Oulunkylän tähti - Tapsa 100 v.



Tapsa oli mies, joka kertoi syntyneensä ”puutteeseen, yksinäisyyteen, monella tavalla kuin orvoksi piruksi”. Lapsena häntä ivattiin isättömyydestä ja punikin kakaraksi – sieluun tämä jäi. Äiti oli ainoa mitä hänellä oli ja ”minä olin ainoa mitä äidillä oli”. Muu oli nälkää. Äidin asunto Oulunkylässä oli ensin Palokunnan taloa vastapäätä ja sittemmin kartanon rengin mökki Patomäki 2.ssa. (nyk. Patomäentie8)

Oli myös Oulunkylän kunnan hätäaputöitä urheilukentän laidalla vuosina 1931-33; talvipakkasilla kallion murskaamista sepeliksi käsin, ruokapalkalla ja vailla talviromppeita. Tämä poika osti mandoliinin ja viulun olemattomilla rahoillaan. Lopetti viulun soiton kun kädet paisuivat talvisessa kivenhakkuussa ja osti kitaran. Tapsa opiskeli musiikkia ja laulua, luki sekä harjoitteli keihäänheittoa – jatkuvasti.

 Vuonna 1927 perustettuun TUL-seuraan Oulunkylän Tähteen Tapsa liittyi heti. Siellä hän pysyi, katsoi sen kunniavelakseen äidilleen ja omalle taustalleen. Neljään kertaan, viimeksi 1947, Tapsaa yritettiin ostaa SVUL:n seuraan. Tapsan periaate piti.

Hän oli myös Tähden rahastonhoitaja sotien jälkeen. Oma äitini oli tilintarkastaja. Voi sitä juhlallista tunnelmaa, kun suuri idolimme tuli kotiimme tilikirjojen kanssa. Kyllä olivat äitini ja siskoni nätisti laitettuja.

Sotaan Tapsa lähti, isänmaallinen mies. Syntyi sotamies ja sitten laulava rintama-jermu, joka kutsuttiin Suur-Suomessa Karhumäellä v. 1943 Maaselän radion kuuluttajaksi, lauleskeli välillä ja pääsi SF:n koekuvauksiin sekä filmi- ja teatterikouluun.

Vuoden 1940 Helsingin Olympialaiset olivat olleet Tapsan päätavoite urheilijana. Sattuneesta syystä kisat peruttiin. Mutta keihäsharjoittelu jatkui myös rintamalla.
  Karhumäen kentällä harjoituksissa syntyi tulos 80,97, jonka valmentaja huolella mittasi. Tapsan Illuusio oli 85 metriä. Oma virallinen ennätys oli 75,47. Kultamitali-tulos 1948 oli vain 69,77 Lontoon mutakuopasta heitettynä. Tähti oli syntynyt.

Oulunkylä järjesti keräyksen voittajalle. Koko summalla Tapsa osti ”äidille sylillisen halkoja”. Tontin Oulunkylästä hän osti samana vuonna omilla rahoillaan ja alkoi rakennuttaa taloaan, joka valmistui 1951. Hän ei siis saanut lahjaksi mitään.

Mutta lahjoja oli itsellä olla 22 elokuvan ”ensilikistäjä”, laulaa sadoille levyille, esiintyä tuhansissa tilaisuuksissa kansalle ja tarvittaessa myös herroille ja voittaa vielä jousiammunnan joukkuemaailmanmestaruus 1958. Ihailimme.

Kahvikaupan Liisa, sittemmin kansakoulunopettaja, Oulunkylän aseman luota – ”kun kerran katsoin myyjättären silmiin sinisiin”- oli elämänikäinen tuki, turva ja kriitikko. ”Voi miten monta kertaa onkaan tarvittu Liisan järkeä, että asiat ovat pysyneet edes jonkinlaisessa järjestyksessä”. Liisa hoiti raha-asiat ja perheen, joka oli Tapsalle kaikki kaikessa.

Useat henkilökohtaiset muistoni Tapsasta ovat inhimilliset ja kunnioittavat. Keskustelumme kotonani ja kotiportilla, yhteiset levyraativierailut sekä esiintymiset kuorma-auton lavalta toreilla. Tapsan äänessä soi elämä, viillot sielussa ja itsensä voittaminen.
Meille kaikille Tapsa oli suuri ihminen, lämmin, herkkä ja läsnä.

EERO RANTALA 14.2.2015

 



Lue Rautavaarasta lisää;
sivulla on linkkejä aikaisempiin
Rautavaara-muistoihin
sekä Youtuben julkaisemiin
äänitteisiin.