Kosteus

SUOMEN RAKENTAMISMÄÄRÄYSKOKOELMA

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ,

Asunto- ja rakennusosasto

Kosteus

MÄÄRÄYKSET JA OHJEET 1998

Ympäristöministeriö on rakennuslain 13 §:n (557/89) nojalla antanut rakennusten toimivuutta

kosteuden kannalta koskevat määräykset ja ohjeet (C2). Määräykset ja ohjeet on ilmoitettu direktii-

vin 83/189/ETY, muut. 182/88/ETY, muut. 94/10/EY mukaisesti.

Määräykset ja ohjeet tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999 ja korvaavat 12 päivänä

marraskuuta 1975 annetut määräykset veden- ja kosteudeneristyksestä (C2). Aikaisempia säännök-

siä saadaan kuitenkin soveltaa rakentamiseen, johon on haettu lupa 1.7.1999 tai aikaisemmin.

Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 1998

Ympäristöministeri Pekka Haavisto

Ylijohtaja Jouni J. Särkijärvi

Ohjeet jotka ovat kapealla palstalla,

sisältävät hyväksyttäviä ratkaisuja.

Selostukset, jotka ovat kapealla pals-

talla kursivoituna, antavat lisätietoja

sekä sisältävät viittauksia säädöksiin,

määräyksiin ja ohjeisiin.

MERKKIEN SELITYS

Määräykset, jotka on tulostettu leveälle palstalle, ovat velvoitta-

via.

Sisällys

MÄÄRITELMIÄ

YLEISTÄ

1.1

Soveltamisala

1.2

Olennainen vaatimus

1.3

Olennaisen vaatimuksen täyttäminen

1.4

Rakennuksen kosteustekninen toiminta

RAKENNUSPOHJAN KUIVATUS

2.1

Maanpinnan kuivatus

2.2

Rakennuspohjan salaojitus

RAKENNUKSEN ALAPOHJA

3.1

Maanvastainen alapohja

3.2

Ryömintätilainen alapohja

ULKOILMAN VASTAISET

SEINÄRAKENTEET

4.1

Ulkoseinän rakenteet

4.2

Ulkoverhous

4.3

Ikkunat ja ovet

SEINÄRAKENTEET MAATA VASTEN

JA SEINIEN LIITTYMINEN MAAN-

VASTAISEEN RAKENTEESEEN

5.1

Seinien liittyminen maanvastaiseen

alapohjaan

5.2

Maanvastaiset seinärakenteet

VESIKATTO JA YLÄPOHJA

6.1

Vesikaton rakenteet

6.2

Yläpohjan rakenteet

MÄRKÄTILA

7.1

Märkätilan suunnitteluperiaatteet

7.2

Lattia- ja seinäpinnoitteet

7.3

Lattian kaltevuus ja läpiviennit

LAITTEET JA PUTKET

8.1

Laitteistojen suunnitteluperiaatteet

ja vesivuodon havaitseminen

LIITE

Otteita rakennuslaista ja rakennus-

asetuksesta

MÄÄRITELMIÄ

Aluskate

tarkoittaa katteen alapuolista aineker-

rosta, joka estää katteen saumojen tai

reunojen kautta mahdollisesti tunkeu-

tuvan veden tai lumen sekä kondens-

siveden pääsyn yläpohjaan ja jota pit-

kin vesi valuu ulkoseinälinjan ulko-

puolelle.

Höyrynsulku

tarkoittaa ainekerrosta, jonka pääasi-

allinen tehtävä on estää haitallinen ve-

sihöyryn diffuusio rakenteeseen tai ra-

kenteessa.

Ilmansulku

tarkoittaa ainekerrosta, jonka pääasi-

allinen tehtävä on estää haitallinen il-

mavirtaus rakenteen läpi puolelta toi-

selle.

Kapillaarivirtaus

tarkoittaa huokosalipaineen paikallis-

ten erojen aiheuttamaa nesteen siirty-

mistä huokoisessa aineessa.

Kate

tarkoittaa pintarakennetta, joka riittä-

västi kallistettuna suojaa alapuoliset

rakenteet vesi- ja lumisateen haitalli-

selta vaikutukselta.

Kosteudeneristys

tarkoittaa ainekerrosta, jonka pääasi-

allinen tehtävä on estää haitallinen kos-

teuden siirtyminen kapillaarivirtauk-

sena tai vesihöyryn diffuusiona ra-

kenteeseen ja rakenteessa.

Kosteus

tarkoittaa kemiallisesti sitoutumaton-

ta vettä kaasumaisessa, nestemäisessä

tai kiinteässä olomuodossa.

Märkätila

tarkoittaa huonetilaa, jonka lattiapinta

joutuu tilan käyttötarkoituksen vuoksi

vedelle alttiiksi ja jonka seinäpinnoil-

le voi roiskua tai tiivistyä vettä (esim.

kylpyhuone, suihkuhuone, sauna).

Rakennuksen vaippa

tarkoittaa tässä yhteydessä kokonai-

suutta jonka muodostavat rakennus-

osat, jotka erottavat lämpimän ja puo-

lilämpimän tilan ulkoilmasta, maape-

rästä tai lämmittämättömästä tilasta ja

johon eivät kuulu puolilämmintä ja

lämmintä tilaa toistaan erottavat ra-

kennusosat.

Rakennuskosteus

tarkoittaa rakennusvaiheen aikana tai

sitä ennen rakenteisiin tai rakennusai-

neisiin joutunutta rakennuksen käytön-

aikaisen tasapainokosteuden ylittävää

kosteutta, jonka tulee poistua.

Ryömintätila

tarkoittaa rakennuksen alapohjan, sok-

kelin ja perusmaan rajoittamaa tarkoi-

tuksellisesti järjestettyä ilmatilaa.

Salaojituskerros

tarkoittaa maaperän kuivattamiseksi

pintamaan alle tehtyä vettä johtavaa

rakennetta tai karkearakeista maa-ai-

neskerrosta, jota pitkin vesi voi siirtyä

kuivatettavalta alueelta valumalla tai

pumppaamalla.

Salaojajärjestelmä

tarkoittaa salaojaputkien, salaojitusker-

rosten, salaojakaivojen, tarkastusput-

kien, ja kokoojakaivojen muodostamaa

sekä tarvittaessa padotusventtiilillä tai

pumppauksella varustettua järjestel-

mää rakennuksen pohjan tai vastaa-

van kuivattamiseksi.

Salaojaputki

tarkoittaa salaojituskerroksessa käytet-

tävää putkea, johon vesi pääsee ym-

päristöstä putken seinämässä olevien

reikien läpi.

Tuulensuoja

tarkoittaa ainekerrosta, jonka pääasi-

allinen tehtävä on estää haitallinen il-

mavirtaus ulkopuolelta sisäpuoliseen

rakenteen osaan ja takaisin.

