Kuvernööri Oulunkylän lehtinikkarien niskassa
Oulunkylän ensimmäisten paikallislehtien vaiheita
 

Oulunkylän huvilayhdyskunnan loistokausi osuu 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, jolloin esim. taajaman väkiluku nelinkertaistuu: vuonna 1900 asukkaita Oulunkylässä oli 500, mutta 1910 jo pari tuhatta. Rakennetaan vilkkaasti, perustetaan yhdistyksiä, alkaa esiintyä tarvetta kunnalliseen ja seurakunnalliseen itsenäistymiseen.

Oulunkyläläisten elämänmenossa tuntui myös valtakunnallinen tilanne: elettiin sortokausien aikaa kaikkine venäläistämistoimenpiteineen, joihin suomalaiset reagoivat eriasteista vastarintaa tehden.

Taistelu kansallisen olemassaolon puolesta näkyi erilaisten isänmaallisten järjestöjen perustamisessa. Itse asiassa esim. vapaapalokunnat ja urheiluseurat olivat naamioituneita maanpuolustusjärjestöjä. Oulunkylän vapaapalokunta perustettiin 1900, suojeluskunta 1906 ja 1907 paikkakunnan luultavasti ensimmäinen urheiluseura, Åggelby Fotbollklubb. Paljolti samoja henkilöitä oli näiden seurojen taustavoimina.


Seurat olivat ruotsinkielisiä. Seuratoiminnan, lähinnä urheilun, mutta myös alkavan kunnallispolitiikan tiedotuskanavaksi perustettiin helmikuussa 1909 “Fotboll”-niminen lehti, joka seuraavan vuoden alusta alkoi ilmestyä “Uggleby Bladet”-nimisenä.

Tämän kirjoittaja on metsänhoitaja Pentti Lindströmin perheeltä — vaimo Ingrid on Oulunkylän tunnettuja Lönngrenejä — saanut käyttöönsä lähes täydellisen sarjan näiden lehtien numeroita vuosilta 1909-10. Kaikista puutteistaan huolimatta — lehdet olivat käsin kirjoitettuja ja monistettuja — ne antavat monipuolisen ja hauskan kuvan vuosikymmenten takaa. “Fotboll”-lehden vajaan vuoden kestänyt tarina on kuin kopio sadoista samanlaisista: poikamaisen juhlallinen alkuinnostus, linjariitoja, toimittajakunnan vaihtumista sekä taloudellisia ja teknisiä vaikeuksia. Lehti siis kirjoitettiin käsin ja monistettiin hektografi-menetelmällä.

Painopaikkana oli perimätiedon mukaan rakennusmestari Lexanderin sauna. Hektografi on monistuslaite, jossa on liiman ja glyseriinin seoksesta valettu laatta. Teksti ja kuvat kirjoitetaan (piirretään) aniliinivärillä paperille, johon ne saavat kuivua. Täten saatu alkuperäiskappale painetaan teksti alaspäin massaan.

Massa imee muutamassa minuutissa niin paljon väriä itseensä, että painamalla papereita sitä vastaan voidaan saada satakunta selvää jäljennöstä. ”Fotbollenin” levikki oli aluksi noin 40 ja sen seuraajan ”Uggleby Bladetin” jo kaksinkertainen.

Lehden sisältö on kuitenkin tärkeintä. Kesäkuun numerossa 1909 on päätoimittaja Atle Stråhlmanin kuvaus juhannuksenvietosta Oulunkylässä. Kirjoitus on kaunokirjallisesti korkeatasoinen Suomen kesäisen luonnon ylistys: “Dagen har varit brännande het. Solröken har legat likt ett hvitt flor kring horisonten, stickande i ögat lika skarpt som solen, hvilken nu vid midsommartiden i sin fulla värme genomstrålar luft och jord. ---Insikter surra och flyga från blomma till blomma, gifvande färg och rörlighet åt den annars i dvala försänkta naturen. Endast några aflägsna hvisslingar från tåg och ångare störa det tryckande lugnet.”

