OULUNKYLÄN JA KOSKELAN VIHERALUESUUNNITELMAN
|
| Tämän websivun lähteenä on
käytetty Helsingin kaupungin Yleisten töiden lautakunnan esityslistaa
29.4.2004, jossa tekstisisältö muuten on sanatarkasti alkuperäinen,
mutta linkit, lisäkartat [kartta], kuvat kohteista [kuva], liitteet
[liite], navigountia helpottamaan tehdyt lisäykset [alkuun] ja tekstin
ulkonäkö on sovitettu vastaamaan Oulunkylän kotisivuja.
Lisämateriaali on Oulunkylän kotisivutiimin omaa.
Mitkä alueet
| Suunnittelumenetelmä | Suunnittelun
lähtökohtien kuvailu | Asukaskysely| |
15.4.2004 pöydälle pantu asia
OULUNKYLÄN JA KOSKELAN VIHERALUESUUNNITELMAN 2003 - 2012 HYVÄKSYMINEN: 28. KAUPUNGINOSA, OULUNKYLÄ JA 26. KAUPUNGINOSA, KOSKELA
HKR 2004-426
Oulunkylän kaupunginosa [kartta] kuuluu pohjoiseen suurpiiriin ja Oulunkylän peruspiiriin. Koskelan kaupunginosa kuuluu keskiseen suurpiiriin ja Vanhankaupungin peruspiiriin. Viheraluesuunnitelmassa on mukana myös alueita pohjoisen suurpiirin Itä-Pakilan peruspiiristä. Suunnitelma-alue rajautuu itäreunastaan Vantaanjokeen, etelässä Koskelantiehen, Oulunkyläntiehen ja päärataan sekä lännessä Tuusulanväylään. Pohjoisessa rajauksena toimii Kehä I. Suunnittelualue on yhteensä 570 ha:n laajuinen. Puistoja ja muita viheralueita on yhteensä 185 ha. Viheralueita on 103 m² asukasta kohden. Puistoja ja muita viheralueita, metsiä ja tienvarsialueita on suunnittelualueella 89 kappaletta, joihin sisältyy 226 luonnonhoitokuviona käsiteltyä kohdetta. Suunnitelmaan sisältyvät Helsingin kaupungin omistamat kaavoitetut puistot, metsät ja teiden varsien viheralueet.
Oulunkylän ja Koskelan viheraluesuunnitelma laadittiin vuorovaikutteisesti, ja se koottiin viherosastolla. Alueella tehtiin asukaskysely. Suunnitteluryhmään oli mahdollista ilmoittautua.
Suunnittelu alkoi syksyllä 2001, jolloin koottiin suunnitteluryhmä ja järjestettiin asukaskysely. Kysely tehtiin tuhannen henkilön otantana. Vastauksia saatiin 214 kappaletta eli vastausprosentti oli 21,4. Suunnitteluryhmä kokoontui seitsemän kertaa sisätiloissa ja neljä kertaa maastossa. Maastokäynnit tehtiin syksyllä 2001. Muut suunnitteluryhmän kokoukset pidettiin syksyn 2001 ja kevään 2002 välisenä aikana. Veräjämäen ala-asteen ja Itä-Pakilan ala-asteen koulujen kanssa tehtiin yhteistyötä.
Viheraluesuunnitelman luonnos esiteltiin yleisötilaisuudessa 25.4.2002 Toivolan koululla, jonne oli koottu näyttely suunnitelman materiaalista.
Vantaanjoella on ollut merkittävä rooli Oulunkylän ja Koskelan kehitykselle. Suunnittelualueen laajimmat viheralueet ovat joko korkeimpien paikkojen metsiä tai joenrannan peltoja. Vantaanjoen itäranta on nykyisin kokonaan viheraluetta. Maaston korkeudet vaihtelevat paikoitellen joen rannan +7 metristä aina +50 metriin asti esimerkiksi Pikkukosken alueella. Pienemmät puistoalueet sijoittuvat asutuksen lomaan. Ne muodostavat paikoitellen viheralueketjun osina yhteyksiä laajempiin puistometsiin tai joenrantaan. Maaperä on enimmäkseen moreenia, savea ja savimoreenia.
Oulunkylän ja Koskelan alue on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokasta. Helsingin kaupunki perustettiin aikoinaan Koskelan kylän maille, Vantaanjoen suulle. Asutuksen sijoittumista ohjasivat maastonmuodot. Arvokkaasta rakennuskannasta ovat esimerkkeinä monet Oulunkylän puuhuvilat, Asukastalo (entinen Oulunkylän seurahuone), Oulunkylän siirtolapuutarha-alue, Koskelan pientaloalue ja Koskelan sairaalan alue. Maalinnoitusten jäänteitä ensimmäisen maailmansodan ajoilta on muutamissa puistoissa, kuten Henrik Sohlbergin puistossa, Toivolanpuistossa ja Pikkukosken puistometsässä.