Tuuletusaukko tai -rako

tarkoittaa ulkopuolelta rakenteen tuu-

letusväliin tai -tilaan johtavaa tuule-

tusilmavirran sisäänmeno- tai poistu-

misaukkoa tai -rakoa.

Tuuletustila

tarkoittaa rakenteessa olevaa yhtenäis-

tä ilmatilaa, jonka kautta rakennetta

tuulettava ilmavirtaus kulkee ja jonka

korkeus tai paksuus ilmavirran suun-

taa vastaan kohtisuorassa suunnassa

on yli 200 mm.

Tuuletusväli

tarkoittaa rakenteessa olevaa yhtenäistä

ilmaväliä, jonka kautta rakennetta tuu-

lettava ilmavirtaus kulkee ja jonka kor-

keus tai paksuus ilmavirran suuntaa

vastaan kohtisuorassa suunnassa on

enintään 200 mm.

Vedeneristys

tarkoittaa ainekerrosta, joka saumoi-

neen kestää jatkuvaa kastumista ja jon-

ka tehtävä on estää nestemäisen veden

haitallinen tunkeutuminen rakentee-

seen painovoiman vaikutuksesta tai

kapillaarivirtauksena, kun rakenteen

pinta kastuu.

Vedenpaineeneristys

tarkoittaa ainekerrosta, joka saumoi-

neen ja tukirakenteineen kestää jatku-

vaa vedenpainetta ja jonka tehtävänä

on estää nestemäisen veden haitalli-

nen tunkeutuminen rakenteeseen ve-

denpaineen vaikutuksesta.

Vesihöyry

tarkoittaa vettä kaasumaisessa olomuo-

dossa.

Vesihöyryn diffuusio

tarkoittaa kaasuseoksessa (esim. ilma)

vakio kokonaispaineessa tapahtuvaa

vesihöyrymolekyylien liikettä, joka

pyrkii tasoittamaan kaasuseoksen höy-

rypitoisuus- tai höyryn osapaine-ero-

ja.

Vesihöyryn konvektio

tarkoittaa kaasuseoksen (esim. ilma)

sisältämän vesihöyryn siirtymistä kaa-

suseoksen mukana sen liikkuessa ko-

konaispaine-eron vaikutuksesta.

Vesihöyrynvastus

ilmoittaa tasapaksun ainekerroksen tai

tällaisista muodostuvan tasapaksun

kerroksellisen rakenteen pinnoilla eri

puolilla vallitsevien vesihöyrypitoi-

suuksien tai vesihöyryn osapaineiden

eron ja ainekerroksen tai rakenteen läpi

jatkuvuustilassa pinta-alayksikköä

kohti diffusoituvan vesihöyryvirran

suhteen.

Vesikatto

tarkoittaa katteen ja mahdollisen alus-

katteen ja näitä välittömästi kannatta-

vien rakenneosien muodostamaa ra-

kennetta.

YLEISTÄ

1.1 Soveltamisala

Selostus

Sisäisiä kosteuslähteitä ovat sisäilman

vesihöyry, roiskevesi ja vesivahingot

esim. putkivuodot. Ulkoisia kosteusläh-

teitä ovat esim. ulkoilman vesihöyry,

vesi- ja lumisade, maaperän kosteus,

pinta- ja pohjavesi sekä rakennuskos-

teus.

1.4.1.1

Jos rakenteessa on kaksi kosteutta huo-

nosti läpäisevää ainekerrosta, ei näi-

den väliin tule jättää kuivumista vaati-

via materiaaleja ellei kosteuden haita-

ton poistuminen ole varmistettu erik-

seen. Rakennus suunnitellaan niin, että

riski veden pääsystä tiiviiden aineker-

rosten väliin jää vähäiseksi.

1.1.1

Nämä määräykset ja ohjeet koskevat kosteudesta johtuvien vauri-

oiden ja haittojen välttämistä rakentamisessa.

1.2 Olennainen vaatimus

1.2.1

Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei siitä aiheudu

sen käyttäjille tai naapureille hygienia- tai terveysriskiä kosteuden

kertymisestä rakennuksen osiin tai sisäpinnoille. Rakennuksen näi-

den ominaisuuksien tulee normaalilla kunnossapidolla säilyä koko

taloudellisesti kohtuullisen käyttöiän ajan.

1.3 Olennaisen vaatimuksen täyttäminen

1.3.1

Olennainen vaatimus täyttyy useimmissa tapauksissa, kun suunnit-

telussa ja rakentamisessa noudatetaan jäljempänä esitettyjä määrä-

yksiä.

1.3.2

Kosteusteknisesti vaativien tilojen olennaisen vaatimuksen täyttä-

miseen eivät edellä mainitut määräykset ja ohjeet välttämättä riitä,

vaan olennaisen vaatimuksen täyttäminen on osoitettava erikseen.

1.4 Rakennuksen kosteustekninen toiminta

1.4.1

Rakenteet ja LVI-järjestelmät on tehtävä siten, ettei sisäisistä ja

ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi tai lumi

haitallisesti tunkeutuu rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin. Tar-

vittaessa rakenteen on kyettävä kuivumaan haittaa aiheuttamatta

tai rakenteen kuivattamiseen esitetään suunnitelmissa menetelmä.

Selostus

Kosteusteknisesti vaativia tiloja on esi-

merkiksi uimahalleissa, suurtalouskeit-

tiöissä, teurastamoissa, pakastamois-

sa ja eräissä muissa tuotantolaitok-

sissa sekä maatalousrakennuksissa.

Selostus

Edellä esitetty vaatimus sisältyy Ra-

kennustuotedirektiivin 89/106/ETY

olennaisiin vaatimuksiin.

Selostus

Rakennustuotedirektiivi on saatettu

voimaan pääasiassa Suomen rakenta-

mismääräyskokoelman osan A 3 Ra-

kennustuotteet määräyksillä. Oheinen

rakennustuotedirektiivin vaatimus si-

sältyy määräysten A 3 Rakennustuot-

teet, kohtaan 2.3.

1.4.2

Sisäilman vesihöyryn haitallisen konvektion estämiseksi tulee ra-

kennuksen vaipan ja sen yksityiskohtien olla niin tiiviitä läpi kul-

kevien ilmavuotojen suhteen, että syntyy edellytykset pitää raken-

nus pääsääntöisesti alipaineisena. Rakennuksen ulkopinnan ja sen

yksityiskohtien tulee estää veden ja lumen haitallinen tunkeutumi-

nen rakenteisiin myös tuulen vaikutuksesta.

1.4.3

Mikäli rakenteessa on tuuletusväli tai -tila, sijoitetaan tähän johta-

vat tuuletusaukot tai -raot niin, että tuuletusväli tai -tila on koko-

naisuudessaan tuuletusilman virtausreittinä.

