Venäjän menetettyä koko Itämeren laivastonsa Japanin-sodassa 1905 päätti keisari Nikolai II rakennuttaa Pietarin suojaksi laajan linnoitusjärjestelmän. Siihen kuuluvan Helsingin maa- ja merilinnoituksen vallihautoja kaivettiin vuosina 1914–17. Samalla kaadettiin runsaasti metsää rakentamiseen. Linnoitustöissä oli mukana suuri joukko pääkaupunkiseudun asukkaita sekä venäläisten Kaukoidästä tuomia sotavankeja. Nämä olivat paikkakuntalaisten kannalta varmasti hyvin eksoottista väkeä ruokailu- ym. tottumuksineen. Itse keisari tarkisti töiden etenemisen vierailullaan 1915.

Varustukset ulottuvat yhtenäisinä Vuosaaresta Westendiin. Toivolanpuistossa ja Vantaanjoen rantatörmällä on tukikohtaan XXI kuuluvia yhdys- ja taisteluhautoja. 

Henrik Solhbergin puistossa on ollut tykkipatterin tuliasema. Suojana on maavalli ja kaksi suojahuonetta, joiden hirsirakenteet ovat maatuneet. Patterin aseistuksena oli 4 kpl 229 mm:n mörssäreitä mallia 1877, joista yhden betoninen jalusta on säilynyt.

Keskeneräiseksi jäänyt tukikohta on ollut taka-asema varsinaisen etulinjan sijaitessa Tuomarinkylässä. Maalinnoituksella taisteltiin ainoan kerran 11–13.4.1918 Suomen sisällissodan aikana, kun Hangossa maihin nousseet saksalaiset etenivät punaisten hallussa olleeseen Helsinkiin Leppävaaran suunnasta. Kallioon louhitut ja maahan kaivetut haudat on sittemmin osin täytetty ja niitä on kadonnut rakentamisen myötä. Yksi kallioluola on kunnostettu väestönsuojelukäyttöön. Linnoitus on rauhoitettu muinaismuisto.

Krepost Sveaborg - Helsingin maa- ja merilinnoitus 1. maailmansodan aikana