Oulunkylän Suojeluskuntatalo


 

Suomen suojeluskuntalaitos aloitti toimintansa virallisesti vuonna 1917. Sen historian tunnemme me kaikki. Oulunkylässä oltiin mukana alusta alkaen ja vuosien kuluessa kasvoi kaksikielinen suojeluskunta samoin kuin Lotta Svärd -ryhmä järjestön voimakkaiksi yksiköiksi.

Suojeluskunnalta puuttui pitkään oma huoneisto, jossa se voisi kokoontua, mutta 1935 suojeluskunta muutti omaan taloon Patola 7:ään. Nykyisin Patola tunnetaan Torivoudintienä. Huvilan, jonka nimi oli Kivelä, oli rakentanut Isak Stenberg. Myöhemmin sen omisti kalastaja ja sillikauppias Frans Backman. 1930-luvun puolivälissä hän myi huvilansa ja siitä tuli suojeluskuntatalo, joka juhlallisesti vihittiin helluntaina 30. toukokuuta 1935. Suojeluskuntatalosta on mainio kuva Oulunkylä Vihreä Idylli -kirjassa sivulla 228.

Suojeluskunnalla on ollut sekä kannattajansa että vastustajansa, mutta onpa sitten puolesta tai vastaan, niin suojeluskunta kuuluu Oulunkylän historiaan eikä sitä ei pidä unohtaa. Suojeluskunnan ensimmäiset vuodet olivat täynnä harjoituksia, joissa ryhmillä oli erilaisia työtehtäviä. Kun syksyllä 1939 syttyi talvisota, oli jo olemassa kotipuolustus, joka monin tavoin pystyi auttamaan ja suojelemaan lähiseutuaan. Sotilaspojat kaivoivat pommisuojia ja vahtivat rautatiesiltoja ja puhelinkeskuksia, lotat ruokkivat palveluksessa olevia ja myöskin perheitä joissa isä oli haavoittunut tai kaatunut. Monet sopat on keitetty suuressa kenttäkeittiössä talon pihalla. Lotat olivat puhelinvartiossa päivin ja öin voidakseen antaa niin nopeasti kuin mahdollista ilmahälytysvaroituksen, ja paljon, paljon muuta.

Miksi kirjoitan nyt tästä? Viime keväänä soitettiin Svensk Förening i Åggelby -yhdistykselle ja kysyttiin haluaisiko yhdistys valokuvataulun Oulunkylän suojeluskuntatalon vihkiäisistä. Kuten monet vielä varmasti muistavat loppui suojeluskunnan ja Lotta Svärd -järjestön toiminta Neuvostoliiton vaatimuksesta heti rauhan solmimisen yhteydessä 1944. Kaikki piti purkaa ja joko hävittää tai kuljettaa pois. Niin haihtui omaisuus. On kerrottu, että jälkeen päin on löydetty Oulunkylän esineitä eräältä vintiltä Karjaalla. Olin ällikällä lyöty, kun huomasin Lappvikin rintamamuseossa suuren ensiapulaatikon, jossa oli teksti: Oulunkylän Lotta Svärd.

Mainitsemani taulu oli kokenut monta kohtaloa ennen kuin se luovutettiin takaisin Svensk Föreningenille. Nyt se on palannut kotikyläänsä. Joku huolehti siitä, kun toiminta loppui. Sitten se joutui huutokauppaan ja innokas keräilijä, Evald Söderberg Hämeenkylästä huusi sen. Hänen kuoltua hänen poikansa Åke Söderberg lahjoitti taulun reservin majurille, monivuotiselle Vantaan suojeluskunnan paikallispäällikölle Öyvind Örthenille. Kun hän muutti vanhainkotiin, antoi hänen poikansa Peter Örthen isän toivomuksesta taulun yhdistykselle, joka kiitollisuudella otti sen vastaan.

Taulun koko on 110 x 80 cm, siinä on lasi ja raamit. Kuvakollaasi käsittää 21 postikortinkokoista valokuvaa, jotka on otettu vihkimispäivänä. Luultavasti taulussa on ollut myös kuvien tekstiselitykset, mutta niitä ei enää ole. Vielä on kuitenkin ihmisiä, jotka voivat kuvat tunnistaa. Yhdistys ehti lähettää lämpimät kiitokset taulun iäkkäälle lahjoittajalle, joka kuoli kesäkuun 12. päivä 2006 97 vuoden iässä.

Ja mitä tuli Kivelän huvilasta? Se on purettu, niin kuin kaikki vanhat puutalot Torivoudintien varrella ovat. Mutta sodan päätyttyä 1944 huvilasta tuli urheilutalo Oulunkylän aktiivisille urheiluseuroille. Niistä saa kuitenkin joku toinen kertoa.

 

Britta Holmlund 2006
Vapaasti suomentanut MH
Kuva: HKM

Paluu edelliselle sivulle