Vihittiin käyttöön 3.12.1972, suunnittelija Heikki Castrén. Tämä oli voittanut jo vuonna 1963 järjestetyn kutsukilpailun yhdessä Viljo Revellin kanssa ehdotuksella Kivialttari, mutta seurakuntayhtymä piti sitä liian kalliina toteuttaa.

Hanke oli alkanut kesäkuussa 1959 kirkkohallintokunnan asettaman toimikunnan toimesta.  Aivan ensimmäisen luonnoksen oli laatinut arkkitehti Esko Lehtonen jo vuonna 1960, mutta taloudellisissa selvityksissä aika ajoi sen ohi.

Uusiksi mennyttä Castrénin halvempaa suunnitelmaa kirkkoherra Toivo Viitasaari haukkui julkisesti kenkälaatikoksi. Rakennukseen tuo kuitenkin lämmintä tunnelmaa muuratun punatiilen käyttö. Myös yksityiskohdissa toteutuvat aikakauden ihanteet: Kirkon lasinen risti on laskettu pääoven yläpuolelle, kellotorni on avoin teräspalkkikehikko ja kirkkosalissa on matala puinen koroke, jolle sijoittuvat alttari, saarnatuoli, kuorokoroke ja urut. 

Monitoimikirkossa on lisäksi kokouskäyttöön soveltuva seurakuntasali, monipuoliset kerhotilat ja kirkkoherranvirasto.

Erikoisen, Raimo Heinon (1932-1995) veistämän puisen alttariveistoksen Minä se olen aiheena on Jeesuksen vangitseminen Getsemanessa. Symbolisesti siinä keskellä on Jeesus, vasemmalla vangitsijat, oikealla opetuslapset.

Ehtoollisvälineet ovat Tapio Wirkkalan suunnittelemat, alttaritekstiilit Lea Thil-Junnilan. 32-äänikertaiset urut on rakentanut Kangasalan urkutehdas.

Seurakunnan kotisivu

Rakennuksen arkkitehtuurin esittely Oulunkylän kotisivulla

  Osa kirkkosalin valosta tulee lasikatosta. Muutoksia vuosien varrella on ollut: Sakasti on siirretty kuorokorokkeelta muualle, alttarin kokonaisuus uudistettu ja tuolien sininen väri vaihdettu violetiksi 

Kirkon urut ovat Kangasalasta. Oulunkylän kirkon vihkiminen 1972: Piispa Aimo T. Nikolainen

Uuden kirkon harjannostajaiset 24.3.1972 Tapio Rautavaara esiintyi

(kaikista kuvista on isompi versio klikkaamalla)