Oulunkylässä asuneita kirjailijoita

Jyrki Kiiskinen


JYRKI KIISKINEN toimi Nuori Voima –lehden vastaavana päätoimittajana vv. 1991-1994, Hufvudstadsbladetin kolumnistina vv. 1994-97 ja Books from Finland –lehden päätoimittajana vv. 1995-2000. Hän on ikäpolvensa keskeisiä kirjallisia vaikuttajia.

Kiiskinen ei ole pelännyt tarttua isoihin asioihin. Hän on kirjoittanut ja puhunut työttömyydestä, isänmaallisuudesta, vammaisuudesta, erilaisuudesta, vastuusta, kielen merkityksestä jne. Häntä on pidetty vaihtoehtoisen elämäntavan pohtijana ja sokean, ihmistä mitätöivän kulutusyhteiskunnan kriitikkona. Koulutukseltaan Kiiskinen on humanististen tieteiden kandidaatti ja hän on opiskellut mm. kirjallisuustiedettä.

Jyrki Kiiskinen on laatinut Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiorunon, kaksi kuunnelmaa ja Sibelius-akatemian promootiokantaattitekstin. Hän on tehnyt muutakin yhteistyötä nykysäveltäjien, etenkin Eero Hämeenniemen ja Jovanka Trbojevicin kanssa. Kiiskisen runoja on käännetty yli kymmenelle kielelle, mm. ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, italiaksi, vietnamiksi, tsekiksi ja unkariksi.

Hän on julkaissut vuoteen 2013 mennessä kuusi runokokoelmaa, neljä romaania ja lastenkirjoja, joita on julkaistu myös cd:inä ja radiosovituksina. Hän on suomentanut Octavio Pazia, suomenruotsalaista, latvialaista, liettualaista ja brittiläistä nykyrunoutta, sekä tehnyt runokäännöksiä muun muassa WSOY:n Maailman runosydän -suurantologiaan. Kiiskinen on tehnyt suomen ensimmäisen afrikkalaisen käännöskokoelman suomeksi, kyseessä on Gabriel Mwene Okoundjin teos Rukous esi-isille. Hän on myös Elävien Runoilijoiden Klubin perustajajäseniä. Kiiskiselle on myönnetty Eino Leinon palkinto v. 1992, Kalevi Jäntin palkinto v. 1994 sekä Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinto v. 2000.

Jyrki Kiiskinen puhuu itse: Kuuntele Taiteiden Yön 26.8.2004 tilaisuus Oulunkylän kirjastossa: Winamp-soittimella / Mediaplayerilla
 
Proosateoksia:

Jonglööri, Tammi 2013, romaani

Tulitaiteilija löytää suomalaisen tupakka-askin kahvilan pöydältä. Ei siinä ole mitään outoa. Paitsi että ollaan Ranskassa, ja Coltin valmistaminen lopetettiin vuosia sitten. Mitä hänelle oikein on tapahtumassa?

Suomalainen sirkustaiteilija on vuosien varrella virittänyt tuliesityksensä vaikuttavaan kuntoon. Hän tapaa Ranskassa sirkusfestivaaleilla viehättävän naisen, ja käynnistyy outo tapahtumasarja: rakastuessaan tulitaiteilija alkaa nähdä aavemaisen todellisia näkyjä nuorena traagisesti kuolleesta ystävästään Gabrielista.

Muistot tempaavat jonglöörin takaisin 1980-luvun alun Helsinkiin, nuoruuteen, punkiin ja kohtalokkaaseen iltaan. Mitä silloin tapahtui? Miten siitä selvittiin? Vai selvittiinkö ollenkaan?

Vanhassa koulujärjestelmässä kansakoulu ja oppikoulu erotti ja yhdisti nuoret. Gabriel oli luokalla se poika, joka ei suostunut kuuntelemaan eikä tottelemaan opettajia eikä järjestelmää. Toiset vaan hyväksytään ja ne, jotka eivät asetu tasapäistävien vaatimusten ruotuun edes näennäisesti, kokevat tylyn kohtalon. Ikätoveri, jolla kuitenkin on samanlaisia hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen ja identiteetin ongelmia, sopeutuu paremmin ja pääsee myöhemmin elämään huolettoman taiteilijan jonglöörinelämää, joka 17-vuotiaana kuolleelta koulutoverilta jäi kesken.

