Veräjämäen polun alkuun Takaisin Kaarlo Haltiaan Juhannusmäelle

26: Purkuvimma 

Vanhoissa huvilayhdyskunnissakin purettiin joskus taloja, tai ne paloivat ja pystytettiin uusia. Kuitenkin leimaa-antavaa oli rakennusmuotojen moninaisuus, jota vielä korosti se, ettei aluksi ollut välttämättä minkäänlaista asemakaavaa, tai jos oli, sitä ei ehkä noudatettu. 

Arkkitehtuurin muotisuuntausten vaihtuessa toki koettiin myös tietoista erottautumista vanhasta, kuten funktionalistisen tyylin kehittyessä 1920-luvun mittaan. Siitä esimerkkinä on Veräjänkorva 4:n yksittäinen funkis-huvila, jonka rakennutti vuonna 1939 G.S. Korander. 

Vuodesta 1980 alkaen Veräjämäen ainoaa funkistaloa on huolellisesti kunnostanut sen nykyinen omistaja, taiteilija Antero Aho. Ensimmäinen toimenpide oli maalata talo, sillä se oli edellisen omistajan jäljiltä myrkynvihreä. Talon nykyinen ulkoväri on sama kuin Taidehallissa, sillä sen on sekoittanut sama maalarimestari.



Radikaalilla 1960-luvulla arkkitehtikouluissa opetettiin, että Suomen rakennuskanta tulee kokonaan uudistumaan lähivuosikymmeninä. Tavoitteena oli modernisoida katukuva ja koko elämäntapa kertaheitolla. Suuren maaltamuuton oloissa tämä oli yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja niinpä rakennusfirmat tarttuivat tilaisuuteen innolla. Purkuvimma ulottui Oulunkyläänkin kohdistuen erityisesti radan pohjoispuolen huviloihin. Myös Veräjämäestä hävisi paljon kaunista joskin huonokuntoista vanhaa rakennuskantaa – ihmisten ollessa enimmäkseen tyytyväisiä, kun saatiin uutta ja toimivaa tilalle sekä mm. sisävessat.

Ensimmäinen kohde, jonka purkaminen 1974 herätti laajempaa vastarintaa oli Veräjämäentie 12 b:n paikkeilla silloisen Helsingin vanhin säilynyt puutalo, nimeltään Grindbacka. Se oli rakennettu ilmeisesti 1700-luvulla, perimätiedon mukaan maaherran metsästysmajaksi ja sittemmin ollut mm. Ålanderien omistuksessa.

Wikipedia: Funktionalismi
HS: Kirja-arvostelu Helsingin puretut talot


Veräjämäen polun alkuunväliKatso lisää kuvia kohteesta