Jatkossa Stråhlman kertoo, miten kyläläiset ovat valmistautuneet mittumaarin viettoon, on rakennettu suuri kokko Pikkukosken kalliolle, yhdeksän aikaan on paikalla koko kylä pikkulapsia myöten. Pyssynlaukauksin juhlistetaan kokon sytyttämistä, palavat vanhat tervatynnyrit näkyvät kauaksi, harmonikat kutsuvat tanssiin — kaikki niin suomalaista kuin juhannuksena olla voi.

Samaisessa kesäkuun numerossa on selostus ÅFK:n ensimmäisestä paikkakunnan ulkopuolelle suuntautuneesta pelimatkasta. Tämä historiallinen päivä oli sunnuntai kesäkuun 13. ja vuosi siis 1909. Porvoosta oli tullut kutsu sikäläisen IFK:n vieraaksi. Oulunkyläläiset lähtivät junalla aamulla klo 8, Keravalla oli junanvaihto, ja perillä oltiin vähän ennen puolta päivää.

Junassa oli mukana matkustanut jalkapalloerotuomari Geitel kertonut mm. englantilaisesta jalkapalloilusta. Matkalla oli ollut kaikenlaisia kommelluksia: radalla maannut lehmä oli mm. kerran keskeyttänyt matkanteon. Poikia jännitti edessä oleva ottelu. Hermojuomana nautittiin litrakaupalla maankuulua porvoolaista päärynälimonadia, tutustuttiin Porvoon tuomiokirkkoon, talsittiin Porvoon katuja ja levättiin kuuromykkäkoulun voimistelusalissa, joka oli osoitettu lepopaikaksi.

ÅFK:n joukkue pelasi seuraavassa kokoonpanossa: hyökkääjät alkaen oikeasta laidasta: R. Idefelt, H. Nyman, J. Öhman, R. Siren ja A. Stråhlman, tukilinja: L. Lång, Aug. Jansson ja Wilhelm Wahlforss, puolustajat: L. Winstenja M. Wiberg sekä maalivahtina E. Eklund.

Itse pelissä osoittautui vastustajien ennakkopelko turhaksi, Oulunkylä voitti gnistanilaislukemin 7-1 (4-0). Kotimatka on yhtä riemua, suunniteltiin jo uusia otteluita mm. helsinkiläisseuroja vastaan. Otteluja olikin sitten samana kesänä monta, ja ÅFK:n voittokulku jatkui.

Menestys on hämmästyttävää, kun tiedetään Oulunkylän tuolloinen kenttätilanne, ottelut ja harjoitukset järjestettiin tilanomistaja Wille Nyströmin vasikkahaassa, Kalfhagen. Kenttäasiaa käsiteltiin useissa urheiluseuran kokouksissa, mutta viranomaiset eivät tähän aikaan vielä oikein lämmenneet urheilulle.

Nimestään huolimatta Åggelby Fotbollklubb oli yleisseura, ja niinpä seuran äänenkannattajassakin oli juttuja urheilusta laidasta laitaan, elokuun numerossa esim. toistakymmentä sivua pitkä yleisurheilukatsaus. Paitsi kilpailutuloksia lehdessä oli artikkeleita urheilulajien säännöistä, ulkomaiden urheilun esittelyä, urheilun estetiikkaa ja filosofiaa ynnä kaikenlaisia pikku-uutisia, mm. numerossa 10 uutinen otsikkona “En Bragd” (Uroteko), jossa kerrotaan koululainen Otto Brandtin pelastaneen hukkumassa olleen pikkupojan Vantaanjoesta.

Kaksi veljestä oli mennyt joelle ja uimataidoton nuorempi veli oli kiivennyt vanhemman selkään. Tämä oli lähtenyt uimaan joen yli mutta uupunut, jolloin pikkuveli oli pudonnut virtaan. Paikalle sattunut Otto Brandt oli vaatteet päällä salamannopeasti hypännyt jokeen ja pelastanut hukkuvan.

Viimeinen ”Fotbollen” –lehti on vuoden 1909 upea joulunumero. Sen kansilehdellä on Hj. Lihrin lehdelle omistama jouluruno ”Klocktoner”, jonka yritämme julkaista ”Oulunkyläinen” –lehden joulunumerossa. Sitten on Atle Stråhlmanin tunnelmallinen ”Jouluyö” –kirjoitus, edelleen hiihtouutisia mm. Normansbackenin hyppyrimäen rakennushankkeista Pikkukosken alueelle, oulunkyläisten vierailusta Porvoon IFK:n juhlissa ja selostus ÅFK:n vuosikokouksesta 28.11.1909.