Jos minulla ei olisi rakkautta, 2003, Romaani
 
Suuressa historiallisessa sukukartanossa metsän keskellä metallioven takana istuu Freddy. Hän kouristelee hallitsemattomasti, kuolaa, laskee alleen. Katse harhailee kun hänelle puhutaan. Tuntuu siltä, että vain yksi ihminen ymmärtää häntä, vain yksi on hänen kaltaisensa.
  
Teknobileitten jatkot tuovat nuoren naisen kartanoon ja nainen asettuu taloksi vaivihkaa. Kartanon poika Mosse ei jaksa kauaa naista kiinnostaa. Mossen alkoholisoitunut äiti Solveig on naiselle lähinnä tiedeprojekti. Talon herra, makkarakeisari Eino, tekee bisnestä ja näyttäytyy harvoin.
  
Solveigin kanssa nautittujen vermuttidrinkkien äärellä nuori nainen pääsee perille suvun rikkauksista, salaisuuksista ja Freddystä.
Nainen, joka on koko ikänsä kuulunut häviäjiin päättää vihdoin liittyä voittajiin. Ovatko hänen motiivinsa mustat vai valkoiset, jää epäselväksi. Onko Freddy nuoren naisen sielun kuvajainen vai väline? Tiheä tunnelma kuljettaa tätä kummitusjuttua.

Kaamos, 1997, Romaani 
 
Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa, nykyajassa ja kaukana tulevaisuudessa 3000-luvulla. Arkeologi törmää vanhaan käsikirjoitukseen. Kuollut kieli vangitsee tutkijan mielen ja hän pakenee se mukanaan. Hänen tarkoituksensa on yhdistellä aikakaudesta kertynyttä arkeologista tietoa kielitieteellisiin löydöksiin, muotoilla niistä mosaiikki, joka voisi parhaassa tapauksessa kuvata kadonnutta aikakautta, ainakin likimääräisesti. Romaani tarkastelee kriittisesti nykyajan kulutuskulttuuria ja korostaa kirjallisuuden merkitystä aikakusien välisenä viestinviejänä.

Suomies, 1994, Romaani

Suolta löytyy miehen ruumis. Tarinaa kertova mies on sokeutunut ja menettänyt muistinsa. Sihteerinsä avulla hän alkaa selvittää tapahtumien kulkua.
 
Sokean ja muistinsa menettäneen miehen erilaisissa tavoissa hahmottaa maailmaa on tärkeä avain romaanin tematiikkaan. Nykyihmisen elämää määrittelee silmän ylivalta, mutta sokealla aktivoituvat muut aistit. Muistinsa menettäneen miehen mielessä aktivoituvat syvemmät ja torjutut mielen kerrokset.

Romaani palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla 1994 ja oli saman vuonna myös Finlandia-palkintoehdokas.

 
Lastenkirjojen sarja:

Jänis ja Vanki saavat kännykän Keltanokka-sarja. Tammi 2009

Jänis ja Vanki koulunpenkillä Keltanokka-sarja. Tammi 2008.

Jänis ja Vanki sukukokouksessa (cd)
Jyrki Kiiskinen (kirjoittaja), Jukka Voutilainen (lukija)
Kustantaja: Tammi Kustannusosakeyhtiö 2007
ISBN: 9789513139216
Jänis ja Vanki sukukokouksessa
Jyrki Kiiskinen, Jukka Lemmetty (kuvittaja) värikuvitus
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2006
ISBN: 9513137007

Jäniksen ja vangin suuri matka ( cd)
Jyrki Kiiskinen (kirjoittaja), Jukka Voutilainen (lukija)
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2007
Jäniksen ja vangin suuri matka 
Jyrki Kiiskinen, Jukka Lemmetty (kuvittaja) värikuvitus
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2005, 96 sivua
ISBN: 9513132366