1.4.4

Rakennuksen korkeusaseman valinnassa on otettava huomioon ra-

kennuspaikan pinta- ja pohjavesiolot. Kosteusvaurioriskien vähen-

tämiseksi on kosteudelle alttiit rakenteet ja rakennuspohjan kuiva-

tusjärjestelmät suunniteltava ja rakennettava toimintavarmoiksi nii-

den suunnitellun käyttöiän ajaksi sekä helposti tarkastettaviksi ja

huollettaviksi.

1.4.5

Rakennuksen alta ja sen viereisestä täytöstä on poistettava humus-

maa sekä kosteuden vaikutuksesta hajoavat, homehtuvat tai lahoa-

vat orgaaniset aineet ja rakennusjätteet.

1.4.6

Veden haitallinen kapillaarivirtaus rakenteeseen tai rakenteessa

estetään salaojituskerroksilla ja kosteuden- tai vedeneristyksillä.

1.4.7

Pinnoiltaan kastuvien rakenteiden on kestettävä veden vaikutus.

Haitallinen veden valuminen rakenteiden sisään tai läpi estetään.

1.4.8

Vedenpaineen alaisten rakenteiden on kestettävä jatkuvan veden-

paineen vaikutus. Tällaisiin rakenteisiin on tehtävä vedenpaineen-

eristys.

1.4.9

Mahdolliseen vesivahinkoon ja sen nopeaan havaitsemiseen (esim.

putkivuoto) tulee varautua niin, että rakenteilla ohjataan vuoto

näkyville ja estetään sen huomaamaton ja haitallinen tunkeutumi-

nen rakenteisiin. Laitteistojen, joihin liittyy vesivahingon mahdol-

lisuus, tulee olla helposti tarkastettavissa ja korjattavissa.

1.4.10

Rakennusaineet ja -tarvikkeet sekä rakennusosat on suojattava hai-

talliselta kastumiselta kuljetusten, varastoinnin ja rakentamisen ai-

kana. Kosteiden rakenteiden ja rakennuskosteuden on annettava

kuivua tai rakenteita on kuivatettava riittävästi, ennen kuin ne

peitetään kuivumista hidastavalla ainekerroksella tai pinnoitteella.

1.4.8.1

Vedenpaineeneristäminen suositellaan

tehtäväksi siten, että hallittuun vuo-

toon ja vuotoveden keräämiseen on

varauduttu esimerkiksi kaksoisraken-

teella.

1.4.3.1

Rakenteen tuuletusväliin tai -tilaan joh-

tavien tuuletusaukkojen tai -rakojen

tulee sijaita niin, ettei tuuletusväliin

tai -tilaan jää vain yhdeltä reunalta

avoimia heikosti tuulettuvia soppialu-

eita.

1.4.11

Suunnitelmissa esitettävien rakenteiden ja rakennusosien kosteus-

teknisestä toimivuudesta on varmistuttava luotettavaan selvityk-

seen perustuen.

1.4.12

Rakennustyön oikean suorittamisen varmistamiseksi on työnsuo-

rittajan tunnettava rakenteiden kosteustekniikkaa koskevat suunni-

telmat ja työohjeet sekä hänellä on oltava riittävä ammattitaito.

Kosteusteknisiä työsuorituksia tulee valvoa ja työvaiheet tarkastaa.

1.4.13

Vedelle alttiina oleviin rakenteisiin on käytettävä tähän käyttötar-

koitukseen tarkoitettuja vettä ja tarvittaessa myös kulutusta kestä-

viä tarvikkeita ja pintamateriaaleja.

1.4.14

Rakennustuotteiden on kestettävä asentamisen sekä asennus- ja

käyttöolosuhteiden aiheuttamat rasitukset koko rakenteen käyttö-

iän tai suunnitellun huolto- ja korjausvälin ajan.

1.4.15

Olennaisen vaatimuksen täyttämiseksi on rakennukselle ja sen osille

määriteltävä normaalit kunnossapitotoimenpiteet niiden suunnitel-

lun käyttöiän ajaksi.

RAKENNUSPOHJAN KUIVATUS

2.1 Maanpinnan kuivatus

1.4.11.1

Kosteusteknisestä toimivuudesta an-

nettava selvitys voi olla laskennalli-

nen, kokeellinen tai näiden yhdistel-

mä. Pitkäaikaiseen kokemukseen pe-

rustuva tieto hyvästä kosteusteknises-

tä toiminnasta voi korvata selvityk-

sen.

Selostus

Rakennusmateriaalien ja -tuotteiden

hyväksynnästä on määrätty Suomen

rakentamismääräyskokoelman osassa

A 3 Rakennustuotteet.

1.4.14.1

Rakennustuotteiden valinnassa otetaan

huomioon niiden kestävyys lämpöti-

lan, kosteuden, säteilyn, tuulen ja me-

kaanisten kuormien aiheuttamaa rasi-

tusta vastaan.

1.4.15.1

Rakennuksen ja sen osien normaalit

kunnossapitotoimenpiteet voidaan

määritellä rakennukselle laadittavassa

käyttö- ja huolto-ohjeissa.

2.1.1

Sade- ja sulamisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä.

2.1.1.1

Rakennusta välittömästi ympäröivä

maanpinta tontilla tai rakennuspaikal-

la muotoillaan rakennuksesta poispäin

viettäväksi. Sopiva maanpinnan vä-

himmäiskaltevuus kolmen metrin etäi-

syyteen sokkelista on 1:20 (korkeus-

ero vähintään 0,15 m). Rakennuksen

läheisyydestä vesi poistetaan sadeve-

siviemäreillä, ojittamalla tai muulla

sopivalla tavalla. Rinteeseen rakennet-

taessa huolehditaan siitä, että yläpuo-

lelta valuvat sade- ja sulamisvedet oh-

jautuvat rakennuksen sivuitse aiheut-

tamatta haittaa naapuritonteille. Tar-

vittaessa tehdään niskaojat ja vasta-

kallistukset.

2.1.1.2

Sade- ja sulamisvedet voidaan imeyt-

tää maaperään, jos pohjatutkimuksel-

la osoitetaan, että maaperä on riittä-

vän hyvin vettä läpäisevää ja ettei ra-

kennukselle, naapuritonteille tai muul-

le ympäristölle aiheudu siitä haittaa.

2.2 Rakennuspohjan salaojitus

2.2.1

Rakennuspohja on salaojitettava veden kapillaarivirtauksen kat-

kaisemiseksi ja pohjavedenpinnan pitämiseksi riittävällä etäisyy-

dellä lattiasta tai ryömintätilan maanpinnasta sekä maahan imeyty-

vien pintavesien johtamiseksi pois perustusten vierestä ja raken-

nuksen alta. Rakennuksen salaojajärjestelmään ei saa johtaa pinta-

vesiä tai katoilta valuvia vesiä. Rakennuspohja voidaan jättää sala-

ojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisy-

kyky todetaan riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus

ole haitallinen.

