Kallion laella, uusien rivitalojen takana pilkottaa suurehko tornitalo. Tämänkään rakennuksen tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä, mutta tontti on lohkottu Nyströmin suvun Petaksen tilan maista ja rakentajana on ollut postivirkailija Georg (Jussi) Nicklin, joka oli avioitunut Nyströmin tyttären kanssa. Todennäköinen rakentamisvuosi on 1901, sillä Nicklinit asuivat kiinteistössä viisi vuotta. Oulunkylän kiinteistönomistajien luettelossa vuodelta 1905 on omistajaksi vielä merkitty Georg Nicklin.

Vuonna 1906 Kaarlo Sander tuli omistajaksi. Hän oli Kansallisosakepankin perustajia ja käynnisti pankin ulkomaan maksuliikenteen.

Seuraava tieto omistajanvaihdoksesta on vuodelta 1914, jolloin kiinteistön omisti Karleby-nimisen osakeyhtiön konkurssipesä.

Vuonna 1915 kiinteistö siirtyi Kristian Hansenille, joka omisti sen 7 vuotta. Vuonna 1922 kiinteistön ostivat Kaarlo ja Elsa Salmela ja vuonna 1924 se siirtyi Gustav Saverinille. Vuonna 1926 omistajaksi tuli kahden vuoden ajaksi kuvanveistäjä Jussi Mäntynen. Vuonna 1928 kiinteistö siirtyi noin viidenkymmenen vuoden ajaksi Seegen perheelle. Vuonna 1978 omistajaksi on merkitty MPS-Finland Oy. Vuosina 1989–92 oli omistajina Olli Nurminen ja Juhani Hakala. He tekivät rakennuksessa perusteellisen korjauksen ja entisöivät sen korkeatasoisesti. Vuodesta 1992 omistajina ovat olleet Pentti ja Tuovi Koivikko.

Rakennuksen alakerrassa on neljä huonetta, keittiö ja saunatilat sekä kolme lasiverantaa, joista suurimmassa on 160 ruutua, osa värillisiä. Yläkerrassa on myöskin neljä huonetta sekä torni. Rakennus on veistetty hirrestä ja hirsien arvellaan olevan alunperin Terijoelta. Kun lasketaan lasiverannat ja torni mukaan, tulee pinta-alaksi noin 300 neliömetriä. – Tämä talo on lämmin ja aika edullinen asua, täällä on oma tunnelmansa, mutta pensselin on pysyttävä kädessä, Pentti Koivikko toteaa. – Joka kesälle riittää jotain remonttia. Kaikkein tärkein on ulkokatto. Se ei saa vuotaa.

Tuovi Koivikko kertoo Jussi Mäntysen olleen kova keräämään kiviä. Tontilla on vieläkin niitä hänen kerääminä. Kerrotaan, että Jussi Mäntynen veisti teoksiaan ulkona talon edustalla kalliolla.

Aiempi omistajaperhe Seege oli löytänyt tontilta kaksi kivikirvestä, jotka he toimittivat Kansallismuseoon, mutta niistä ei valitettavasti saatu tutkimustuloksia koskaan, Tuovi Koivikko toteaa.

Pentti Koivikko kertoo Vihreässä Idyllissäkin mainitun kaskun Jussi Mäntysestä ja tien toisella puolella asuneen kirjailija Larin-Kyöstin ystävyydestä. Herrat lahjoittivat taideluomuksiaan toisilleen. Jussi Mäntynen sai Larin-Kyöstiltä omistuskirjoituksin varustetut uutukaiskirjat ja Jussi Mäntynen lahjoitti puolestaan pienoisveistoksiaan. Joskus kävi niin, että Larin-Kyösti tuli hakemaan kadonneen patsaan tilalle uutta veistosta. Epäiltiin, että veistoksia olisi käytetty ryyppytarpeiden ostoon.

Muistoksi Jussi Mäntysen ajasta Koivikot ovat hankkineet vuodelta 1917 olevan pienoisveistoksen Kuoleva hirvi.

Pentti Koivikko on nimenä tuttu lähes kaikille suomalaisille. Olemme tuon tuosta pitäneet kädessämme hänen nimikirjoitustaan. Hänen nimensä oli vuosina 1974-99 painetuissa seteleissä. Vuosittain niitä painettiin noin 100 miljoonaa kappaletta. Nimi seteleihin tuli viran puolesta. Hän oli tuon ajan johtajana Suomen Pankissa.

Vuokrasäännöstelyn aikaan viisikymmentäluvulla Seegeillä oli yläkerrassa vuokralaisena siivo hiljainen mies. Jostain syystä hän lähti pois ja jätti jälkeensä vähäisen määrän tavaroita, mm. matkalaukun. Aikansa säilytettyään laukkua Seege päätti heittää sen pois. Avasi kuitenkin laukun ja hämmästyksekseen laukussa oli isossa rautalankalenkissä mahtava määrä erilaisia tiirikka-avaimia ja muita murtovälineitä. Hänen aikanaan Seegeiltä ei kuitenkaan kadonnut kodista mitään, Seege totesi kirjoittajalle 1985.

Kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehdin kuvaus kiinteistöstä v.1971:
”Parhaita esimerkkejä 1900-luvun alun Oulunkylän huvila-arkkitehtuurista. Rakennuksessa on vuosisadan vaihteen huviloille luonteenomaisia piirteitä, kuten kulmikas rakennuksen nurkassa sijaitseva torni, lasikuisti pieniruutuisine ikkunoineen, joista osa on värillistä lasia, ja useita ulokkeita. Rakennus liittyy puolenkymmenen asumuksen muodostamaan kokonaisuuteen”.

 

Teksti: Mauno Hari
Kuva: Eeva Liinaharja ja Tapani Renkonen

 

 

Paluu edelliselle sivulle