Kasvillisuudeltaan arvokkaita luontokohteita ovat Koskelan alueen korpi, Vantaanjoen laaksorinteen ja Veräjämäen välinen lehtoalue, Patolan neva ja Pirunkallion rinnelehdot. Linnustollisesti arvokkaita kohteita ovat Pirunkallion metsä, Koskelan metsä, Oulunkylän siirtolapuutarhan eteläniitty, Oulunkylän rantapuisto ja Patolan metsä.
Vantaanjokea myötäilevä Helsinkipuiston kokonaisuus koskettaa useita puistoja Oulunkylän ja Koskelan suunnittelualueella.
Yhteenvetoa Oulunkylän ja Koskelan viheraluesuunnitelman asukaskyselystä
Toiminnallisuus ja liikunnallisuus olivat tärkeitä kriteereitä puistojen sisältöä arvioitaessa. Arvokkaina helminä pidettiin laajoja metsäalueita. Liikuntaeste-ongelmia tuotiin esille hajanaisesti. Epäkohtia olivat valaistuksen puutteet, talvikunnossapidon riittämättömyys, meluisuus, saasteisuus, hoitamattomuus, roskaisuus ja likaisuus. Puistoihin haluttiin lisävarusteita, kuten roska-astioita, opasteita, valaisimia, penkkejä jne. Puistojen hoitoa pidettiin muutamissa kohteissa huonona. Puistomaisempaa hoitoa tai vastaavasti luonnonmukaisempaa hoitoa toivottiin joillekin alueille.
Tavoitteet Oulunkylän ja Koskelan viheralueilla
Puistoketjut
Suunnittelualueen puistoista muodostetaan viheralueketjuja kehittämällä niiden välisiä reittiyhteyksiä jalankulkua ja pyöräilyä varten. Myös katujen ylityskohtiin kiinnitetään huomiota. Keskeisten käytävien kunnossapitoa ja valaistusta lisätään. Talviaikaista hiekoitusta ja aurausta parannetaan. Penkkejä, roska-astioita ja opasteita lisätään. Kasvillisuusalueet käytävien varsilla hoidetaan, ja käytäväverkostoon kuuluu esteettömiä kulkureittejä ympäri vuoden. Kasvillisuutta monipuolistetaan istuttamalla kukkivia puita ja pensaita elämyssaarekkeiksi Flower Walk -ajatuksen mukaisesti.
Puistokohtaiset tavoitteet
Tulvaniitty (nro 22)
Oulunkylään kuuluvalla Veräjämäen alueella ei ole yhtään rakennettua puistoa. Uudehko asuinalue tarvitsee puistopalveluita. Käytäväyhteyksiä parannetaan Vantaanjoen reittien suuntaan. Alue sisältyy Helsinkipuisto-kokonaisuuteen.
Pikkukosken puistometsä (nro 76)
Koskelan kerrostaloalueelle kaivataan erityisesti lasten leikkipaikkaa. Koskelan puistometsän eteläosassa on pieni ja vanha leikkialue. Leikkialueen laajentaminen ja varusteiden monipuolistaminen on tarpeellisesta.
Taiteilijanpuisto (nro 80)
Oulunkylän seurahuoneen eli Asukastalon edustan puiston välissä on katu, joka katkaisee suoran yhteyden alueiden kesken. Rakennuksen piha-alueen ja puiston suora yhteys laajentaa toimintamahdollisuuksia. Keskeisellä paikalla oleva puisto on rapistunut, ja sen vanhentuneet rakenteet kaipaavat uusimista.
Itsenäisyydenpuisto (nro 18)
Puisto on enimmäkseen maisemapeltoa, jonka keskeinen osa on itsenäisyydenaukio ja sen ympärille istutetut 75 lehmusta. Alue sijaitsee kuntoutussairaalan vieressä. Alueen käyttömahdollisuuksia parannetaan esteettömyys huomioon ottaen. Pyöräilyreiteiksi muodostuneet käytävät linjataan osittain uudestaan.
Kylänvanhimmanpuisto (nro 51) ja Kylänvanhimmantien puistometsä (nro 52)
Kylänvanhimmanpuiston rakennetut ja keskeiset osat kaipaavat uudistusta. Kylänvanhimmantien puistometsä on kaunis, luonnontilainen metsikkö, jonne rakennetaan uusia käytäviä ja oleskelupaikkoja. Valaistus ja istutukset edesauttavat viereisen vanhusten asuintalon asukkaiden viihtyvyyttä. Esteettömyyden huomioon ottaminen on tärkeää.