Selostus

Sadevesilaitteistosta ja salaojavesien

poisjohtamisesta on määräyksiä ja

ohjeita Suomen rakentamismääräys-

kokoelman osassa D1 Kiinteistöjen

vesi- ja viemärilaitteistot.

2.2.1.1

Salaojituskerrokset salaojaputkineen

sijoitetaan rakennuksen ympärille ja

tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien

korkeimman kohdan tulee olla vähin-

tään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen

maanvastaisen lattian alapinnan ala-

puolella. Alapohjan alla salaojaputken

tulee olla kapillaarisen nousun katkai-

sevan salaojituskerroksen alapuolella.

Viereiseen seinäanturaan tai matalaan

perustetun perusmuurin anturaan näh-

den salaojaputken tulee olla joka koh-

dassa sen alapintaa alempana.

2.2.1.2

Käytettäessä syvälle meneviä pilari-

tai perusmuuriperustuksia tulee raken-

nuksen ulkopuolisen salaojaputken

olla pilarien välisen sokkelipalkin ala-

puolella tai riittävän syvällä perusmuu-

rin yläosan suojaamiseksi alempana

olevalta kosteudelta.

2.2.1.3

Rakennuksen ulkopuolella tulee sala-

ojaputkien olla niin syvällä ja sillä ta-

voin eristettynä etteivät ne jäädy. Pie-

nempää peitesyvyyttä kuin 0,5 m

maanpinnasta ei tulisi käyttää silloin-

kaan, kun salaojaputken yläpuolella on

leveydeltään ja paksuudeltaan riittävä

routaeristys salaojien ollessa rakennuk-

sen vieressä.

2.2.1.4

Salaojituskerros voidaan tehdä vettä

hyvin läpäisevästä tasarakeisesta seu-

lotusta luonnonkiviaineksesta, sepelis-

tä, pestystä singelistä tai muusta ma-

teriaalista, jolla on vastaavat vedenlä-

päisyominaisuudet ja joka kestää asen-

nus- ja käyttöolojen rasitukset.

2.2.1.5

Salaojaputkiin päin kallistetulle kai-

vupohjalle rakennettavan salaojitus-

kerroksen paksuuden tulee olla ala-

pohjan alla vähintään 0,2 m. Tämän

salaojituskerroksen tulee olla suoras-

sa yhteydessä alapohjan alla tai perus-

tusten ulkopuolella olevia salaojaput-

kia ympäröiviin salaojituskerroksiin.

Rakennuksen alta salaojituskerrosta

jatketaan rakennuksen ulkopuolista sa-

laojaputkea ympäröivään salaojitus-

kerrokseen sokkelipalkkien tai perus-

anturoiden ali tai anturoihin tehdään

salaojituskerroksen kohdalle riittävä

määrä veden virtauksen mahdollista-

via reikiä.

2.2.1.6

Salaojaputkea ympäröivän salaojitus-

kerroksen paksuuden tulee olla put-

ken alla ja sivuilla vähintään 0,1 m ja

päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria,

sokkelipalkkia tai kellarin seinää vas-

ten olevan pystysuuntaisen salaojitus-

kerroksen paksuuden tulee olla vähin-

tään 0,2 m.

2.2.1.7

Sade- ja pintavesien pääsy salaojajär-

jestelmään estetään ulkoseinistä pois-

päin viettävällä tiiviillä piha-alueen

päällysteellä tai pintamaan alla ole-

valla huonosti vettä läpäisevällä aine-

kerroksella.

2.2.1.8

Salaojajärjestelmään kuuluu vähintään

yksi lietepesällinen kokoojakaivo sekä

riittävä määrä tarkastuskaivoja ja -put-

kia, joista järjestelmä voidaan tarkas-

taa ja puhdistaa.

2.2.1.9

Salaojaputkien tulee viettää riittävästi

kaivoon päin. Kaltevuuden tulee olla

vähintään 1:200, tavallinen kaltevuus

on 1:100.

RAKENNUKSEN ALAPOHJA

3.1 Maanvastainen alapohja

3.1.1

Kellarin lattiaa lukuun ottamatta on maanvastaisen lattian yläpin-

nan oltava vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maan-

pinnan yläpuolella. Tästä voidaan poiketa erityisestä syystä vähäi-

sessä määrin. Tällöin on perustusten kuivatuksen ohella huolehdit-

tava perusmuurin suojaamisesta ulkopuoliselta kosteudelta.

Selostus

Kohdassa 3.1.1 tarkoitettuja erityisiä

syitä ovat mm. rakentaminen rintee-

seen, liikuntaesteisyyden huomioon

ottaminen tai tarkoituksenmukaisuus

esim. teollisuus- ja uimahalleissa.

Asuinhuoneen lattian suhteesta maan-

pintaan on määräyksiä Suomen raken-

tamismääräyskokoelman osassa G 1

Asuntosuunnittelu.

3.1.1.1

Alapohjan lämmöneristys sijoitetaan

kokonaan tai pääosin pohjalaatan alle.

Lattian puurakenteet erotetaan bitumi-

kermikaistalla tai vastaavalla materi-

aalilla alapuolisen laatan ja sokkelin

rakenteista.

3.1.1.2

Höyrynsulun tarve ja sijoitus suunni-

tellaan tapauskohtaisesti ottaen huo-

mioon betonilaatan kuivumismahdol-

lisuus. Lahoavia materiaaleja ei saa

jättää höyrynsulun alapuolelle.

3.1.1.3

Maapohjalle, tulevan lattiarakenteen

alle, levitetään vähintään 0,2 m paksu,

kosteuden kapillaarisen nousun katkai-

seva kerros kuten sepeli- tai pesty sin-

gelikerros. Kerroksen alle levitetään

tarvittaessa suodatinkangas, mikäli

perusmaa on savea tai silttiä.

3.1.1.4

Milloin lattian yläpinta on erityisestä

syystä viereiseen maanpintaan verrat-

tuna alempana kuin 0,3 m maanpin-

nan yläpuolella, varmistetaan sokke-

lin vedeneristyksellä sekä tehokkaalla

pintavesien poisjohtamisella ja sala-

ojituksella, ettei sade- ja sulamisvesiä

tunkeudu ja siirry lattia- ja seinära-

kenteisiin.

3.2 Ryömintätilainen alapohja

3.2.1

Alapohjan alapuolinen ryömintätila on suunniteltava ja rakennetta-

va siten, ettei ryömintätilaan keräänny vettä ja että ryömintätila

tuulettuu riittävästi, eikä ilmatilan kosteudesta ole haittaa rakentei-

den toiminnalle ja kestävyydelle.

