Toukokuun neljäntenä päivänä siunattiin Oulunkylän vanhassa kirkossa äitini Sisko Siviä Kauhanen os. Ålander (s. 1914) viimeiselle matkalleen. Hän oli syntynyt vanhempiensa (Gustaf Ålander ja Ida Mäkelä) matkalla Mikkelissä, mutta asui nuoruutensa pääasiassa Helsingissä.

Äiti kertoi vierailleensa nuorena usein sukulaistensa Oulunkylän Ålanderien luona. Hän kertoi nuorten viettäneen yhdessä musiikki-iltoja, joissa hän itse soitti mandoliinia ja joihin osallistui myös heidän ystävänsä Tapio Rautavaara viulua soittaen.

Sisko Siviä lähti 20-vuotiaana Helsingistä Varkauteen rakastuttuaan nuoreen savolaisopiskelijaan. Rautatieasemalla äiti jätti tulevaisuuteen luottaen vielä viimeisetkin kolikkonsa lähtöä murehtivalle Lahja-siskolleen. Varkaudessa Sisko meni pian naimisiin tuon saman nuoren miehen kanssa ja jäi tälle matkalle 60 vuodeksi.

Äidin yhteydet Oulunkylään katkesivat perheen perustamiseen. Vaikka hän kertoi Varkauteen muutettuaan itkeneensä, kun siellä ”ei ollut edes katuvaloja”, ajan mittaan äiti kiintyi savolaiseen huumoriin ja järvisuomalaiseen maisemaan.

Miehensä menetettyään Sisko Siviä halusi kuitenkin palata 80-vuotiaana pääkaupunkiseudulle. Hän oli säilyttänyt 60 vuotta vintillään matkalaukkua, joka hänellä oli ollut hänen muuttaessaan Helsingistä Varkauteen. Kun hän palasi nuoruutensa kotikaupunkiin hänellä oli sama matkalaukku mukanaan.

Paljon oli muuttunut, eikä hän enää löytänyt tai jaksanut etsiä entisiä ystäviä ja sukulaisia. Oulunkylä oli jäänyt hänen mieleensä maaseutuna. Kun meidän perheemme muutti tänne Oulunkylään kahdeksan vuotta sitten, hän kommentoi asiaa: ”Viihdytteköhän te siellä syrjässä?”

Äiti vietti Oulunkylässä luonamme viimeksi 90-vuotispäivänsä. Hän keskusteli iloisesti ja lauloi Kulkurin valssia muiden mukana. Hän sanoi verantamme ruutuikkunoiden tuovan hänen mieleensä Fredrik-sedän verannan, jossa tämä oli kertonut nuorille mm. suvun arvostetusta patriarkasta, ”oppineesta Oulasta”.

Oulunkylän rakennettu ympäristö näytti Sisko Siviästä kovin muuttuneelta. Monet tutut rakennukset olivat kadonneet. Vaatturimestari Fredrik Ålanderin aloitteesta sata vuotta sitten rakennettu rukoushuone, nyt kirkko, oli kuitenkin yhä paikallaan. Tämän vuoden toukokuussa sen kellot kumahtelivat merkkinä Sisko Siviän lähdöstä uudelle taipaleelle.

Ehkä Oulunkylässä on vielä henkilöitä, jotka muistaisivat tai tietäisivät jotain Sisko Siviästä, hänen pari vuotta vanhemmasta sisarestaan Lahjasta, heidän isästään Gustaf Ålanderista ja heidän yhteyksistään Oulunkylään?