Plotit
 

 

Nehän sijaitsevat nykyisen Jokiniementien takaisilla kallioilla Vesilaitokselle mennessä ns. Koskelan korven takana. Kielellisesti on avoin kysymys ovatko ne plotit vai montut. Jääköön avoimeksi.

Plotit ovat konkreettinen osa eurooppalaista suurvaltapolitiikkaa. Tsaari-Venäjä halusi turvata Pietaria saksalaisten uhalta ja linnoitti Helsinkiä sen ympäri ulottuvalla linnoitusketjulla I Maailmansodan aikana vuosina 1914–17. Plottien alueen tykkilavetit oli tarkoitettu 229 mm mörssäreitä varten. Ammusvarastot, suoja ja huolto oli tarkoitus sijoittaa kallioluoliin. Venäjän vallankumous 1917 sotki hyvin edenneen hankkeen. Itsenäistä Suomea varten syntyivät kuitenkin plotit.

Niiden rauhanomainen käyttö muodostui varsin moninaiseksi. Ne tulivat toimimaan uinti- ja vapaa-ajanviettokeskuksina, matonpesualtaina ja jätehautoina tai näiden kaikkien yhdistelmänä. Ympäristöpoliittisesti yhdistelmäkäyttö oli aikaansa edellä.

Tyypillisesti yhdistelmäkäyttö toimi siten, että perhe keräsi metalli-ym. romua kärryyn, romun päälle kasattiin matot ja mäntysuovat sekä uimapyyhkeet. Perille päästyä varmistuttiin, ettei naapureita ole liiemmälti paikalla. Jollei, rojautettiin romut isoon plottiin.

Seuraavaksi alkoi matonpesu. Jääkauden tasoittamat kalliot tarjosivat loistavan pesualustan ja likavesi virtasi plotteihin. Faijat ja skidit kantoivat vettä plotista ja mutsit kuurasivat tasa-arvon nimissä niin maan perusteellisesti. Kundien into kantaa vettä pysyi suurena, koska palkintona pääsi huuhtelemaan mattoja veteen eli samalla tsimmaamaan. Vesihän oli puhdasta koska siinä voi pestä matotkin. Sitten matot raahattiin kaltsille kuivaamaan ja vanha jengi alkoi ottaa suulista. Silloinhan paistoi aina aurinko.

Dyykkaaminen kaltsilta vodaan tapahtui vain silloin kun oltiin kundien kesken. Fillari- ja rautaromu oli niin syvällä isossa plotissa, ettei sukeltaminen vihreänmustaan veteen näin ollen ollut riski. Ja puhdasta tuli. Tälle vuosituhannelle tultaessa on selvinnyt, että niissä vesissä elää kaikenlaisia ötököitä, malluaisia ja vesihämähäkkejä, jotka muka ovat ihmiselle vaarallisia. Ei ne silloin aikanaan olleet. Eikä silloin tarvittu dyykkaamisen helpottamiseksi kaiteitakaan.

Plottien alue tarjosi myös loistavan maaston kivisotiin. Ne tapahtuivat todellisten vihollisten eli Käpylän ja Ogelin kundien välillä. Kivilouhosten ja rotkoisten syvennysten suojaan oli hyvä piiloutua. Sääntöjen mukaan ei saanut heittää isoilla kivillä, mutta käytännössä mitä isompi sen lujemmin iski viholliseen. Vahinkoja sattui, mutta ei niistä voinut kertoa, ettei olisi ollut raukkis. Vasta kun isoimmat pojat toivat aseikseen ilmakiväärit, oli ilmassa sellaista urheilujuhlan tuntua, että luodin lävistettyä yhden kaverin posken, oli syytä tunnustaa aikuisille rauhanturvajoukoille. Aseelliset konfliktit loppuivat siihen.

 

Eero Rantala 2010


Lue myös: Helsingin maa- ja merilinnoitus, Koskelan patteri

Paluu edelliselle sivulle