Veräjämäen polun alkuun Takaisin nobelisti Granitiin Entisajan pensionaattielämää seuraavassa

20: Palokunnantalo 

Helsingin pitäjän ensimmäinen vapaapalokunta ja Oulunkylän vanhin edelleen toimiva yhdistys perustettiin kesäkuussa 1900. Se oli varsinaisen palontorjunnan tarpeen lisäksi tarpeellinen kasvavan Ogelin kantaväestöä ja uusia asukkaita yhdistävänä ponnistuksena.

Aluksi Åggelby FBK:ssa oli 32 jäsentä ja näiden käytössä Karl Fazerin lahjoittama yksinkertainen ruisku. Ensimmäinen tehtävä syyskuussa epäonnistui, kun erään torpparin ulkorakennus paloi. Kuivana kesänä 1901 paloi Kottbyn tilan päärakennus. Nämä tapaukset jouduttivat hevosvetoisen isomman käsivoimaruiskun ja 45 metrin paloletkun sekä imuletkun hankkimista 1902. Samana vuonna saatiin lahjoituksena palokello asemapäällikön rouvalta Joyce Wickmanilta. Kello sijoitettiin aluksi puhelinkeskukseen ja 1905 rukoushuoneen kellotapuliin, jossa jäi sittemmin yksinomaan kirkolliseen käyttöön, kun puhelin yleistyi hälytysvälineenä.

Kaluston uusimista ja ylläpitoa rahoitettiin alkuvuosina mm. järjestämällä raviradalla ja Seurahuoneella suuria kesäjuhlia. Niiden ohjelmassa oli erilaisia pelejä ja leikkejä, arpajaiset, jopa taitovoimistelua ja kylän ensimmäinen ilotulitus sekä tietysti tanssiaiset. Palokunnalle perustettiin oma torvisoittokunta 1903 ja sille VPK:n 10-vuotisjuhliin laulukuoro. VPK:n nimikkomarssin sävelsi W. Strandman ja sanoitti maisteri V.K.E. Wickman. Samana vuonna VPK osti asemapäällikkö Richard Ståhlelta Villa Blomsterlundin, joka muutettiin palokunnantaloksi. Sen omat ulkorakennukset paloivat nolosti 1919.

Vasta 1929 aloitti Helsingin maalaiskunta vapaapalokuntien tukemisen varaamalla 7500 markkaa palosuojelutyöhön ja VPK-yhdistysten avustuksiin. Talvisodan aikana määrättiin 14 VPK:n miestä jatkuvaan hälytysvalmiuteen. Vakavin sammutustehtävä oli Porvoossa, jossa pommituksen aiheuttamat tulipalot olivat tuhota koko kaupungin. Jatkosodan uhkaavin tilanne oli, kun Vallilassa paloi 28 puutaloa yhtenä tulimerenä. 

Ensimmäiset ilkivaltaiset hälytykset koettiin vasta vuonna 1946 Oulunkylän liityttyä Helsinkiin. Hälytysten määrä oli suurimmillaan sotien jälkeen jopa 20–30 vuodessa, nyt vakiintunut 3–5 lähtöön.

Palokunnantalossa toimi välillä mm. kansakoulu ja sitten elokuvateatteri Biola aina vuoteen 1960 saakka, sen jälkeen mm. Stemma-filmistudio. Vuonna 1975 VPK myi kiinteistön rakennusliikkeelle saaden vastikkeena uudisrakennuksesta varikkotilat sekä yksiön osakkeet. Edelleenkin kellarissa harjoittelevat sammutusosasto ja nuoriso-osasto. Helsingin pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana Oulunkylän VPK pitää iltaisin ja viikonloppuisin vapaaehtoisvoimin yllä 30 minuutin lähtövalmiutta ympäri vuoden. Pääkalustona sillä on Scania-merkkinen paloauto tunnuksella HS 412.


Oulunkylän VPK

Tapio Lehtonen kuvailee palokuntatoimintaa 1920-luvulla:

Haanojan huvila Pakilassa Välitalontien varrella palaa. Pakilan palokunta saapuu paikalle, katto revitään auki. Näin päästään käsiksi palopesäkkeeseen ja vähin erin päästään tulen herraksi.

Torvet soivat, Oulunkylän palokunta saapuu hevosilla, kipinät sinkoilevat. Kypärät kiiltävät ja valkoiset takit hohtavat äijien päällä.

Palopaikalla otetaan ojennus palopäällikkö Valtamon johdolla. Samalla todetaan, että tuli on hallinnassa. Siitä vaan takaisin.

Pukinmäellä palaa. Pakilan palokunta hyppää kärryille ja alkaa painua kohti Pukinmäkeä. Ryssän sillalla on Pukimäen palokunta vastassa ja tekee selväksi, että tänne ette kyllä tule. Sillä tää on meidän tulipalo!


Veräjämäen polun alkuunväliKatso lisää kuvia kohteesta