3.2.1.1

Sade- ja valumavesien pääsy raken-

nuksen ulkopuolelta ryömintätilaan ja

jääminen sinne estetään sadevesien

poistojärjestelmällä, maanpinnan muo-

toilulla ja tarvittaessa rakennuspohjan

salaojituksella.

3.2.1.2

Kosteuden kapillaarinen nousu maa-

perästä ja haihtuminen ryömintätilaan

estetään esim. kapillaarisen nousun

katkaisevalla salaojituskerroksella tai

kosteudeneristyksellä. Kosteudeneris-

tystä käytettäessä ryömintätilan pohja

muotoillaan salaojiin tai alempana ole-

vaan ympäröivään maanpintaan päin

viettäväksi niin, ettei kosteudeneris-

tyksen päälle voi muodostua lammi-

koita tai kosteudeneristys tehdään vettä

läpäiseväksi.

3.2.1.3

Kesäaikaista ryömintätilan korkeaa

suhteellista kosteutta voidaan alentaa

maapohjan lämmöneristyksellä.

3.2.1.4

Ryömintätila tuuletetaan yleensä sok-

kelin tuuletusaukkojen tai -putkien

kautta ulkoilmaan. Ryömintätila voi-

daan tuulettaa myös koneellisesti tai

painovoimaisesti esimerkiksi katolle

vietävien tuuletusputkien kautta. Ryö-

mintätilaan ei saa muodostua umpi-

naisia, väliseinien tai palkkien erotta-

mia tuulettumattomia tiloja.

3.2.1.5

Ryömintätilan tuuletusaukkojen yh-

teispinta-alan tulee olla ainakin 4 pro-

millea ryömintätilan pinta-alasta. Tuu-

letusaukon pinta-alalla tarkoitetaan

suojaavan ritilän tai säleikön vapaata

pinta-alaa. Tuuletusaukot jaetaan ta-

saisesti ulkoseinälinjalle siten, että

koko ryömintätila tuulettuu. Aukko-

jen alareunan on oltava vähintään 150

mm maanpinnan yläpuolella, mutta

mahdollisuuksien mukaan tätä kor-

keammalla. Aukkojen vähimmäiskoon

on oltava 150 cm

sekä enimmäisvä-

lin 6 m. Ryömintätilassa oleviin väli-

seiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin

tehdään vastaavat, mutta vähintään

kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot

kuin samalla virtausreitillä olevat ul-

koilmaan avautuvat aukot.

4.1.1.1

Jos seinärakenne voi läpäistä haitalli-

sessa määrin sisäilman vesihöyryä tai

ilmaa, varmistetaan seinän höyry- ja

ilmatiiviys asentamalla rakenteeseen

tarkoituksenmukaisiin kohtiin höyryn-

sulkuna, ilmansulkuna ja tuulensuoja-

na toimivat ainekerrokset.

4.1.1.2

Avohuokoisen lämmöneristyksen läm-

pimällä puolella olevan rakenneker-

roksen vesihöyrynvastuksen tulee olla

vähintään viisinkertainen verrattuna

kylmällä puolella olevan rakenneker-

roksen vesihöyrynvastukseen. Muus-

sa tapauksessa seinärakenteeseen lisä-

tään erillinen höyrynsulku lämmön-

eristyksen lämpimälle puolelle. Tästä

voidaan poiketa, mikäli kokemukseen

perustuen tai tutkimuksin on osoitet-

tu, että rakenne on kosteusteknisesti

toimintavarma.

3.2.2

Ryömintätilaan on järjestettävä tarkastusmahdollisuus ja pääsy kaik-

kialle tilaan.

3.2.3

Ryömintätilassa ei saa olla rakennusjätettä eikä lahoavaa orgaanis-

ta ainesta.

3.2.2.1

Ryömintätilan korkeuden tulisi olla

vähintään 0,8 m.

ULKOILMAN VASTAISET SEINÄRAKENTEET

4.1 Ulkoseinän rakenteet

4.1.1

Ulkoseinän ja sen eri kerrosten sekä ulkoseinään liittyvien raken-

teiden ja ulkoseinän liitosten vesihöyrynvastuksen ja ilmatiiviy-

den on oltava sellainen, ettei seinän kosteuspitoisuus sisäilman

vesihöyryn diffuusion tai konvektion vuoksi muodostu haitallisek-

si. Sekä rakennuskosteuden että seinään ulko- tai sisäpuolelta

satunnaisesti tunkeutuvan veden on voitava poistua vahinkoa ja

terveysriskiä aiheuttamatta.

4.1.1.3

Tuuletusvälillä varustetuissa ulkosei-

nissä asennetaan ilmaa hyvin läpäise-

vän lämmöneristyksen kylmään pin-

taan tai tarkoituksenmukaiseen koh-

taan eristyksen sisään erillinen tuulen-

suoja. Tuulensuojan vesihöyrynvas-

tuksen tulee olla riittävän pieni sisä-

puolelta tunkeutuvan vesihöyryn, ra-

kennuskosteuden ja mahdollisten sa-

tunnaisten kosteuskuormien kuivumi-

seksi haittaa aiheuttamatta.

4.1.2

Ilmansulun ja ilmansulkuna toimivan höyrynsulun saumat, reunat

ja läpivientikohdat on tiivistettävä huolellisesti.

4.2 Ulkoverhous

4.2.1

Seinärakenne on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei ulkover-

houksen taakse joudu vettä tai ulkoverhous on suunniteltava siten,

että ulkoverhouksen taakse tunkeutuva vesi ja kosteus pääsevät

poistumaan rakenteita vahingoittamatta. Ulkoverhouksen tausta on

tuuletettava ellei kosteus pääse muutoin poistumaan.

4.1.2.1

Ilmansulun ja myös tuulensuojan tu-

lee olla tiiviit ikkunoiden ja ovien kar-

mien kohdalla sekä seinän ja ala-, väli-

ja yläpohjien liittymissä. Ilmansulun

lävistykset tuuletusaukkojen, sähköra-

sioiden, putkien jne. kohdalla tiiviste-

tään huolellisesti.

4.2.1.1

Tiilistä muuratun ulkoverhouksen

taakse joutuva haihtuva kosteus tuule-

tetaan vähintään 30 mm paksun tuu-

letusvälin kautta ulkoilmaan ja valuva

vesi ohjataan hallitusti ulkopuolelle.

