Seurahuone nykyisessä muodossaan
 

Vanhempani kertoivat usein siitä, miten Seurahuone tavallaan oli alkua meidänkin perheellemme!

Isäni oli nuorempana töissä eräässä asianajotoimistossa, ja isäni tehtäviin kuului käydä määräajoin perimässä vuokraa Seurahuoneen ravintolanpitäjältä.

Tällaisella kerralla joskus 1920- luvulla kutsui isäni mukaan kaupungista " maaseuturetkelle" äitini, jonka hän oli pari viikkoa aikaisemmin tavannut sukulaishäissä. Tällä vuokrankeruumatkalla he odottaessaan vuokrarahoja saivat kahvia. Silloin isäni oli mennyt salin nurkassa olleen flyygelin luo ja alkanut soittaa ulkomuistista Beethovenin kuutamosonaattia. Silloin oli äitini kuulemma rakastunut aivan pohjattomasti tähän taiteelliseen isääni (joka osasi soittaa ja maalata). Isäni oli Lauri Tuura.

Seurahuone on aina kiehtonut mieltäni tuon vanhempieni rakastumiskertomuksen takia.

Heli Sundqvist Espoosta