opintonsa teini-iässä siihen aikaan nimellä Taideteollinen keskuskoulu tunnetussa opinahjossa, jatkoi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, ja pääsi teoksineen julkisuuteen. Koponen muutti vanhempineen Oulunkylään vuonna 1923. 1920-luvulla Erkki Koponen oli pikajuoksun suomenmestari. Monet viime vuosisadan virtaukset vaikuttivat hänen tuotantoonsa, ja hän työskenteli myös André Lhôten akatemiassa, jossa ilmentyi Ranskan modernin maalaustaiteen kubistisia suuntauksia. Koposen mielenkiinto kohdistui sekä piirroksiin että isoihin maalausteoksiin. Koposen toimintaan kuului julkiset teokset, opetus taidekouluissa ja mm. Taide-lehden päätoimittajuus ja monenlaiset jäsenyydet taidetoimikunnissa. Professori Erkki Koponen, joka asui Mikkolantiellä, vaikutti ennen kaikkea taiteilijatalojen rakennuttamiseen Oulunkylässä.

Korhonen Jyrki 1966 Kuvanveistäjä. TYöskennellyt Helsingissä, Järvenpäässä, Mäntsälässä, Carrerassa Italiassa sekä Egyptissä. Tiedot viime vuosilta puuttuvat. lisää

Laurén Per Åke 1879-1951 Oulunkylän vanhempaa taiteilijasukupolvea. Laurén matkusti Euroopan taiteen merkittävimmissä keskuksissa osallistuen myös useisiin suomalaistaiteen näyttelyihin. Per Åke Laurén tunnetaan lyyrisenä maisemamaalarina, humoristisena kansankuvaajana, mutta myöhemmin myös eurooppalaisen neoimpressionismin edustajana. Hän kuului värimaalausta suosivaan Septem-taitelijaryhmään. Laurén oli myös Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun pitkäaikainen opettaja. Per Åke Laurénin merkittäviä ansioita oli Aleksis Kiven tuotannon kääntäminen ruotsin kielelle. Hänen ruotsintama ja ohjaama Sockenskomakarna (Nummisuutarit) sai ensi-iltansa Svenska teaternissa 1918. Laurén suunnitteli myös näytelmän lavasteet. Taiteilija Laurén toimi koko elämänsä ajan aktiivisesti harrastajateatterin ja kansanperinteen tallennuksen parissa. Hän päätyi 1910-luvun alussa hallittuun, värikylläiseen maisemamaalaukseen aiheinaan yleensä Uudenmaan viljelyseudut. Joitain hänen maalauksiaan on käytetty koulujen opetustauluissa, joita oli vielä 1960-luvulla. Lisää Laurénista teoksessa Vantaan varrelta Pariisiin : Per Åke Laurén 1879-1951 Laurenin kääntämiä tai kirjoittamia teoksia  

Mäkinen Risto1918-1972 Graafikko ja sarjakuvapiirtäjä. Mäkinen piirsi Yhteishyvä-lehdessä ilmestynyttä sarjakuvaa Antti Puuhaara, jota aiemmin oli piirtänyt Aarne Nopsanen. Lisäksi hän kuvitti useita satukirjoja, joista useat olivat Raul Roineen kirjoittamia. Mäkinen teki 1950-luvulla yhteistyössä Roineen kanssa myös albumit Pikilakki, Ville Vikkelä ja Uljas kaartilainen. Samaan aikaan hän piirsi historiallisia sarjakuvia myös Lipas-lehteen, jossa ilmestyi Sakari Topeliuksen tarinaan perustuva Kuninkaan hansikas (1951). Otava julkaisi vuosina 1939-1956 yksitoista Antti Puuhaara -albumia, joista neljä ensimmäistä oli Nopsasen piirtämiä ja loput Mäkisen. Taideopiskelut Taideteollisessa keskuskoulussa 1936-39 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1946-49.Taiteilijan ensimmäinen oma näyttely oli Tukholmassa 1948 ja Helsingissä 1950, Tshekkoslovakiassa ja DDR:ssä 1954.

