Oulunkylän rakennusperintö

Oulunkylän vanha kirkko täytti 100 vuotta keväällä 2005

Siltavoudintie 12:ssa sijaitseva puukirkko rakennettiin 1905 Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen rukoushuoneeksi, pääasiassa oulunkyläläisin talkoovoimin. Tontin myi nimelliseen hintaan Oulunkylän tilanomistaja ja viljelijä Axel Lönngren. Suunnittelusta vastasi rakennusmestari Karl F. Bergman. Rakentajista mainitaan Karl Julius Hentman.

Katso kuvia 9.3.2005 tilaisuudesta, joka
järjestettiin 1900-luvun alun hengessä

Alueella oli tällöin vahva evankelinen liike. Helsingin pitäjän kirkkoherra Karl Åbergin voimallinen julistus laskeutui maaperään, jossa oli muuttoliikkeen mukanaan tuomaa juurettomuuden ja epävarmuuden tuntoa monen kohdalta uudella asuinseudulla, jossa oli myös outoja ihmisiä; venäjän armeijan upseereita, linnoitustyömaan mongoleja ja kiinalaisia, saksalaisia, sekä eri yhteiskuntaluokkien ihmisiä. Vaikka elettiin suhteellisen suvaitsevia aikoja, silti melko yleisesti koettiin tuntoja moraalin ja tapojen höltymisestä. Maailmalla oli paljon levottomuutta, ja siltäkin maailman pahuudelta uskonnollinen yhteisö tarjosi turvaa. Käytännön hankaluus kirkossa käynneissä oli pitkät kirkkomatkat. Vantaan Pitäjän kirkko on lukuisten kilometrien päässä. Kotihartauksia järjestettiin, mutta kaivattiin omaa kirkkoa. Varojen keräyksen sanottiin olleen erittäin onnistunut, niin kirkko nousi nopeasti. Virallisesti rukoushuone luovutettiin Evankeliumiyhdistykselle 1906.

Vuonna 1906 Oulunkylän asukkaat kutsuttiin "Kansan talolle" keskustelemaan kylän tulevaisuuden näkymistä. Senaatti oli päättänyt, että yhdyskunta pääsisi päättämään omista asioistaan, ja siitä lähti kunnan oma itsenäistymisprosessi käyntiin. Sen kanssa samaan suuntaan lähti oman itsenäisen seurakunnan kehittäminen. Kuntalaisten enemmistö oli ruotsinkielinen, mutta pidettiin itsestään selvänä, että seurakunnasta tulisi kaksikielinen.

Kauppias Uno Staudinger lahjoitti alttariteoksen, Sörensen Ringin veistämän pronssikohokuvan "Jeesus siunaa lapsia", joka paljastettiin 1909.

Erittäin kauniit lasimaalaukset on valmistettu S. Wuorion työpajassa. Ne lahjoitti kauppiaanrouva Hanna Staudinger.

lisää lasimaalauskuvia: 1 2 3

Seurakunnan perustamisen oli byrokraattinen tapahtuma. Vuonna 1915 kirkonkokouksessa Oulunkylän alueella asuvat seurakuntalaiset äänestivät oman seurakunnan perustamisen puolesta. Senaatin vahvistaman päätöksen jälkeen rukoushuoneesta 1919 tehtiin väliaikainen kirkko. Se oli yhdistykseltä vuokrattu tila, josta yhdistys sai käyttövaroja toimintaansa. Vuonna 1920 valittiin ensimmäinen kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Seuraavan vuoden kesällä Oulunkylästä tuli itsenäinen Oulunkylän maalaiskunta, myöhemmin kauppala, ja itsenäisyys kesti vuoden 1946 alueliitokseen saakka, jolloin Oulunkylästä tuli Helsingin kaupunginosa.

Kirkko oli sijoittunut tienvarteen peltojen keskelle, ja ympäristö oli hyvin maalaismainen. Patomäessä oli huviloita, ja jonkin matkan päässä taaempana Lönngrenien tilan päärakennus. Suunnilleen sitä vastapäätä sijaitsi vanha pappila joka toimi kirkkoherranvirastona vuoteen 1972 saakka, jonka jälkeen se purettiin. Peltoaukeamaa oli asemalle päin mennessä, ja se jatkui samanlaisena pitkälti nykyisen Mäkitorpantien alkupäähän, radanvarren tuntumaan toki oli rakennettu huviloita. Pellolta lannoitteiden seasta lenteli wc-paperia ikävästi kirkon pihalle, laadultaan kun ne olivat yleensä siihen aikaan sitkeää. Niinpä partiolaiset istuttivat maanviljelijän kanssa kuusiaidan, joka on pitkänhuiskeana mutta harventuneena kirkon sivustalla vieläkin.

