Tarru, elämäni koira

Tarru syntyi syksyllä 1928 jossain päin Itä-Pakilaa. Joku on väittänyt, että hän tuli Taipaleen huvilalta. Siellä oli suurin piirtein samanlainen koira samanlaisine elämäntapoineen. Tarrulla ei ollut hienoa sukutaulua, monet rodut olivat sekoittuneena hänessä. Hänellä oli paksu ja tuuhea turkki, ja hän saattoi jopa talvisaikaan nukkua ulkona koirankopissaan.

Meille hän tuli isän pompan sisätaskussa samana päivänä kun äiti tuli synnytyssairaalasta mukanaan sisareni Inga-Lill. Tarrulla oli hyvä ruokahalu ja hän kasvoi suureksi ja voimakkaaksi. Kun minä synnyin neljä vuotta myöhemmin, tunnettiin hänet jo Oulunkylässä Blombergin Tarruna. Hän oli useimmille ystävällinen, lapsirakaskin. Me lapset saimme retuuttaa turkista ihan niin kuin halusimme.

Isäni, Jarl Blomberg, oli sähköasentajana Oulunkylän Sähkö Oy:ssä, joka oli perustettu jo 1911. Isä asensi sähköjohtoja, vaihtoi mittareita ja luki niitä, mikä tapahtui usein illalla varsinaisen työajan jälkeen. Kun huviloissa oli myös äkäisiä koiria, sai Tarru usein tulla mukaan. Isä sanoi: "Hoida sinä rakki, niin minä luen mittarin".

Näillä reissuilla Tarru oppi tuntemaan kylän tyttökoirat, ja kun niille tuli juoksuaika, ei mitkään aidat tai portit voineet estää häntä vierailemasta heidän luonaan. Hänen kosiomatkansa tulivat kylässä pian kuuluisiksi. Mikäli hän ei päässyt tapaamaan valittuaan, kosti hän kantamalla kaikenlaisia tavaroita pihoilta. Hän kantoi koirankoppiinsa muun muassa kirveitä, vastoja, porrasmattoja, kenkiä. Kun naapurimme Gräsbäck kaipasi kalossejaan, tiesi hän kuitenkin pian mistä niitä tuli etsiä. Tarru oli kerran ottanut kaksi oikean jalan kalossia ja niinhän ei oikea varas tee. Kun pastorinrouva Solinin musta leninki henkareineen katosi tuuletustelineeltä, arvasi hän että Tarru oli käynyt vierailulla. Solinin perheellä oli hyvin sievä spaniel-narttu.

Pimeänä syysiltana Tarru otti maton eräästä talosta. Asia meni poliisille ja isää syytettiin varkaudesta. Omistajan mukaan matto oli uusi ja arvokas. Eräs perhetuttumme tapasi Tarrun sinä iltana ja oli säikähtää kuoliaaksi nähdessään maantiellä jonkun suuren otuksen matto selässään. Mutta kun hän torui Tarrua, pelästyi koirakin ja matto palautettiin omistajalle. Matto oli kuitenkin kulunut ja vanha. Siihen aikaan Oulunkylässä oli poliisikammari. Monet poliisit kuuluivat Oulunkylän VPK:aan ja tunsivat siten sekä isän että Tarrun. Isä oli varsin nolona kun hänen tavan takaa oli pyydettävä anteeksi koiransa kepposia. Rangaistuksena tyhmyyksistään Tarru sai olla koppiinsa sidottuna kolme päivää. Isä torui ja käski tarrun tulla ulos kopistaan varastamansa tavaran kanssa. Tarru totteli häpeissään ja ymmärsi, että oli käyttäytynyt huonosti.

Tarru oli kiltti, mutta ei oikein tykännyt vieraista kissoista. Meillä itsellämme oli Maurits-niminen kissa, joka oli Tarrun paras ystävä. Maurits oli talossa jo silloin kun Tarru tuli. Maurits piti selvänä, että hänen tuli kasvattaa Tarrua. Välistä isä saattoi kiusata Tarrua sanomalla puskii Tarru! Tarru meni halpaan ja hyökkäsi Mauritsia kohti, mutta huomasi nopeasti että erehtyi. Hän pysähtyi, meni arvokkaasti Mauritsin ohi ja nosti varmuuden vuoksi takakoipeaan lähimmän pensaan kohdalla ja palasi takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tarru oli rohkea ja voimakas, mutta sodan aikaan hän pelkäsi tavattomasti ilmahälytyssireenien ääntä ja ilmapuolustuksen ammuntaa venäläisiä lentokoneita vastaan. Yhdessä hakeuduimme silloin talon kellariin, jossa parhaani mukaan rauhoittelin häntä.

Myöskin suuri ja voimakas koira vanhenee ja sairaudet koettelevat. Kun isä totesi, että Tarru oli vaikeasti sairas, katsoi hän että uskollinen talonvahti täytyi lopettaa. Hän puhui poliiseille Oulunkylässä, mutta kukaan heistä ei halunnut ampua Tarrua,joka oli heidän ystävänsä. Keskustan poliisista kutsuttiin vieras poliisi. Tarrun katse kertoi, että hän tiesi mitä tulisi tapahtumaan, mutta hän seurasi alistuneesti vierasta poliisia. Meille, jotka surimme Tarrua, ei kenenkään tullut sanoa - sehän oli vain koira.

 

Kaj Blomberg
Lyhentänyt Britta Holmlund

Paluu edelliselle sivulle