"Et ehkä muista, miten Jänis tapasi ystävänsä pesukarhun, mutta minäpä kerron. Pesukarhu oli hyväluontoinen eläin, eikä se edes olisi osannut ryöstää kenenkään tavaroita. Mutta se näytti roistolta, koska sen silmien ympärillä oli mustat renkaat ja sen hännässäkin näkyi mustia raitoja, niin kuin vanginpuvussa. Siksi sitä pidettiin varmuuden vuoksi vankilassa. Siellä pesukarhu viihtyi, koska ulkona sitä pelotti. Siksi se sai nimen Vanki. Eräänä päivänä vankilan ovi unohtui kuitenkin auki. Vanki halusi käväistä pihalla katsomassa tähtitaivasta. Mutta ovi naksahtikin sen perässä lukkoon, eikä Vanki päässyt enää selliinsä. Niin Vanki eksyi metsään. Siellä se tapasi Jäniksen, joka osasi kaiken mutta kaipasi kaveria. Ne ystävystyivät heti..." 
Kuvakirjasta Jänis ja Vanki (2000) tutut hahmot seikkailevat nyt iltasadun mittaisissa, salaviisaissa kertomuksissa. Arka pesukarhu ihailee rohkeaa Jänistä, mutta vähitellen Vanki löytää oman tapansa olla vapaa. Yhteisen matkan aikana kasvaa todellinen ystävyys. Sadut on kuultu Ylen ykkösellä. 
 
Jänis ja vanki, 2000, Lastenkirja
 
Pesukarhu on karannut vankilasta ja gorilla-poliisit ovat ajaneet sitä takaa koko talven. Kun eksynyt pikku otus pysähtyy väsyneenä syömään sitkeitä puunlehtiä, paikalle loikkii jänis rouskuttamaan mehevää porkkanaa. Niin onneton pesukarju tutustuu jänikseen, joka osaa kaiken ja mielellään opettaa myös uutta ystäväänsä. Se tietää, että metsässä pitää osata liikkua hiljaa ja piiloutua, mutta tärkeintä on pitää hauskaa. 
 
 
Runoja ja lyhyttä proosaa aikuisille: 
 
Onnenpyörä (Tammi 2010)

Oulipo-runoilija Jacques Jouet laati runojaan metromatkoilla tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Jyrki Kiiskinen sai siitä idean. Hän päätti runoilla vuoden ajan kalenterin ehdoilla. Näin syntyi Onnenpyörä joka sisältää sikermän kuukautta kohden: 72 runoa ja koko joukon erilaisia tyylejä.

Lukija voi kulkea tekstien mukana vuoden halki, nähdä mitä kaikkea vuoden aikana ehtii ajatella ja miten kirjoitusprosessin selkiintyessä myös ihminen löytää suuntansa. Kaikki vuoden runot ovat mukana, ja niitä on kertaalleen muokattu. Ogelista kertoo runo Kivalterintie.
 
Menopaluu
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2006, 69 sivua

"Muisti loihtii takaisin paikat", todetaan Jyrki Kiiskisen viidennessä runokokoelmassa Menopaluu. Niin todellakin käy: lapsuuden ja nuoruuden aikaiset tapahtumat ja tapahtumapaikat tallentuvat kokemusten kerrostumiin, hautautuvat muistin kovalevylle kenties vuosikausiksi noustakseen esiin silloin kun niitä vähiten odottaa - tai niitä huomaamattaan kutsuu. Vuosikymmenten takaiset yksityiskohdat, hetket ja oivallukset kotona, kotikulmilla, mökillä, uimahallissa, autossa ja monessa muussa paikassa pulpahtavat pintaan nykyhetkessä jonkin erityislaatuisen, joskus selittämättömänkin impulssin esiin nostamana.
 