Puistoalueita koskevat, esitettävät kaavamuutokset
Ehdotettavilla kaavamuutoksilla halutaan saada nykyisiä puistoalueita kaavamerkinnöiltään käyttötarkoituksensa mukaisiksi, kuten esimerkiksi jo katuna oleva puisto kaduksi.
Käytäväyhteydet, reittiparannukset
Uusia käytäväyhteyksiä rakennetaan Pyhtäänpuistoon (nro 83), Pikkukoskenpuistoon (nro 64), Risupadonpuistoon (nro 29) sekä Toivolanpuistoon (nro 7). Pyhtäänpuiston (83) eteläsuuntainen reitti tehdään esteettömyys huomioon ottaen. Käytäväyhteyksiä parannetaan Pikkukosken puistometsästä (nro 76) Pikkukoskentien suuntaan. Osittain uusi käytäväyhteys rakennetaan Hirsipadonpuiston (nro 28) ja Kisällinpuiston (nro 35) kautta Käskynhaltijantielle. Esteetön, parannettu käytäväreitti rakennetaan Kustaankartanon vanhusten keskuksesta Oulunkylän keskustaan ja ostoskeskukselle seuraavien puistojen kautta: Kivalterintie/Pikalähetintie (nro 46), Oltermannintie/Kivalterintie (nro 47), Mestarinpuisto (nro 53) ja Mäkitorpan leikkipuisto (nro 54).
Luonnonhoidon suunnitelma
Viheraluesuunnitelman yhteydessä laadittiin myös luonnonhoidon suunnitelma. Suunnitelma toteutetaan seuraavien 10 vuoden aikana.
Viheraluesuunnitelman toteutus
Ensimmäisinä 10-vuotiskauden rakennuskohteina ovat Tulvaniitty (nro 22) ja Pikkukosken puistometsän (nro 76) leikkipaikan laajennustyö. Kylänvanhimmanpuisto (nro 51) ja Kylänvanhimmantien puistometsä (nro 52) tarvitsevat nopeasti toimenpiteitä. Taiteilijanpuiston (nro 80) peruskorjaus parantaa alueen käytettävyyttä. Itsenäisyydenpuiston (nro 18) rakenteellisen kunnossapidon työt ovat välttämättömiä. Itsenäisyydenpuisto tarvitsee lisäksi hoito- ja kehittämissuunnitelman. Keskeisten käytävähankkeiden toteutustyöt aloitetaan 10-vuotiskauden ensimmäisellä puoliskolla.
Puistojen rakentamisen kustannukset
Puistojen rakentamisen ja peruskorjauksen arvioidut kustannukset
vuosille 2003 - 2012 ovat yhteensä 3 480 000 euroa (sis. alv. 22 %). Tämän hetken taloudellisessa tilanteessa on kuitenkin mahdollista toteuttaa 1 513 000 euron (sis. alv. 22 %) suuruiset investoinnit. Rakenteellisen kunnossapidon menetelmillä toteutettavaksi esitettyjen kohteiden arvioidut kustannukset 10-vuotiskaudelle ovat 500 000 euroa (sis. alv. 22 %). Helsinkipuiston alueelle kohdistuvat peruskorjaus- ja rakentamiskustannukset ovat 1 590 000 euroa (sis. alv. 22 %). Puistojen rakentamiseen sisältyvien esteettömyyskohteiden kustannukset ovat 940 000 euroa (sis. alv. 22 %).
Hoitokustannusten muutokset vuositasolla
Hoitokustannukset lisääntyvät lähtötilanteeseen verrattuna 18 000 euroa (sis. alv. 22 %)/vuosi. Tämä johtuu hoitoluokkien tarkistuksesta. Kaavamuutosehdotusten toteuduttua kustannussäästöä hoitoluokkiin syntyy 25 000 euroa (sis. alv. 22 %)/vuosi. Kaavamuutosten toteuduttua kokonaissäästöä syntyy 7 000 euroa (sis. alv 22 %)/vuosi.
Luonnonhoidon kustannukset
Luonnonhoitosuunnitelman toteutuksen kustannukset ovat noin 324 000 euroa (sis. alv. 22 %). Lisäkustannus risujen keruusta ja hävityksestä on noin 96 600 euroa (sis. alv. 22 %).
(Hyväksytty kokouksessa 29.4.2004.)