Vankilareissu
 

 
Lapsuuteni leikkitanhuat ovat Juhannusmäellä. Jännittävä ja aina myös haastava oli Oulunkylän Seurahuone, tuo Johanna Charlotta Maexmontanin v. 1897 rakennuttama huvittelukeskus.

Talo vastasi sittemmin 30-luvulta alkaen maamme huutavaan asuntopulaan ja oli jaettuna lukuisiksi pieniksi asunnoiksi. Siellä asuivat mm. Thurbergit, Mäkiset, Lanaeukset.
Lapsuuteni muistoissa tämä oli ihana yhteisö. Pihan yläpuolella oli hevostalli, naapurin asuntona. Sen alapuolella oli ulkohuone, nykyisen varaston kohdalla. Keskellä pihaa oli suuri katettu kaivo ulkohuoneen alapuolella (tietty!). Kaivon vieressä seisoi saunarakennus, jossa oli suuri pesutupa. Tässä talossa asuivat Salinit ja Kasuriset. Seurahuoneen akkojen pyykkipäivänä oli lipeän keittäminen höyryineen jännää seurattavaa.

Kellarissa ollut Teppo Karumaan puusepän verstas oli mielenkiintoinen paikka kaikkine työkaluineen, purupölyineen ja lakkahuuruineen. Se oli lisäksi paikka, josta alkoivat ensimmäiset tienistit. Teppo tarvitsi aamupäivisin pilsnerinsä muun oheen ja me pikkukundit saimme vuorollamme käydä Arttula 21:ssä ostoksilla EHAn kaupassa, jota piti Emil Hartonen rouvineen. Palkkiona saimme Tepolta viis- tai kymmenpennisen. Kaupalle mennessä tosin oli Seurahuoneen avoin kaatopaikka, johon lotisivat laskiämpärit ja joka vilisi rottia. Paikalla asuu nyt onnellisia perheitä.

Siitä Seurahuoneen matalasta ovesta sisäpihalta mentiin asukkaiden häkkikellareihin. Sieltä saattoi ryömiä sortuneiden välipohjarakenteiden välistä puolen metrin korkuista pimeää tunnelia pitkin fikkarin avulla lähes tornin alle saakka. Keltsussa käynti oli kundeilta ankarasti kielletty. Kieltoa valvoi talkkari Taina Salonen eli Saloska.

Yrjö ja Taina Salonen – upeat työtätekevät - olivat duunissa Arabian tehtailla. Siellä oli 1948 joku kommunistien mellakka; niin meille kerrottiin. Yrjö S. auttoi myös Pikkukoskella, sittemmin palaneen, Oulunkylän Kansantalon vaksin hommia ja hakkasi taloon puita. Sain olla perheen poikien Olavin ja Maurin kanssa apuna, kunnes isäni tämän aatteellisista syistä kielsi. Yrjö S. pelasi myös mielellään shakkia. Näin tutustuin myös tärkeään suomalaiseen kansanperinteeseen, kun näin aina shakkiottelun aikana Kossu-pullon seisovan kamarin pelipöydän jalan vieressä lattialla.

Sisäänkäynti Salosille oli nykyisestä ns. vahtimestarin ovesta. Eteisestä mentiin keittiöön, joka oli jaettu kahtia verkkoaidalla. Toisella puolella olivat kanat ja toisella puolella hella sun muut köökin tilpehöörit sekä pieni pöytä tuoleineen. Perällä oli kamari, siellä senkki ja petit. Nyt näissä huoneissa on Sosiaaliviraston kahvila.

Erään kerran vieraillessamme jälleen kellarissa löysimme sieltä tervaa ja pikeä. Äijät kun olivat olleet kattoa paikkaamassa. Pikeä käytettiin purkkana ja tervalla duunattiin itsemme afrikkalaistaustaisiksi. Olivat juuri Helsingin Olumppialaiset ja olimme elämämme ensi kerran nähneet sellaisia ihmisiä. Pien natustelu oli opittu Jamaikan juoksuihmeiltä, juoksukvartetilta Laing, McKenley, Rhoden ja Wint.

Kellarista tultuamme jouduimme kiinni suoraan rysän päältä. Touhussamme olivat mukana myös tärkeimmät kaverini mm. Salosten pojat, Olavi ja Mauri. Saloskan tuomioistuin langetti pikapäätöksen – ensin pesulle ja sitten aurinkoiseksi loppupäiväksi pimeään kellarihäkkiin vankilaan. Tuomiosta ei voinut valittaa. Jälkeenpäin ymmärsimme, että päätös oli oikeudenmukainen.

 

Eero Rantala 2010


Paluu edelliselle sivulle