Tässä kokouksessa tehtiin historiallisia päätöksiä laajentuneen toiminnan vuoksi ÅFK:n uudeksi nimeksi tuli Åggelby Idrottsklubb ja “Fotbollen”-lehti päätettiin lakkauttaa ja tilalle perusta uusi, entistä ehompi” Uggleby Bladet”. Vanhan lehden viimeisellä sivulla on nostalginen “kuolinilmoitus”:

Tillkännagifves
att
vår 11 mänars gamla
fosterson
FOTBOLLEN
efter en gagnelig
tillvaro
upphörde att värka
i detta års 12:te
månad
efterlämnande en stor krets
af sörjande unga och gamla

De egna

Tehdyn päätöksen mukaisesti seuraavana vuonna ”Uggleby Bladet” sitten alkoi ilmestyä. Se oli edeltäjäänsä monipuolisempi, myös kaupallisempi.

Kansilehdet, joissa oli mainoksia, oli kirjapainossa painettu. Ilmoittajia oli sekä Oulunkylästä että Helsingistä. Oman kylän mainostajista voisi mainita seuraavia: Edv. Wiberg mainostaa kirjoja, kankaita, leikkikaluja, paperitavaraa, ruokaa ja siirtomaatavaroita, Åggelby Bokhandel (i fru Linds villa) kaikkia kirjakauppa-alan tuotteita., Åggelby Kolonialvaruhandel väittää olevansa suurin ja valikoimaltaan monipuolisin liike Oulunkylässä, Åggelby Handelsträdgård taas samaa kukka- ja vihannesalalla.

Helsingin suurliikkeillä kuten Stockmanilla on pysyvät etusivun mainoksensa, eikä lehden urheiluhenkisyyttä häiritse, vaikka J.H. Wickel mainostaa konjakkia, rommia, viskiä, likööriä ja arrakkipunssia.

Jo ennen ilmestymistään ”Uggleby Bladet” houkutteli tilaajia viittaamalla monipuoliseen sisältöön. Lehteen luvattiin kunnallisasioita, paikkakunnan uutisia, urheiluosasto, yhdistysten ilmoituspalsta, kaunokirjallinen liite jatkokertomuksineen ja yleisön osasto. Näin myös tapahtui, vaikka urheilulla edelleen oli etusija. Lehti ilmestyi kerran kuussa, vuosikerran tilaus maksoi 3 mk ja puolen vuoden 2,-. Lehden toimituskuntaan kuuluivat entiset ”Fotbollenin” puuhamiehet Atle Stråhlman, Armas W. Stenberg, Wilhelm Wahlforss ja Eugen Lexander.

Lehden nimi ”Uggleby Bladet” herättää mielenkiintoa, onhan nimen Åggelby/Oulunkylä etymologia hämärän peitossa. Eikä selvennystä oikein tule vieläkään. Kuitenkin G.A.Ljungren Iehdelle omistamassaan runossa lausuu seuraavasti:

“Med detta blad vi önska gifva
Vårt ort en tidning fin och ny.
Och Uggleby dess namn skall blifva
Uråldrigt namn för Åggelby”

Tämän mukaan “Uggleby” olisi ikivanha Åggelbystä käytetty muoto. “Helsingin kadunnimet”-kirjassa kosketellaan asiaa seuraavasti: “Tavallisia kirjaanpanoja 1500-luvun puolivälistä ovat Ogleby, Ogelby, Ågelby, mutta esiintyy sellaisiakin kirjoitusasuja kuin Ögleby, Vggleby ym.

Nimi on vaikeaselitteinen siksi, että on mahdotonta sanoa, onko määriteosa suomalaista vai ruotsalaista alkuperää. — Tämän kirjoittajalla sellainen käsitys, että ruotsinkielinen nimi olisi vanhempi, siis jokin Åggelby-sanan kantamuoto, ja Oulunkylä-sana vain suomenkielinen käännös. Tässä tapauksessa seuraava selitys tuntuisi ymmärrettävältä Åggelby = Å+glo+by, jossa å=joki, glo=soinen paikka, suurehko seisova vesilammikko, matala merenlahti.

