Oulunkyläisen numerossa 5/2005 oli artikkeli jäännostosta Vantaanjoesta. Artikkelin toisessa kuvassa on jäälohkareita Oulunkylän asemalla. Valitettavasti asema ei näy kuvassa. Taaempana näkyy Seurahuone ja kuvan oikeassa reunassa on talo, joka luultavasti on Sarkapellon ensimmäinen rakennus, koska se sai numeron 1. Vuoden 1905 Oulunkylän talonomistajia koskevassa kiinteistöluettelossa on omistajaksi merkitty tilanomistaja Johan Henrik Eklund.

Oulunkylän maanviljelijöiden omistamat maa-alueet olivat hajallaan eri paikoissa. Rautatien varrella olevat maat omistivat enimmäkseen Nybondaksen ja Kottbyn tilat, mutta pienempi maa-alue rautatien varrella kuului Mickelsin tilaan, jonka omistaja Johan Henrik Eklund lahjoitti maistaan tontin ensimmäistä rautatieasemaa varten. Se sijaitsi silloin rautatien itäpuolella.

Johan Henrik Eklund myi vuonna 1908 koko Oulunkylän maaomaisuutensa Helsingin kaupungille ja myöskin Sarkapellon nro 1:n rakennuksen omisti vuoden 1908 jälkeen Helsingin kaupunki. Rakennus palveli vuokra-asuntona. Vuokralaisia oli runsaasti Venäjän vallankumouksen jälkeen, silloin myöskin monet venäläiset emigrantit asettuivat asumaan Suomeen.

Rakennuksessa oli alakerrassa asunnot kolmelle perheelle ja myöskin yläkerrassa asunnot kolmelle perheelle. Tämä oli tilanne sodan syttyessä 1939 ja jatkui aina 1947 asti. Yläkerrassa asui muurari Oskari Kourunen Anna-vaimon ja Heikki-pojan kanssa. Oskari Kourunen oli Oulunkylän kunnanvaltuuston jäsen 1934–36. Poika Heikki oli lentoteknikko palvellen Bromman kentällä ja kuoli onnettomuudessa siellä sodan jälkeen. Yläkerrassa asui myöskin neiti Helminen, jolla oli kunniatehtävä kerätä vuokrat. Alakerrassa asui peltiseppä Artturi Venho puolisonsa Lempin, poikansa Olan ja tyttäriensä Salmen ja Vuokon kanssa. Artturi Venholla oli ulkorakennuksessa, entisessä hevostallissa pelti- ja polkupyöräverstas. Perhe muutti myöhemmin Pellavakaskeen Veräjämäkeen. Alakerrassa asui vielä lisäksi iskelmälaulaja Reijo Kallion isän äiti, Kallion mamma, Eetu-poikansa kanssa. Reijo Kallio leikki usein pihalla muiden nuorten kanssa. Hän tiesi jo lapsena, että hänestä tulisi laulaja ja lauloi mielellään jo silloin. Alakerrassa asui myöskin laivakokki Siikanen perheensä kanssa, ja myöhemmin Lindqvist-niminen yksinäinen mies.

Sarkapellon talot muodostivat oman pienen yhdyskunnan. Lähellä oli Seurahuone, jossa1936 jälkeen oli myös vuokralaisia, ihmiset tunsivat toisensa ja tulivat hyvin keskenään toimeen. Tämän lisäksi oli Sarkapellossa vielä kaksi muuta taloa. Toisen talon omisti ja siinä asui eversti Taurén, Venäjän emigrantti, hänen venäläissyntyinen vaimonsa ja poika Leo Taurén, joka myöhemmin oli lähettiläänä muun muassa Puolassa ja Israelissa. Talossa oli myös huoneisto vuokralaisille. Toisen talon omisti juutalainen liikemies Blaugrund, jolla oli suuri kangasliike Keskuskatu 1:ssä. Hän itse ei asunut talossa, mutta hänellä oli vuokralaiset kahdessa asunnossa.

Vuonna 1947 sanottiin kaikki vuokralaiset irti Sarkapelto 1:stä. Helsingin kaupunki tarvitsi asuntoja muihin tarkoituksiin. Venhon huoneisto sisustettiin erilaisten sosiaalilaitosten kansliatiloiksi. Muistan jonkun kerran 1950-luvun puolivälissä jonottaneeni siellä ostaakseni rotanmyrkkyä, jota jokaisen talonomistajan piti siihen aikaan ostaa. Jos omisti pienen rakennuksen, riitti pieni paketti, mutta jos oli iso rakennus, oli pakko ostaa suuri paketti rotanmyrkkyä. Oli marraskuu, räntäsateessa tulin työstä junalla Helsingistä ja poikkesin sisään täyttääkseni velvollisuuteni rottia kohtaan. Huone oli täynnä ihmisiä, märät vaatteet haisivat ja ihmiset purnasivat. ”Rotat ovat liian viisaita syödäkseen myrkkyä”, joku mutisi. Stressaantunut virkailija sanoi suuttuneena, että aine on hyvää ja erinomaista rotanmyrkkyä. Paikalla oli joku nokkelikko, joka kuuluvasti ja selkeästi sanoi: ”Ai oletteko itse maistanut?” Kaikki nauroivat ahtaassa huoneessa ja tunnelma keveni.

Vuonna 1961 rakennettiin Oulunkyläntie Käpylästä ja Sarkapellon kolme rakennusta purettiin. Ainoastaan muutamia sireeni ja siperianhernepensaita on jäljellä nykyisessä koiratarhassa. Mutta vielä on monia, jotka muistavat pellolla sijainneiden rakennusten muodostaman idyllin radan itäpuolella, kohdassa jossa Oulunkyläntie levittäytyy ja jossa Jokerilinjan bussit kääntyvät kohti Itäkeskusta.

 

Britta Holmlund (2005) avustajanaan Ola Venho Hyvinkäältä
Vapaasti lyhentäen kääntänyt MH

Paluu edelliselle sivulle