Oulunkylässä asuneita kirjailijoita

Daniel Katz

Paluu edelliselle sivulle

Daniel Katz (s. 1938) on suomenjuutalainen kirjailija, joka on parhaiten tunnettu teoksistaan Kun isoisä Suomeen hiihti ja Laituri matkalla mereen, joka oli Finlandia-palkinto -ehdokas vuonna 2001. Hänen kirjojaan on käännetty mm. saksaksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi ja tsekiksi. 

Daniel Katz  on suomalaisessa kertomakirjallisuudessa väriläiskä; fabuloiva ja äkkiarvaamattomia juonenkäänteitä harrastava kujeilija. Villi mielikuvitus ja hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen.

Katz liittyy Oulunkylään asunnon kautta 1970-luvulla: se oli Kirjailijaliiton omistama entinen Larin Kyöstin testamenttaama talo Jokiniementiellä. Ulkoisesti rapistumassa ollut talo näkyy kuvassa. Daniel Katzin ensimmäinen aviopuoliso oli Leila (os. Kagan). Tämän jälkeen hän asui Oulunkylässä ja muualla Uudellamaalla avoliitossa kääntäjä Liisa Ryömän kanssa, joka on runoilija Elvi Sinervon tytär. Dunja Katz ja Kalle Katz ovat hänen lapsiaan. Nykyinen avopuoliso on toimittaja Marianne Byholm.

Töölöläispoika kävi juutalaista koulua, harrasti painia ja jazzia, oppi kieliä ja matkusti maailmalla. Katz halusi muusikoksi - harrastaen mm. klarinetin soittamista myöhemminkin, mutta kirjasi samalla ylös isoäitinsä kertomia juttuja. Eräässä niistä Katzin isoisän isä vangittiin salakuljetuksesta ja passitettiin Siperiaan.

Katz on valmistunut Helsingin yliopistosta hum.kandiksi. Nuoruudessaan hän työskenteli muun muassa juutalaisen historian opettajana Helsingin Juutalaisessa Yhteiskoulussa, ja Haifassa, Israelissa poraamassa tunnelia Israelin ensimmäiselle maanalaiselle junalle. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä, radiokuunnelmia ja tv-sarjoja. Hän on ollut yhtenä käsikirjoittajana elokuvaan "Kuningas, jolla ei ollut sydäntä."

Katzin ensimmäinen menestysromaani Kun isoisä Suomeen hiihti kuvaa hänen oman juutalaisen perheensä historiaa ja myös Suomen historian sodanaikaisia vaiheita, piikitellen hyväntahtoisesti sekä oman uskontokuntansa, että suomalaisen yhteiskunnan heikkouksia. Kirjan julkaisu, 60-luvulla, osui samaan ajankohtaan Amerikan juutalaiskirjallisuuden nousun kanssa. Katzin lähtökohta vähemmistöön kuuluvana suomalaisena, on toisaalta antanut hänelle mahdollisuuden suomalaisen todellisuuden irtonaisempaan ja objektiivisempaan tarkkailuun, toisaalta taas johtanut sivullisen tuntojen lisääntymiseen. Taustansa ja aiheittensa vuoksi Katz on ollut ”eksoottinen” suomalaisessa proosamaisemassa, mutta sama erilaisuus on myös kiehtonut suomalaisia lukijoita.

Paitsi humoristin lahjojaan Katzille on ominaista tietty universaalisuus, joka erottaa hänet suomalaisen kirjallisuuden valtavirrasta. 90-luvulla Katz oli eräs harvoista suomalaisista kirjailijoista, joka vaistosi ja onnistui kuvaamaan muutoksia "uudessa" Euroopassa, menettämättä historiantajuaan. Tästä on esimerkkinä hänen teoksensa Saksalainen sikakoira

Hänen romaanissaan Laituri matkalla mereen yksi teemoista on kuvaus Bosniasta ja entisen Jugoslavian kriisistä. Katz kirjoitti aiheesta myös näytelmän "Everstin nainen" vuonna 2002. 

Viime vuosina Daniel Katz on yhä enemmän keskittynyt näyttämöteksteihin kirjoittajana ja ollut suomentajana yhdessä Liisa Ryömän kanssa. Näistä on mainittava Dario Fo: ¿America? eli kun Johan Padovalainen Amerikan löysi (2007)

Mies se on vainajakin (2002) Haikeanhauska näytelmä kertoo kahden sisaruksen erilaisista valinnoista elämän tiellä ja niiden vaikutuksista: onko parempi olla leski vai vanhapiika? Daniel Katz on kirjoittanut näytelmän erityisesti Maija Karhia ja Anja Pohjolaa varten. Kansallisteatterissa näytelmä pyöri loppuunmyytynä kaksi vuotta ja näytelmä on kestosuosikki monissa maakunnallisissa teattereissa.

Sielun rippeet, musiikkinäytelmä (2007) 
Suolaisenmakea laulunäytelmä on veijarimainen kuvaus elämästä asuntolassa 1980-luvun Suomessa. Vahtimestari valvoo asukkien nuhteettomuutta, jossa usein onkin toivomisen varaa. Kaitsettavina on Salmen lisäksi tämän äkkiväärä tytär Sirke sekä kaksi ammattiylpeää stripparia. Tarinan kiemuroita kuljettavat myös pimeä sähkömies ja poliitikon urasta luopunut seksiravintoloitsija. Näytelmän musikkin on tehnyt Kalle Katz.

