To index page Previous page Next page

 
Tietolaatikko: Oulunkylä sodassa (mm. Erik Relander Oulunkyläinen 4–5/1989)

Miesten ja hevosten lähtiessä "ylimääräisiin harjoituksiin" lokakuussa 1939 Oulunkylän kotirintamallakin varauduttiin suursodan syttymiseen. Perustettiin väestösuojelutoimikunta, hankittiin suojeluvälineistöä, järjestettiin harjoituksia ja ensiapukursseja sekä organisoitiin yövartiointi. Valmistauduttiin jopa siihen, että vihollinen saattaisi käyttää kaasua siviiliväestöä vastaan. Neuvostoliitto aloitti sodan 30.11.1939 ja pommitti Helsinkiä päivän aikana kahdesti. Oulunkylässä oli 25 sirpale- ja väestönsuojaa. Joulupäivän aamunakin tuli ilmahälytys ja koko päivä vietettiin suojissa. Toivolanmäen suuressa, I maailmansodan aikaisessa venäläisten louhimassa kallioluolassa oli joulukuusi ja pidettiin jumalanpalvelus suomeksi ja ruotsiksi.

Oulunkylää ei pommitettu talvisodan aikana, mutta ratalinjaa seuraavia pommikoneita lensi tästä yli ja niitä kohti ammuttiin käsiaseilla. Suojeluskuntatalolla nykyisellä Torivoudintiellä kokoontuivat suojeluskuntalaisten lisäksi sotilaspojat, lotat ja pikkulotat. Suojeluskuntalaisten tehtävänä oli mm. vartioida sotilaskuljetuksille tärkeän Herttoniemen satamaradan siltaa Vantaanjoella.

Talvisodan yhteishenki näkyi välirauhan aikana mm. siinä, että ensimmäistä kertaa kaikki Oulunkylän urheiluseurat järjestivät yhteiset "olympialaiset". Keväällä 1941 osallistuttiin joukolla maaottelumarssiin, jossa Suomi voitti Ruotsin ylivoimaisesti. Jatkosodan alettua paheni myös elintarvikepula säännöstelykortteineen ja korvikkeineen. Juotiin sikurikahvia tai vadelmateetä, poltettiin kessua ja käveltiin puukengissä. Sieni- ja marjaretkiä tehtiin pitkälle Sipoon ja Seutulan metsiin. Niillä, joilla oli sukulaisia maalla, oli onni saada joskus heiltä harvinaisuuksia kuten voita tai lihaa. Linja-autot oli otettu sotapalvelukseen ja katuvaloja ei tietenkään poltettu pimeällä.

Kesällä 1942 Oulunkylässä jäi kiinni desantti. Hänet paljasti tarkkasilmäinen pikkupoika, jonka huomasi kaupassa asioineen vänrikin sotilaspuvussa väärin kiinnitetyn kurssimerkin ja napit.

Oulunkyläläisiä kaatui sodassa 36 henkeä. Aineelliset vahingot sen sijaan jäivät melko vähäisiksi. Vaarallisin tilanne olivat Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukkojen helmikuussa 1944 toteuttamat Helsingin suurpommitukset, joiden tarkoituksena oli murskata kansan taistelutahto tuhoamalla pääkaupunki ja siten pakottaa Suomi irrottautumaan suursodasta. Ensimmäisessä hyökkäyksessä pudotettiin Helsinkiin ja sen ympäristöön kaikkiaan noin 7000 pommia. Tehokkaan ilmatorjunnan ansiosta suurin osa niistä päätyi kuitenkin mereen ja naapurikuntiin. Ampumasuunnasta riippuen joskus Taivaskallion ilmatorjuntapatterin ammusten sirpaleet putosivat ilmasta radan sähkötyslinjalle ja niistä kuului kirkas helinä.

 Erik Relander: Oulunkylä sodan varjossa
 Britta Holmlund: Sotavuosien Joulumuistoja Oulunkylästä
 Wikipedia: Maaottelumarssi 1941
 
kohteeseen Rödjan