Puurunko erotetaan ilmavälistä tuulen-

suojalla tai rungon ulkopuolisella läm-

möneristyksellä. Tiilisen ulkoverhouk-

sen taakse joutuva vesi johdetaan ulos

tiiliseinän alareunan, ikkuna- ja ovi-

aukkojen sekä tarvittaessa myös väli-

pohjien kohdalla esim. bitumikermi-

kaistan ja avosaumojen avulla tai

muulla vastaavalla tavalla niin, ettei

seinärakenteen alareunan kuivuminen

tuuletusväliin esty.

4.2.1.2

Lauta- tai levyverhouksen taakse jou-

tuva kosteus tuuletetaan yhtenäisen

tuuletusvälin kautta ulkoilmaan. Tuu-

letusvälin tulisi mielellään olla alhaal-

ta ylös suuntautuva ja avoin päistään

tai reunoistaan myös ikkuna- ja ovi-

aukkojen kohdalla. Tuuletusvälin yh-

tenäisyys varmistetaan tarvittaessa ris-

tiinkoolauksella.

4.2.1.3

Mikäli pystysuuntainen tuuletusväli

joudutaan paloturvallisuussyistä kat-

kaisemaan, hoidetaan tuuletus erikseen

kunkin kerroksen osalta.

Selostus

Ulkoseinän tuuletuksen järjestämises-

sä on otettava huomioon paloturvalli-

suuden näkökohdat, joista on määrä-

yksiä ja ohjeita Suomen rakentamis-

määräyskokoelman osassa E 1 Raken-

nusten paloturvallisuus.

4.2.2

Ulkoverhous ja sen liitokset on tehtävä siten, että estetään tuulen-

paineen seinäpintaa pitkin kuljettaman veden pääsy rakenteisiin.

4.3 Ikkunat ja ovet

4.3.1

Ikkunoiden ja ovien on oltava riittävän tiiviitä läpi vuotavan ilman

ja ulkopuolisen veden tunkeutumisen kannalta.

4.3.2

Ikkunat, ovet, ilmanvaihtolaitteet sekä ulkoseinään liittyvät katto-

ja parvekerakenteet ja näiden liittäminen ulkoseinään on suunni-

teltava ja toteutettava siten, että sadevesi tai lumi ei pääse tunkeu-

tumaan eikä kosteus keräydy seinärakenteeseen.

4.2.2.1

Veden pääsyn estäminen rakenteisiin

suunnitellaan kokonaisuutena, jolloin

myrskypeltejä ja muita tarkoitukseen

soveltuvia rakenteita käytetään aina,

kun veden nousu ja tunkeutuminen ra-

kenteisiin on mahdollista.

4.3.2.1

Ulkoseinässä olevat ulkonevat osat ja

seinään kiinnitettävät laitteet tms. tu-

lee suunnitella ja asentaa siten, ettei

sadevesi haitallisesti roisku seinään

eikä valu seinää pitkin.

SEINÄRAKENTEET MAATA VASTEN JA SEINIEN

LIITTYMINEN MAANVASTAISEEN RAKENTEESEEN

5.1 Seinien liittyminen maanvastaiseen

alapohjaan

5.1.1

Ulkoilmaan rajoittuvat seinärakenteet on liitettävä sokkeliin ja maan-

vastaiseen lattiarakenteeseen siten, että kosteuden haitallinen siir-

tyminen ja kertyminen seinärakenteeseen sokkelin tai viereisen

lattiarakenteen kautta on estetty ja seinän alareunan kuivuminen on

tarvittaessa mahdollista.

5.1.1.1

Ulkoilmaa vasten olevan ulkoseinän

alareunan on yleensä oltava vähintään

0,3 m viereisen maanpinnan yläpuo-

lella. Rinteeseen rakennettaessa tai

muusta erityisestä syystä voidaan täs-

tä poiketa vähäisessä määrin. Tällöin

on perustusten kuivatuksen ohella huo-

lehdittava perusmuurin vedeneristyk-

sestä.

5.1.1.2

Sokkelin päällä olevan puurunkoisen

seinän aluspuun tulee olla kokonaan

sen ulkopuolella olevan toimivan tuu-

letusvälin kohdalla niin, ettei mikään

rakenneosa estä aluspuun kuivumista

tuuletusilmaan.

5.1.1.3

Sokkelin päällä oleva puurunkoisen

seinän aluspuu erotetaan kosteuden

siirtymisen katkaisevalla kerroksella

kuten bitumikermillä alapuolisesta ki-

virakenteesta sekä tarvittaessa vierei-

sestä lattialaatasta.

5.1.2.1

Maanvastaisen lattian betonilaatan tai

betonisen alapohjan päälle rakennet-

tavan puurunkoisen ulko- tai välisei-

nän aluspuu tulee sijoittaa laatan ylä-

puolelle niin, ettei puuta jää betoniva-

lun sisään ja erottaa aina kosteuden

siirtymisen katkaisevalla kerroksella

kuten esim. bitumikermillä kiviraken-

teesta. Myös omalle anturalle perus-

tettu puurunkoinen väliseinä tehdään

vastaavalla tavalla.

5.1.2.2

Maanvastaisen lattian betonilaatan ja

sen päällä olevan betoni-, harkko- tai

tiiliseinän väliin asennetaan kosteuden

katkaiseva kerros kuten esim. bitumi-

kermi.

5.1.2

Kosteuden haitallinen siirtyminen maanvastaisen lattian betonilaa-

tasta yläpuolisiin seinärakenteisiin tulee estää kosteuden siirtymi-

sen katkaisevalla kerroksella.

5.2 Maanvastaiset seinärakenteet

5.2.1

Kellarin maanvastaisen ulkoseinän ulkopinnassa tai ulkopuolisen,

maata vasten olevan lämmöneristyksen sisäpuolella on käytettävä

vedeneristystä tai vedenpaineeneristystä, joka estää ympäröivän

maan kosteuden ja pinta- sekä sulamisveden haitallisen tunkeutu-

misen rakenteeseen. Vedenpaineelle alttiit rakenteet varustetaan

vedenpaineeneristyksellä, joka estää ulkopuolisen veden haitalli-

sen tunkeutumisen seinärakenteeseen.

5.2.1.1

Kellarin seinän maanvastainen osa on

suositeltavaa lämmöneristää ulkopuo-

lisella maanvastaisella lämmöneristyk-

sellä kantavan rungon lämpötilan nos-

tamiseksi ja kosteuspitoisuuden alen-

tamiseksi.

5.2.1.2

Vedenpaineelle alttiit rakenteet tulisi

varustaa hallittuun vuotoon ja vuoto-

veden poistamiseen perustuvalla jär-

jestelmällä.

VESIKATTO JA YLÄPOHJA

6.1 Vesikaton rakenteet

6.1.1

Vesikaton on estettävä sadeveden, lumen ja sulamisveden tunkeu-

tuminen kattorakenteisiin, seiniin ja sisätiloihin.

6.1.1.1

Räystäiden tekeminen riittävän ulko-

neviksi on suositeltavaa seinäraken-

teiden suojaamiseksi.