Jonkin lapsuuden leikin merkityksen ihminen ymmärtää ehkä vasta aikuisena nähdessään asioiden samankaltaisuuden. Kodin keittiön ja oman huoneen ovet muuttuvat toimistojen ja lentokenttien oviksi, aikatasot törmäävät toisiinsa ja synnyttävät uusia, poliittisiakin näköaloja. "Elämä yhtä kumpuilevaa nykyhetkeä", runossa kirjoitetaan. Muistellessa ihminen muuttuu, menneisyys muuttuu, nykyisyys muuttuu, kun ihminen kirjoittaa itseään lakkaamatta uusiksi. Kiiskisen suggestiivisissa ja aistivoimaisissa runoissa mennyt ja alati muuttuva nykyhetki kietoutuvat toisiinsa kuin dna:n säikeet, erillisinä ja silti erottamattomina.

Kun elän, 1999, Runoja
Tanssiva karhu -runopalkinto 2000. 

Raadin perustelut:
Jyrki Kiiskisen neljäs runokokoelma Kun elän etenee maagisen loitsun tai manauksen lailla. Jokainen sana luo rytmiä, joka menee lihasten kautta syvemmälle. Kolari, josta lähdetään liikkeelle, vaikuttaa kuin aivotärähdys.
 
Yhtäkkiä on kyse yksinkertaisimmista ja samalla vaikeimmista asioista: eloonjäämisestä, kuolemasta, muistista ja rakkaimmista. Sanoja on vähän, mutta ne ovat painavia. Ankarat mutta intiimit runot puhuvat suoraan lukijalle poikkeamatta viitteiden viidakossa. Tämä Jyrki Kiiskisen järjestyksessä kuudes teos avaa hänen kirjailijan tiellään ilmaisullisesti uuden lehden. 
 
Mykkien maa, 1999, Kuunnelma 
 
Suokansan tarinoita, 1999
Kirjoitus Kirsi Hakalan toimittamassa poikkitieteellisessä suon estetiikkaa ja ekologiaa käsittelevässä teoksessa Suo on kaunis.
 
Lemmenlaiva, 1997, Kuunnelma 

Tuulilasi ja Jumala; runosikermä 1997, Runoja 

Merkkituote, 1996, Novelli 

Mitä sokeat näkevät, 1995, Artikkeli
 
Tämä artikkeli selvittää Suomies-romaania, se on verkkojulkaisuna: http://www.netn.fi/295/netn_295_kiis.html 

Utopian merkkitulet, 1993, Runo 

Silmän kartta, 1992, Runoja 

Sillä ei ole nimeä: 1990, Runoja 

Runoilija vaaran rinteellä, 1989, Runoja

Suomennoksia

Janet ja Isaac Asimov: Norby seonnut robotti, Art House 1990
Octavio Paz: Kotka vai aurinko, (suom. Jukka Koskelaisen kanssa) Tammi 1996
Rupikonnakultin jälkiä. Uuden liettualaisen runouden antologia, (suom. muiden kanssa) Pohjoinen 2001
Claes Andersson: On kylmä, täällä palaa. Kaksi runokokoelmaa, WSOY 2004
Peter Mickwitz: Lasinen avaruusalus. Valikoima runoja, Tammi 2006
Tämä ei ole fiktiota. 18 pohjoismaista nykyrunoilijaa, (suom. muiden kanssa) Teos 2007
Göran Sonnevi: Valtameri, Tammi 2007
Claes Andersson: Ajan meno, WSOY 2008
Gabriel Mwènè Okoundji: Rukous esi-isille, Savukeidas 2009
Murakami, Haruki Mistä puhun kun puhun juoksemisesta 2011


Esseitä: 

Suomentamisen valtamerellä; Nuori Voima 2008:6 Essee suomentamisesta ja sen ongelmallisuudesta.

Suostuttelun taito; Parnasso 1: 2009 Essee Eeva-Liisa Mannerin runosta "Miten minä inhosin koristetaidetta" ja sen vastakarvaan lukemisesta.

Jyrki Kiiskinen on myös Helsingin Sanomien kolumnisti
http://www.hs.fi/juttusarja/kiiskinen/

KIISKISELTÄ  ON SYKSYLLÄ 2013 ILMESTYNYT ROMAANI  JONGLÖÖRI

Edellinen teos 2010 ONNENPYÖRÄ