Mäntynen Jussi 1886-1978 Kuvanveistäjä Jussi Mäntynen ei työskennellyt taiteilijatalossa, mutta vaikutti Oulunkylän varhaisemmassa taiteilijayhteisössä ennen sotaa, ja asui Ylänkötie 4:ssä, josta hän muutti Käpylään, ja asui ruotsissa vuosina 1939-69. Hän opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1903-04 ja 1912-13. Suurikokoinen Hirvi-veistos pystytettiin vuonna 1928 Viipuriin. Samasta kipsimallista otetut valokset pystytettiin Lahteen 1955, Turkuun 1969 ja Helsinkiin 1972. Mäntynen oli luontoharrastaja ja metsästäjä, ja perehtyi siksi eläinten anatomiaan ja liikehdintään jo nuorena. Hän työskenteli Helsingin yliopiston eläinmuseossa konservaattorina 20 vuoden ajan ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi taiteilijaksi. Mäntynen ei ole aikansa ainoa karhupatsaiden tekijä, mutta hänen kuuluisimpia teoksia on Mesikämmen muurahaispesällä, Karhupuistossa Kalliossa. Karhu on kuvattu niska köyryssä muurahaiskeon päällä.

Nelimarkka Eero 1891-1977 vaikutti Oulunkylän varhaisemmassa taiteilijayhteisössä joitain vuosia asuen Larin-Kyöstin talossa. Nelimarkka oli Oulunkylässä asuessaan aktiivisesti mukana Oulunkylän Suomalaisessa Seurassa. Yhdistys oli enemmän suomenkielisyyden edistäjä kuin puoluepoliittinen seura. Taiteilijana Eero Nelimarkka lukeutui modernistiseen Marraskuun ryhmään. Nelimarkan töissä on jälkiä kubismista, mutta myös varhaisesta impressionismista. Hän on tullut tunnetuksi pohjalaisen lakeuden kuvauksistaan. Maiseman ohella hän maalasi ihmisiä, asetelmia ja kaupunkinäkymiä.

Oinonen Mikko 1883-1856  Oulunkylän vanhempaa taiteilijasukupolvea. Oinosen maalauksille oli tyypillistä veden ja vihreän luonnon kuvaaminen. Hän oli tavannut uutta maalaustyyliä edustavan Magnus Enckelin Pariisissa 1914 ja liittynyt niin kutsuttuun Septem-ryhmään. Ryhmälle oli tyypillistä, että sen piirissä keskityttiin soveltamaan rohkeasti sateenkaaren värejä sekä uusimpressionistisia väriteorioita käytäntöön. Kansallisten erikoispiirteiden korostaminen jätettiin puolestaan syrjään. Vaikka Oinonen edustikin suomalaisessa taiteessa uutta, niin sanottua puhtaan paletin kautta, liittyi hän aiheidensa puolesta vanhempaan Karjalan kuvaamisen traditioon. 1930-luvulla hän toimi taiteen opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa ja Vapaassa taidekoulussa.

Oittinen Mauno 1886-1970  Vanhemman taiteilijapolven edustaja, kuvanveistäjä, jonka tunnetuin teos on Hyvinkäällä Nosturinhitsaajia työssään (1962). Kajaanissa on hänen veistämänsä Lönnrothin patsas. Hangossa Rantakallioilla sijaitsevan Oittisen Siirtolaismonumentin jalustassa on niiden 93 kunnan nimet, joista lähti siirtolaisiksi vähintään 10% väestöstä, ja siirtolaiseksi yleensä lähdettiin Hangon sataman kautta. Ylimpänä näkyy kolme lentoon kohoavaa kurkea. Teoksen toinen osa on Floridan Lake Worthissa. Siinä vain kaksi joutsenta laskeutuu. Mauno Oittinen muutti itsekin myöhemmin Yhdysvaltoihin. Sodanaikaiset rautasormukset (1940 järjestetty valtion kultakeräys kansalaisilta) suunnitteli kuvanveistäjä Mauno Oittinen. Jäljelle jääneitä sormuksia on myyty veteraanien hyväksi järjestetyssä keräyksessä 2006-2007. Veistoksia Helsingissä