6.1.1.2

Lumen sulamista ja veden jäätymistä

räystäällä voidaan ehkäistä yläpohjan

riittävällä lämmöneristyksellä ja ilma-

tiiviydellä sekä tuuletusvälillä vesika-

ton ja yläpohjan välissä.

6.1.2

Katto on suunniteltava ja rakennettava siten, että vesi poistuu ka-

tolta suunnitellulla tavalla rakennusta vahingoittamatta.

6.1.2.1

Veden poistaminen katolta hoidetaan

käyttäen tarvittaessa kattokaivoja tai

räystäskouruja ja syöksytorvia.

6.1.2.2

Jos rakennuksen katolle tuleva vesi

poistetaan kattokaivojen avulla, tulee

rakennuksessa olla kutakin vedenpois-

ton kannalta itsenäistä katon osa-aluet-

ta kohden vähintään yksi kattokaivo.

6.1.2.3

Kattokaivot ja niistä lähtevät sisäpuo-

liset poistoviemärit eristetään ja suun-

nitellaan siten, että vettä ei haitallises-

ti tiivisty eikä jäädy niiden pintoihin.

Kaivot ja poistoviemärit tehdään hel-

posti puhdistettaviksi.

6.1.2.4

Syöksytorvien kautta valuvat vedet

johdetaan pois rakennuksen vierestä

sadevesiverkostoon, avo-ojaan tai vä-

hintään 3 m etäisyydelle rakennukses-

ta maastoon ja imeytetään maaperään

niin, ettei rakennuksen rakenteille eikä

naapuritonteille aiheudu haittaa.

6.1.2.5

Matalissa ja pitkäräystäisissä raken-

nuksissa, joissa kouruttomalta räystääl-

tä valuvan veden haittavaikutuksia voi-

daan pitää vähäisinä, vedet voidaan

johtaa maanpinnan kallistuksin pois

perustusten vierestä.

6.1.3

Vesikatolla on oltava katteelle sopiva riittävä kaltevuus ja tiiviys

veden poisjohtamiseksi. Katteen on kestettävä ilmastorasitukset,

lumen ja jään aiheuttamat rasitukset sekä huoltotoimenpiteiden

vaatima liikkuminen katolla.

Selostus

Vesikaton kulkuyhteyksistä ja turva-

järjestelyistä on tarkemmin Suomen

rakentamismääräyskokoelman osassa

F 2 Rakennusten käyttöturvallisuus.

6.1.3.1

Loivalle katolle tehdään sellainen kal-

tevuus, ettei katolle jää sateen jälkeen

lammikoita. Kaltevuus ja kaivojen pai-

kat valitaan siten, ettei kattorakenteen

painuma estä veden poistumista kat-

tokaivojen kautta. Muut lävistykset

(esim. hormit, tuuletusputket) on py-

rittävä sijoittamaan lähelle katon har-

jaa ja liittymien katteeseen on oltava

tiiviit. Suositeltava katon kaltevuus on

vähintään 1:40.

6.1.3.2

Jos käytetään limisaumattua katetta il-

man tiivistettyjä saumoja (esim. kat-

totiili, muotolevy), alapuoliset raken-

teet suojataan veden pois johtavalla

aluskatteella. Aluskatteen limitykset,

liittymät ja lävistyksien tiivistykset teh-

dään siten, että aluskate johtaa sitä pit-

kin valuvat vedet riittävän pitkälle ul-

koseinälinjan ulkopuolelle. Aluskate

sijoitetaan siten, että sen ja varsinaisen

katteen väliin muodostuu riittävästi tuu-

lettuva tuuletusväli. Konesaumatun tai

muutoin tiiviiksi saumatun peltikaton

alapuolella käytetään aluskatetta tai kos-

teutta sitovaa alusrakennetta kuten yh-

tenäistä ruodelaudoitusta.

6.2 Yläpohjan rakenteet

6.2.1

Yläpohjan eri kerrokset ja katon tuuletus on suunniteltava ja raken-

nettava siten, ettei kattoon kerry vesihöyryn diffuusion tai ilmavir-

tausten vuoksi haitallisessa määrin kosteutta ja että rakenteisiin

mahdollisesti pääsevä kosteus voi kuivua.

6.2.1.1

Puurakenteisen yläpohjan höyry- ja il-

matiiviys varmistetaan asentamalla

lämmöneristyksen sisäpintaan höyryn-

sulku tai höyrynsulkuna toimiva aine-

kerros ja tarkoituksenmukaiseen koh-

taan ilman läpivirtauksen estävä ilman-

sulku tai ilmansulkuna toimiva aine-

kerros. Erillinen höyrynsulku voidaan

tiivistää myös ilmansuluksi. Yläpoh-

jan ilmansulku liitetään tiiviisti seini-

en ilmasulkuun tai ilmansulkuna toi-

mivaan ainekerrokseen. Ilmansulun

liittymät ja lävistykset tiivistetään huo-

lellisesti.

6.2.1.2

Lappeen suuntaisesti lämmöneristetyt

harjakatot tuuletetaan räystään lisäksi

harjalla tai päädyissä olevien tuule-

tusaukkojen kautta. Tuuletusvälin on

oltava avoin koko suunnitellulla virta-

ustiellä sisääntulokohdasta poistumis-

kohtaan. Kattoikkunat yms. tuuletus-

esteet eivät saa katkaista tuuletusväliä

niin, että rakenteeseen jää vain yhdel-

tä reunalta avoin tuuletusväli.

6.2.1.3

Kylmien ullakkotilojen ja muiden tuu-

letustilojen riittävä tuuletus voi tapah-

tua tilaan ulkopuolelta johtavien tuu-

letusaukkojen, -rakojen tai venttiilien

kautta. Näiden yhteenlasketun pinta-

alan tulisi olla vähintään 4 promillea

yläpohjan pinta-alasta. Tilaan johta-

vat aukot, raot ja venttiilit sijoitetaan

siten, että koko yläpohja tuulettuu.

Pientaloissa riittävät yleensä 20 mm

rako räystäillä ja 200 x 200 mm tuule-

tussäleiköt päätykolmiossa.

Selostus

Ullakkotilojen tuuletuksen järjestämi-

sessä on otettava huomioon palotur-

vallisuuden näkökohdat, joista on

määräyksiä ja ohjeita Suomen raken-

tamismääräyskokoelman osassa E 1

Rakennusten paloturvallisuus.

MÄRKÄTILA

7.1 Märkätilan suunnitteluperiaatteet

7.1.1

Märkätilojen vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja raken-

nettava siten, ettei vettä pääse valumaan tai siirtymään kapillaari-

virtauksena ympäröiviin rakenteisiin ja huonetiloihin.