- - -

Muita lähivuosien teoksia:

Berberileijonan rakkaus ja muita kertomuksia WSOY 2008. 114 s.
Hävittyään yöllisessä noppapeliturnauksessa kymmenestä ottelusta seitsemän herra Kuf toivotti rouva Uulle hyvää yötä ja kapusi talvityöhuoneeseensa talon toisessa kerroksessa kirjoittamaan faabelia Raamatun epäpuhtaista eläimistä.
Minun ei ole pakko kirjoittaa sitä. Kukaan ei ole sitä minulta vaatinut, ei ainakaan faabelia, järkeili herra Kuf. Toisaalta perättäiset häviöt noppapelissä, rouva Uun ärsyttävän tyynet voittajan elkeet, oluet ja täysikuu takasivat sen, ettei hän kuitenkaan saisi unta moneen tuntiin. Herra Kuf päätti kirjoittaa itsensä uneen.

Daniel Katzin kirjan Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita on 26 faabelissa turva-alueesta neuvotteleva hirvi, viinaanmenevä kärpänen ja vaistonvaraisten tunteittensa heittelemät ihmiset ovat yhtä ja samaa elävää luomakuntaa, johon kirjailija suhtautuu ymmärtäväisesti ja veljellisen hyväksyvästi. Tarinat valottavat ihmistä - miestä, naista ja avioliittoa - enemmän tai vähemmän eläinnaamioiden takaa. Katzin faabelit eivät ole moraliteetteja vaan moneen suuntaan avoimia tarinoita, ilman perinteisen faabelin sulkevaa opetusta; siinä mielessä ne ovat sukua teoksen päähenkilön kirjailija Attila Kufin tuotannolle, joka on täynnä loistavasti alkaneita mutta vaille loppua jääneitä kertomuksia. Daniel Katzille ominainen absurdin taju ja hirtehinen huumori kukoistavat tarinoissa, joiden väljärakenteisen kehyskertomuksen taiteilijasatiiri kohdistuu ymmärtäväisenä ennen kaikkea kirjoittajaan itseensä.

Orvar Kleinin kuolema WSOY 2008
Orvar Kleinin kuolema on romaani Orvar Kleinin elämästä, siitä miten tästä Krimin sodan veteraanin, sittemmin juopon juutalaissuutarin ainokaisesta pojasta tuli ikään kuin vahingossa helsinkiläinen antikvariaattikauppias ja sitten kummallisten vaiheiden jälkeen Ivan Turbinka, antikvariaattikauppias Helsingin kaupungista. Se on myös jännittävä tarina skandaalimaisesta vakuutuspetoksesta 1900-luvun alussa ja muunlaisesta rikollisesta toiminnasta sekä siitä, miten paha saa palkkansa, vaikka ei aina siitä, mistä pitäisi. Lisäksi se on riemastuttava saaga Suomen juutalaisista, joita jo kirjassa Kun isoisä Suomeen hiihti niin mieleenpainuvasti kuvailtiin.


Teosluettelo

Romaanit ja novellit
* Kun isoisä Suomeen hiihti, WSOY 1969
* Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki, WSOY 1972
* Orvar Kleinin kuolema, WSOY 1976
* Laturi, WSOY 1979
* Peltisepän päivällinen, WSOY 1981
* Satavuotias muna, novelleja, WSOY 1983
* Antti Keplerin lait, WSOY 1987
* Naisen torso, novelleja, WSOY 1989
* Saksalainen sikakoira, WSOY 1992
* Otelo, novelleja, WSOY 1994
* Herra Lootin tyttäret, WSOY 1999
* Laituri matkalla mereen, WSOY 2001
* Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita, WSOY 2008
* Orvar Kleinin kuolema WSOY 2008

Radiokuunnelmia
* Sankarikornetti, 1968
* Perimmäisten ominaisuuksien äärellä eli Konrad Monomaani, 1971
* Vappu, 1973
* Cheder-koulussa Siltasaarella 1978
* Espanjalainen hevonen: eli baskilainen ratsastaja: jännityskuunnelma-sarja 1987
* Rokokoomuunnelmat1988
* Skarabea 1991

Näytelmiä, tv-näytelmiä
* Miten kalat suutelevat, 1970
* Lehtori M 1972
* Silleri karkuteillä, 1973
* Orvar Kleinin laillinen ruumis (tv), 1975
* Iso viulu - kaks' sataa (tv), 1976
* Narrit (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa), 1976
* Kolmipäinen buddha eli valtapeli, 1978
* Jussi laidastalaitaan ja Pedro Papumaha, 1983
* Säätieteilijä, 1982
* Herra Loothin tyttäret 1987
* Elävän tarkoitus 1992
* Mies se on vainajakin 2002
* Everstin nainen 2003
* Sielun rippeet, musiikkinäytelmä 2007 

Katzin teosten käännöksiä:
* Kun isoisä Suomeen hiihti 
viroksi (Kun vanaisa Soome suusatas) 1992, 
ranskaksi, puolaksi (Gdy dziadek do Finlandii na nartach szedt) 2005
* Saksalainen sikakoira
saksaksi (Der falsche Hund) 1999, 
viroksi (Saksa sigakoer) 2000
* Herra Lootin tyttäret
saksaksi (Loots töchter) 2001, Insel Verlag
* Laituri matkalla mereen
saksaksi (Treibholz im flubs) 2005, Klett-Cotta
ranskaksi (Ponton à la dérive) 2005, Gaïa

Palkintoja:
* J.H. Erkon palkinto 1970
* Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1971
* Valtion kirjallisuuspalkinto 1977
(* Runeberg-palkintoehdokkuus 1992 ja 1994)
(* Finlandia-palkintoehdokas 2001)
* Valtion kirjallisuuspalkinto 2009


 (lähteenä käytetty mm. Wikipediaa)