Sopii hyvin Oulunkylän maastoon 400 vuotta sitten. - Suomen kielessä tosin oulu-sana tarkoittaa tulvavettä, mutta kielentutkijain mukaan Åggelby-sanan vanhimmat kirjoitusasut osoittavat, ettei niillä voi olla tekemistä oulun kanssa. Eräässä haastattelussa (v. 1968) intendentti Kyösti Ålander, vanhoja oulunkyläläisiä, kertoo Oulunkylä-käännöksen olevan erehdys, kertojan isä oli ehdottanut Aulankylää. — Kaiken huippu olisi, jos Uggleby-sanan kantana olisi uggla=pöllö. Mekö Pöllölästä?

Poikkesimme vähän sivuraiteelle. “Uggleby Bladet’-lehteä ilmestyi v. 1910 kaksitoista numeroa. Lopussa into hieman laantui, mutta yllättävän korkeatasoinen on lähes koulupoikavoimin toimitettu aviisi. Tässä ei ole mahdollista referoida lehden juttuja tarkemmin, ylimalkainen luettelo saa riittää. Esillä oli seuraavia aiheita: kyläneuvoston kokousselostukset, Oulunkylän aseman liikenneturvallisuus ja aikatauluasiat, vpk:n talohanke, Oulunkylän urheilukenttäkysymys, jatkokertomus “Ahdistunut sydän”, hiihtomäen vihkiäiset, kuulumisia tulipalorintamalta, kirjelaatikko, Oulunkylän sähköistyskysymys. kesäjuhla- ja konserttiselostuksia ja paljon muuta.

Kesällä 1910 tapahtui yllätys. Korkeat tahot puuttuivat Oulunkylän journalistien toimintaan. Nya Pressenissä oli ollut juttua Ugglebybladetin kirjoittelusta ja painoasioita hoitava keskusvirasto sai aiheet puuttua tapahtumiin. Tämä painoylihallitus (Pressöverstyrelsen) määräsi Uudenmaan läänin kuvernöörin tutkimaan asiaa. Kuvernööri puolestaan alisti asian Helsingin maalaiskunnan nimismiehelle, joka teki Oulunkylän poikien kirjapainossa tarkastuksen.

Uggleby Bladetin toimitus antoi toimittamisesta vaaditun selvityksen suoraan kuvernöörille ja painoylihallitukselle. Vastineessa väitettiin rohkeasti, ettei monistamalla kotipiireihin jaettu lehti kuulu painovapauslain piiriin eikä kirjapainossa painetuilla mainoksilla ollut yleistä eikä ainakaan poliittista merkitystä.

Juttu jäi kai viranomaisten puolesta tähän, mutta Uggleby Bladetissa ja Nya Pressenissä saivat pakinoitsijat vettä myllyynsä. Oulunkylän pojat olivat vahingoniloisen onnellisia, kun Ugglebystä oli tullut maailman napa. ja Nya Pressenin toimittaja moitiskeli viranomaisia suhteellisuudentajun puutteesta pirulliseen tyyliin: “Fint skall det ta’s. sa’flickan, tog lappan med hoftången.”

Oulunkvlässä naureskeltiin myös sille, että kruununnimismies oli saanut lääninhallitukselta 3 markkaa lehden vuosikerran tilaamiseen. Kaiken kaikkiaan episodi kuvastaa aikakauden kireitä tunnelmia: oven paukahdus Helsingissä tuntui tykin laukaukselta Pietarissa.

Vähitellen loppuu Oulunkylän urheilijapojiltakin lehden tekemisen into: opiskelu ja työ vaativat osansa. Viimeinen lehden numero on joulukuulta 1910. Siinä toimitus kiittää avustajakuntaansa neitejä Sigrid Lilja ja Henni Wahlforss, tohtori W. Dahlbergia, metsänhoitaja A.W. Granitia, herroja H.J. Lihr ja O. Öhman suurenmoisesta tuesta sekä toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille myötäeläjille. — Esimerkki velvoittakoon tämänkin lehden tekijöitä.

 

Erik Relander
Oulunkyläinen 2/1987

Paluu edelliselle sivulle