7.1.1.1

Märkätilaan betonilaatan tai betonisen

ala- ja välipohjan päälle rakennetta-

van puurunkoisen seinän aluspuu nos-

tetaan laatan yläpuolelle niin, ettei puu-

ta jää betonivalun sisään ja erotetaan

kosteuden siirtymisen katkaisevalla

kerroksella kuten bitumikermillä ki-

virakenteesta.

7.2 Lattia- ja seinäpinnoitteet

7.2.1

Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava ve-

deneristyksenä tai lattiaan päällysteen alle ja seinään pinnoitteen

taakse on tehtävä erillinen vedeneneristys.

7.2.1.1

Suihkutilassa suositellaan käytettäväk-

si veden roiskumista seinälle ja lattial-

le rajoittavaa suihkukaappia tai -sei-

nämää.

7.2.1.2

Märkätilat suositellaan varustettavak-

si lämmitysjärjestelmään liitettävällä

ja erikseen käytettävissä olevalla lattia-

lämmityksellä.

7.2.1.3

Jos märkätilan seinissä tai katossa käy-

tetään puuverhousta, on verhouksen

taakse tehtävä reunoiltaan sisäilmaan

avoin tuuletusväli.

7.2.2

Vedeneristyksen tulee olla riittävän sitkeä, jotta se saumoineen

kestää rakennustyön aikaiset rasitukset ja käytön aikaiset alustan

liikkeet.

7.2.3

Märkätilojen vedeneristyksenä toimiva lattianpäällyste tai lattia-

päällysteen alla oleva vedeneristys on ulotettava riittävän korkealle

seinälle sekä liitettävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen es-

tämään veden pääsy seinä- ja lattiarakenteiden sisään.

7.3 Lattian kaltevuus ja läpiviennit

7.3.1

Lattian kaltevuuden on oltava sellainen, että vesi valuu esteettä

lattiakaivoon. Vedeneristyksen ja lattiakaivon liitoksen on oltava

niin tiivis, että vesi ei pääse vedeneristyksen alapuolisiin rakentei-

siin vaikka vedenpinta kaivossa nousisi liitoksen yläpuolelle.

7.2.3.1

Lattian vedeneristyksen reuna on suo-

siteltavaa nostaa seinälle ainakin 100

mm korkeuteen lattiapinnasta. Lattian

vedeneristyksen saumoja tulee välttää

märkätilan eniten kastuvalla alueella.

7.2.3.2

Seinän vedeneristys limitetään lattian

seinälle nostetun vedeneristyksen pääl-

le tai vedeneristysten tulee muodostaa

jatkuva saumaton rakenne niin, ettei

seinää pitkin valuva vesi pääse lattian

vedeneristyksen taakse.

Selostus

Huonetilojen varustamisesta lattia-

viemäröinnillä on ohjeita Suomen ra-

kentamismääräyskokoelman osassa

D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilait-

teistot.

7.3.1.1

Lattiakaivo kiinnitetään liikkumatto-

maksi alustaan.

7.3.1.2

Lattian kaltevuuden tulee olla vähin-

tään 1:100. Vesilaitteet ja lattiakaivot

sijoitetaan siten, ettei vesi valu mär-

kätilan lattialta muihin tiloihin.

7.3.1.3

Märkätilan lattiaan saa tehdä vain lä-

pivientejä, jotka ovat tarpeen viemä-

röinnin järjestämiseksi.

7.3.1.4

Seinän vedeneristyksen läpivientejä

tulee välttää roiskeveden vaikutusalu-

eella.

LAITTEET JA PUTKET

8.1 Laitteistojen suunnitteluperiaatteet ja

vesivuodon havaitseminen

8.1.1

Kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistot sekä ilmanvaihto-, lämmitys-

ja jäähdytyslaitteistot niihin liittyvine laitteineen on suunniteltava,

rakennettava ja varustettava siten, että mahdollinen vesivuoto voi-

daan havaita niin aikaisin, ettei se ehdi aiheuttaa laajaa vesi- tai

kosteusvahinkoa. Putket, kanavat ja laitteet on sijoitettava, eristet-

tävä tai varustettava siten, ettei vesi putkistoissa jäädy ja ettei

putkien, kanavien tai laitteiden pinnoille tiivisty haitallisesti vettä

tai tiivistyvä vesi on johdettavissa pois haittaa aiheuttamatta.

Selostus

Vesi- ja viemärilaitteistosta on mää-

räyksiä ja ohjeita Suomen rakentamis-

määräyskokoelman osassa D 1 Kiin-

teistöjen vesi- ja viemärilaitteistot.

8.1.1.1

Vesijohdot tulisi sijoittaa näkyville tai

koteloon, josta vuodon sattuessa vesi

ei pääse tunkeutumaan rakenteisiin

vaan ohjataan sopivaan kohtaan vuo-

don havaitsemiseksi. Putkien tulee olla

helposti tarkastettavissa ja korjattavis-

sa.

8.1.1.2

Jos tilassa ei ole lattiakaivoa, sijoite-

taan vesijohtoverkostoon kytketyn lait-

teen alle vesitiivis, viemäriin johtavalla

ylijuoksuputkella varustettu kaukalo tai

laitteen alusta tehdään vesitiiviiksi niin,

että mahdollinen vesivuoto voidaan

havaita. Vesitiivis alusta nostetaan sei-

nälle niin, että mahdollinen vuotovesi

ei pääse rakenteisiin lattian ja seinän

liitoksen kautta.

8.1.1.3

Jos putken, kanavan tai laitteen pin-

taan voi tiivistyä haitallisesti vesihöy-

ryä, käytetään kondenssisuojaeristys-

tä tai tiivistyvä vesi kerätään ja johde-

taan hallitusti viemäriin. Kondenssi-

veden keruualtaiden tulee olla helpos-

ti puhdistettavia ja kallistettuja niin,

ettei vesi jää seisomaan altaaseen.

8.1.1.4

Lämpö- ja vesijohtoja saa sijoittaa

maanvastaisen alapohjan alle vain, jos

ne asennetaan vaihdettaviksi esim. suo-

japutkiin.

8.1.1.5

Teknisessä lattiakaivolla varustetussa

tilassa vesilaitteet ja lämmön tuotto-

ja siirtolaitteet sekä putkistot sijoite-

taan lattiakaivoon nähden niin, että

vuodon sattuessa vesi pääsee haittaa

aiheuttamatta lattiakaivoon. Lattia kal-

listetaan kaivoon päin ja lattiaan suo-

sitellaan tehtäväksi vedeneristys.

8.1.1.6

Lattian vedeneristyksen putkiläpivien-

tien tai vastaavien muiden läpivien-

tien kohdalla vedeneristyksen reuna

korotetaan ja tiivistetään putkeen ve-

denpitävästi.