Sirviö Kaisu 1954 Taidegraafikon suosima työtapa kivilitografia johtuu siitä, että litografian jälki on hyvin valööririkasta peittävästä läpikuultavaan. Sävyjen runsaus saa aikaan monivärisyyden vaikutelman sellaisessakin työssä, joka on vedostettu yhdellä värillä. Kivilaatan huokoinen aines toistaa värit hehkuvina ja hengittävinä. Tavoitteena on saavuttaa värien vahvaa intensiteettiä ja uniikkia, käsityömäistä jälkeä. Sirviö kuvailee tyyliään maalaukselliseksi, ja sanoo käytätävänsä välinettä vapauden, sattuman ja intuition kautta. Kuvissaan hän jäljittelee luonnon ihmettä, välillä se kasvaa kukkakedon tapaan - toisinaan luonto on läsnä symbolisemmin. katso

Tikkanen Maisa 1952 Tekstiilitaiteilija Maisa Tikkanen asui Oulunkylässä vuosina 1975-76 ja 78-79. Maisa Tikkasen teokset ovat materiaalisen aistillisia ja kertovat maailman tuntemisesta konkreettisesti. Huopa materiaalina on hyvin läsnä oleva nykyisenä virtuaali-ilmiöiden aikana. Toisaalta primitiivinen huovutustekniikka, joka tapahtuu ilman sen kummempia työvälineitä, sallii meditatiivisen otteen, jolloin väistämättä tulee ajatelleeksi elämän kiertokulkua. Tikkanen on käsitellyt kiertokulun teemaa esimerkiksi teoksissaan "Alfa" ja "Omega" sekä surutyönä syntyneessä teoksessa "Musta maa - valkoinen taivas". Elämä jatkuu, tavalla tai toisella. Ikuiset symbolit kuten spiraali, auringonkehrä tai risti ilmaisevat kollektiivisia perusajatuksia. Sattumallakin on osuutensa; Tikkasen intuitiivinen työskentely toimii rinnakkain valmiiksi ajatellun työn kanssa niin, ettei hän tarvitse juurikaan luonnoksia.

Tuhkanen Toivo 1877-1957 
Tuhkanen vaikutti Oulunkylässä aina 1910-luvulta vuoteen 1941, jolloin hän muutti Kainuuseen. Tuhkanen oli käynyt samaa lyseota Larin-Kyöstin kanssa, ja jonka kanssa hänelle muodostui ystävyys, ja sitä kautta oli luonnollista, että hän päätyi asumaan Oulunkylään. Toivo Tuhkasen erikoisalaa olivat vaara- ja järvimaisemat, joita hän alkuperäisellä kotiseudullaan kesäisin asuessaan maalasi. Etenkin 1930-luvulla Tuhkanen maalasi useita muotokuvia muun muassa opettajakollegoistaan ja Helsingin yliopiston professoreista. Säveltäjä Jean Sibeliuksesta häneltä on hienot maalaukset. Kainuun museon näyttelyn kuvia  

Vierimaa Juhani 1947 Kirjastojen näyttelyistä tunnettu oulunkyläläinen, joka myös valokuvaa.

Virtanen Kaapo (1866-1959) Taiteilijasta on jäänyt vain vähän tietoa, lähinnä mainintoja yhteyksistä Oulunkylän vanhempaan taiteilijayhteisöön. Kaapo Virtasen perikunta on tallettanut Hämeenlinnan Taidemuseoon seitsemän Kaapo Wirtasen Hämeenlinna-aiheista luonnosta 1930 – 40 -luvuilta sekä vuodelta 1907. Lisäksi taidemuseoon talletettuna 22 teosta yksityiskokoelmista. Teoksia on myös Tampereen taidemuseon kokoelmissa. Hän on myös maalannut Kytäjän kirkon saarnastuolin, johon hän on ikuistanut kaksitoista opetuslasta malleinaan kytäjäläisiä miehiä.
 

Oulunkylän taiteilijat - Oulunkylän kotisivu - Muistelu Oulunkylän vanhasta taiteilijatalostaOta yhteyttä!