Kellotapulin kirkko sai vuonna 1931. Sen suunnitteli rakennusmestari Erik Lönngren. Pikku rakennuksessa sijaitsee pienimuotoinen kirkkomuseo, joiden esineiden joukossa on mm. sodanaikaisia kaasunaamareita ja puukynttilöitä. Jokin aika sitten kun tilaa siivottiin, sieltä päätettiin lahjoittaa Suomen urheilumuseolle Tapio Rautavaaran monot.

Kello on valettu Tampereella. Niitä soitettiin käsivetoisesti 1980-luvulle saakka, jolloin ne muutettiin sähkökäyttöisiksi. Kirkkorakennuksen katolla on pienempi kello, jonka tarkoituksena on ollut toimia palokellona.

Seurakunta osti kirkkorakennuksen loppujen lopuksi Evankeliumiyhdistykseltä vuonna 1950. Kirkkoherran virka vakinaistettiin vuonna 1949, ja siihen mennessä vt:nä 1943-48 toiminut Toivo Viitasaari oli kirkkoherrana vuoteen 1973 saakka. Hänen edeltäjiään olivat Gunnar Fleege 1921-25 (vt.), Paavo Granö 1925-1934 (vt.) ja Lauri Solin 1934-43 (vt.). Hänen seuraajansa olivat Tapio Tähtinen 1973-74 (vt.), Pentti Kortekangas 1974-85, Tapio Tähtinen 1985-1987 (vt.), Jouko Liehu 1987-1998 ja nykyinen kirkkoherra on Heikki K. Järvinen 1998-.

(klikkaa isompi kuva kellotapulista)

Seurakunta kasvoi. Seurakuntakoteja rakennettiin, ensin Maunulaan vuonna 1952 ja sitten Metsälään ja Veräjämäkeen vuonna 1957. Ensin lamavuodet ja sitten voimallisesti sotien aika oli lisännyt vapaaehtoistyötä, ja seurakunnan toiminnat alkoivat laajentua hengellisestä ohjelmasta ja vähitellen kehittyvästä diakoniasta eri ikäluokkien aktiviteeteiksi, joissa on seurakuntayhteisöllinen painopiste. Ensimmäinen kesäkoti seurakunnalle hankittiin 1958 Sipoosta, myöhemmin kesäkotitoiminta keskittyi vuonna 1966 Sammatista hankittuun kesäkotiin, Elämännokkaan. Vuonna 1963, jolloin Oulunkylän vanhan puukansakoulun toiminta alkoi vähentyä, seurakuntalaisten toimintoja tuli sinne, ja mm. seurakunnan siirtolayhdistys pitää siellä kutomakerhoa.

Vuonna 1959 Oulunkylän seurakunta liitettiin Helsingin seurakuntien yhteistalouteen, nykyisin Seurakuntayhtymä. Vuonna 1961 tapahtui huomattava muutos. Seurakunta muuttui suomenkieliseksi. Ruotsinkielisten Oulunkylän asukkaiden seurakunta on nimeltään Markus Församling.

Vuonna 1972 vihittiin Oulunkylän uusi kirkko, minkä jälkeen vanha tunnelmallinen puukirkko on toiminut erityisesti vihki- ja kastekirkkona. Tulipalon, 1978 jälkeen vanhan puukirkon sisätilat olivat hiilelle palaneet ja se remontoitiin ja vihittiin entistä ehompana 18.5.1980. Alueen ruotsinkielinen seurakunta Markus Församling käyttää sitä pääkirkkonaan. Tila on erinomainen kirkkokonserttien pitämisessä, ja erityisesti adventtina, pääsiäisen aikaan ja koulujen päättäjäisten aikaan se tarjoaa lämpimän tuulahduksen menneestä maailmasta. Taiteiden yön konserttien ja tapahtumien paikkana se on ollut erityisen suosittu.

Vuonna 2000 järjestettiin suunnittelukilpailu tontille rakennettavasta lisärakennuksesta, joka tulisi pääasiassa ruotsinkielisen seurakunnan käyttöön. Päätös rakentamisesta tehtiin hyvin ristiriitaisten mielipiteiden saattelemana. Osittain maan alle suunniteltu matala rakennus sijoitettaisiin kirkon taakse. Monet pitävät tonttia liian pienenä lisärakennuksen pystyttämiseksi.

Vaikka seurakunnan tuloennuste lähivuosille osoittaa, että näköpiirissä on suuria rahoitusvaikeuksia, hanke sai kirkkovaltuustossa vihreää valoa keväällä 2005. Investointisuunnitelmassa helmikuussa 2005 on seurakuntakeskuksen rakentamiseen varattu 3,4 miljoonaa euroa, ja alkuvuodesta 2006 rakentaminen päätettiin alkaa.