Jyrki Kiiskinen

JYRKI KIISKINEN toimi Nuori Voima –lehden vastaavana päätoimittajana vv. 1991-1994, Hufvudstadsbladetin kolumnistina vv. 1994-97 ja Books from Finland –lehden päätoimittajana vv. 1995-2000. Hän on ikäpolvensa keskeisiä kirjallisia vaikuttajia.

Kiiskinen ei ole pelännyt tarttua isoihin asioihin. Hän on kirjoittanut ja puhunut työttömyydestä, isänmaallisuudesta, vammaisuudesta, erilaisuudesta, vastuusta, kielen merkityksestä jne. Häntä on pidetty vaihtoehtoisen elämäntavan pohtijana ja sokean, ihmistä mitätöivän kulutusyhteiskunnan kriitikkona. Koulutukseltaan Kiiskinen on humanististen tieteiden kandidaatti ja hän on opiskellut mm. kirjallisuustiedettä.

Hän on julkaissut vuoteen 2007 mennessä viisi runokokoelmaa, kolme romaania ja lastenkirjoja, joita on julkaistu myös cd:inä ja radiosovituksina. Hän on kääntänyt runoutta ja muuta kirjallisuutta, kirjoittanut paljon lehtiartikkeleita. Hän on myös Elävien Runoilijoiden Klubin perustajajäseniä. Kiiskiselle on myönnetty Eino Leinon palkinto v. 1992, Kalevi Jäntin palkinto v. 1994 sekä Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinto v. 2000.

Jyrki Kiiskinen puhuu itse: Kuuntele Taiteiden Yön 26.8.2004 tilaisuus Oulunkylän kirjastossa: Winamp-soittimella / Mediaplayerilla
 

Teoksia:

Menopaluu
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2006, 69 sivua
ISBN: 9513137287

"Muisti loihtii takaisin paikat", todetaan Jyrki Kiiskisen viidennessä runokokoelmassa Menopaluu. Niin todellakin käy: lapsuuden ja nuoruuden aikaiset tapahtumat ja tapahtumapaikat tallentuvat kokemusten kerrostumiin, hautautuvat muistin kovalevylle kenties vuosikausiksi noustakseen esiin silloin kun niitä vähiten odottaa - tai niitä huomaamattaan kutsuu. Vuosikymmenten takaiset yksityiskohdat, hetket ja oivallukset kotona, kotikulmilla, mökillä, uimahallissa, autossa ja monessa muussa paikassa pulpahtavat pintaan nykyhetkessä jonkin erityislaatuisen, joskus selittämättömänkin impulssin esiin nostamana.
 
Jonkin lapsuuden leikin merkityksen ihminen ymmärtää ehkä vasta aikuisena nähdessään asioiden samankaltaisuuden. Kodin keittiön ja oman huoneen ovet muuttuvat toimistojen ja lentokenttien oviksi, aikatasot törmäävät toisiinsa ja synnyttävät uusia, poliittisiakin näköaloja. "Elämä yhtä kumpuilevaa nykyhetkeä", runossa kirjoitetaan. Muistellessa ihminen muuttuu, menneisyys muuttuu, nykyisyys muuttuu, kun ihminen kirjoittaa itseään lakkaamatta uusiksi. Kiiskisen suggestiivisissa ja aistivoimaisissa runoissa mennyt ja alati muuttuva nykyhetki kietoutuvat toisiinsa kuin dna:n säikeet, erillisinä ja silti erottamattomina.


Jos minulla ei olisi rakkautta, 2003, Romaani
 
Suuressa historiallisessa sukukartanossa metsän keskellä metallioven takana istuu Freddy. Hän kouristelee hallitsemattomasti, kuolaa, laskee alleen. Katse harhailee kun hänelle puhutaan. Tuntuu siltä, että vain yksi ihminen ymmärtää häntä, vain yksi on hänen kaltaisensa.
  
Teknobileitten jatkot tuovat nuoren naisen kartanoon ja nainen asettuu taloksi vaivihkaa. Kartanon poika Mosse ei jaksa kauaa naista kiinnostaa. Mossen alkoholisoitunut äiti Solveig on naiselle lähinnä tiedeprojekti. Talon herra, makkarakeisari Eino, tekee bisnestä ja näyttäytyy harvoin.
  
Solveigin kanssa nautittujen vermuttidrinkkien äärellä nuori nainen pääsee perille suvun rikkauksista, salaisuuksista ja Freddystä.
Nainen, joka on koko ikänsä kuulunut häviäjiin päättää vihdoin liittyä voittajiin. Ovatko hänen motiivinsa mustat vai valkoiset, jää epäselväksi. Onko Freddy nuoren naisen sielun kuvajainen vai väline? Tiheä tunnelma kuljettaa tätä kummitusjuttua.
 
Turun Sanomien arvio teoksesta:
 http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,5,0,0,132877,2003-09-05 

Lastenkirjojen sarja:
 
Jänis ja Vanki sukukokouksessa (cd)
Jyrki Kiiskinen (kirjoittaja), Jukka Voutilainen (lukija)
Kustantaja: Tammi Kustannusosakeyhtiö 2007
ISBN: 9789513139216
Jänis ja Vanki sukukokouksessa
Jyrki Kiiskinen, Jukka Lemmetty (kuvittaja) värikuvitus
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2006
ISBN: 9513137007

Jäniksen ja vangin suuri matka ( cd)
Jyrki Kiiskinen (kirjoittaja), Jukka Voutilainen (lukija)
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2007
Jäniksen ja vangin suuri matka 
Jyrki Kiiskinen, Jukka Lemmetty (kuvittaja) värikuvitus
Tammi Kustannusosakeyhtiö 2005, 96 sivua
ISBN: 9513132366

