To index page Previous page Next page

11 Kallioleikkaus

Etelä-Suomen kallioperä on ollut mukana svekofennisessä vuorijonopoimutuksessa noin 1900–1800 miljoonaa vuotta sitten. Parhaimmillaan muutaman kilometrin korkuiset vuoret ovat jo kadonneet rapautumisen ja useiden jääkausien kuluttamina. Kallioleikkauksessa on näkyvissä vaalean graniitin ja tumman kiillegneissin muodostama seoskivi eli migmatiitti. Graniitti on kiteytynyt kivisulasta eli magmasta, kun taas kiillegneissi on muodostunut muinaisen merenpohjan savensekaisista sedimenteistä. Graniitti on tunkeutunut gneissin sekaan vuorijonopoimutuksessa noin 10 km:n syvyydessä, kovassa paineessa ja noin 750°C:n lämpötilassa. Tummassa kiillegneississä on havaittavissa samassa yhteydessä siihen syntyneitä, pieniä punertavia granaattimineraalikasaumia.

Retkeilijän kiviopas 



Isoon kuvaan klikkaamalla
Kalliokukkulan päällä vuodesta 1902 sijainnut jugendhuvila oli suunniteltu 
eläväpintaiseksi, kuten tarkemmasta parvekekuvasta ilmenee. 
Kuvat Teinilän albumista 

Isoon kuvaan klikkaamalla
 
katso
yksityiskohtaisemmin

Nykyisten Mikkolantien ja Jokiniementien paikalla on viimeistään 1300-luvulta alkaen ollut yhdystie Kuninkaantieltä Koskelaan ja sittemmin Vironniemelle siirrettyyn Helsinkiin. 

Kalliokukkulan laelle rakennutti leskirouva Augusta Nikander vuonna 1902 jugend-tyylisen kaksikerroksisen huvilan nimeltä Kulltorp. Sen oli suunnitellut Imatran Valtionhotellin piirtänyt Usko Nystöm ja rakennusmestarina oli K. F. Bergman. Maan päälehti Hufvudstadsbladet julkaisi huvilasta ylistävän esittelyn. Puutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti Axel Nyström. 

Sotien jälkeen talossa toimi MLL:n hoitokoti Metsäkumpu. Olympialaisten 1952 pyöräilykilpailua varten Jokiniementie asvaltoitiin ja sitä levennettiin, samalla pilattiin Kulltorpin kaivo. 

Oulunkylän kauneimmaksi mainittu huvila revittiin Hankkijan tullessa alueelle. Pihalle pääsee edelleen, kivijalkoja on tontilla jäljellä penkinkannattimina - itse penkit ovat hajonneet.


To index page