"Et ehkä muista, miten Jänis tapasi ystävänsä pesukarhun, mutta minäpä kerron. Pesukarhu oli hyväluontoinen eläin, eikä se edes olisi osannut ryöstää kenenkään tavaroita. Mutta se näytti roistolta, koska sen silmien ympärillä oli mustat renkaat ja sen hännässäkin näkyi mustia raitoja, niin kuin vanginpuvussa. Siksi sitä pidettiin varmuuden vuoksi vankilassa. Siellä pesukarhu viihtyi, koska ulkona sitä pelotti. Siksi se sai nimen Vanki. Eräänä päivänä vankilan ovi unohtui kuitenkin auki. Vanki halusi käväistä pihalla katsomassa tähtitaivasta. Mutta ovi naksahtikin sen perässä lukkoon, eikä Vanki päässyt enää selliinsä. Niin Vanki eksyi metsään. Siellä se tapasi Jäniksen, joka osasi kaiken mutta kaipasi kaveria. Ne ystävystyivät heti..." 
 
Kuvakirjasta Jänis ja Vanki (2000) tutut hahmot seikkailevat nyt iltasadun mittaisissa, salaviisaissa kertomuksissa. Arka pesukarhu ihailee rohkeaa Jänistä, mutta vähitellen Vanki löytää oman tapansa olla vapaa. Yhteisen matkan aikana kasvaa todellinen ystävyys. Sadut on kuultu Ylen ykkösellä. 
 
Jänis ja vanki, 2000, Lastenkirja
 
Pesukarhu on karannut vankilasta ja gorilla-poliisit ovat ajaneet sitä takaa koko talven. Kun eksynyt pikku otus pysähtyy väsyneenä syömään sitkeitä puunlehtiä, paikalle loikkii jänis rouskuttamaan mehevää porkkanaa. Niin onneton pesukarju tutustuu jänikseen, joka osaa kaiken ja mielellään opettaa myös uutta ystäväänsä. Se tietää, että metsässä pitää osata liikkua hiljaa ja piiloutua, mutta tärkeintä on pitää hauskaa. 
 
aikuisille: 
 
Kun elän, 1999, Runoja
Tanssiva karhu -runopalkinto 2000. 

Raadin perustelut:
Jyrki Kiiskisen neljäs runokokoelma Kun elän etenee maagisen loitsun tai manauksen lailla. Jokainen sana luo rytmiä, joka menee lihasten kautta syvemmälle. Kolari, josta lähdetään liikkeelle, vaikuttaa kuin aivotärähdys.
 
Yhtäkkiä on kyse yksinkertaisimmista ja samalla vaikeimmista asioista: eloonjäämisestä, kuolemasta, muistista ja rakkaimmista. Sanoja on vähän, mutta ne ovat painavia. Ankarat mutta intiimit runot puhuvat suoraan lukijalle poikkeamatta viitteiden viidakossa. Tämä Jyrki Kiiskisen järjestyksessä kuudes teos avaa hänen kirjailijan tiellään ilmaisullisesti uuden lehden. 
 
Mykkien maa, 1999, Kuunnelma 
 
Suokansan tarinoita, 1999
 
Kirjoitus Kirsi Hakalan toimittamassa poikkitieteellisessä suon estetiikkaa ja ekologiaa käsittelevässä teoksessa Suo on kaunis.
 
Kaamos, 1997, Romaani 
 
Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa, nykyajassa ja kaukana tulevaisuudessa 3000-luvulla. Arkeologi törmää vanhaan käsikirjoitukseen. Kuollut kieli vangitsee tutkijan mielen ja hän pakenee se mukanaan. Hänen tarkoituksensa on yhdistellä aikakaudesta kertynyttä arkeologista tietoa kielitieteellisiin löydöksiin, muotoilla niistä mosaiikki, joka voisi parhaassa tapauksessa kuvata kadonnutta aikakautta, ainakin likimääräisesti. Romaani tarkastelee kriittisesti nykyajan kulutuskulttuuria ja korostaa kirjallisuuden merkitystä aikakusien välisenä viestinviejänä.

Heikki Sauren arvio teoksesta: http://koti.phnet.fi/saureh/kaamos.htm 

Lemmenlaiva, 1997, Kuunnelma 

Tuulilasi ja Jumala; runosikermä 1997, Runoja 

Merkkituote, 1996, Novelli 

Mitä sokeat näkevät, 1995, Artikkeli
 
Tämä artikkeli selvittää Suomies-romaania, se on verkkojulkaisuna: http://www.netn.fi/295/netn_295_kiis.html

Suomies, 1994, Romaani

Suolta löytyy miehen ruumis. Tarinaa kertova mies on sokeutunut ja menettänyt muistinsa. Sihteerinsä avulla hän alkaa selvittää tapahtumien kulkua.
 
Sokean ja muistinsa menettäneen miehen erilaisissa tavoissa hahmottaa maailmaa on tärkeä avain romaanin tematiikkaan. Nykyihmisen elämää määrittelee silmän ylivalta, mutta sokealla aktivoituvat muut aistit. Muistinsa menettäneen miehen mielessä aktivoituvat syvemmät ja torjutut mielen kerrokset.

Romaani palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla 1994 ja oli saman vuonna myös Finlandia-palkintoehdokas. 

Utopian merkkitulet, 1993, Runo 

Silmän kartta, 1992, Runoja 

Sillä ei ole nimeä: 1990, Runoja 

Runoilija vaaran rinteellä, 1989, Runoja