Seurakuntalehden arkisto 1995/2 joulukuu: Oulunkyläläisiä

     

     

    HELVI LINDROOS, paljasjalkainen oulunkyläläinen
    Joulu on Helville kodin ja kirkon juhla

    Helvi Lindroos on niitä ihmisiä, joka viettää mielellään juhlaa. Vaikka hän on yksineläjä, hän laittaa jouluksi laatikoita ja lipeäkalaa, paistaa pienen lihapalan, leipoo torttuja, ja joulukuusi pitää olla.

    Helvi Lindroos on niitä ihmisiä, jolla on voimanlähteensä seurakunnassa. Kerttu Gallen pyhäkoulusta se alkoi Helvin ollessa 3-vuotias, tai oikeastaan jo aikaisemmin, kun kotona opetettiin "Levolle lasken Luojani".

    Mäkeä laskettiin käärmekalliolla

    Helvi Lindroos on syntyperäisiä oulunkyläläisiä. Hänen äitinsä ja isänsä tapasivat toisensa Tammerkosken sillalla, kirjaimellisesti, mutta Helvi on asunut ikänsä Etumetsässä, Veräjämäessä ja nykyisin keskellä kanta-Oulunkylää.

    Kansakoulunsa Helvi kävi Oulunkylän vanhassa kansakoulussa, joka yhä on tallella Teinintiellä, hän muistaa opettajansa nimeltä: Lehtonen, Aaltonen, Tikkanen, Salminen. Mäkeä laskettiin koulun takana käärmekalliolla ja kesällä käytiin uimassa Kustaankartanon lammikossa. Ennen vanhainkodin rakentamista Kustaankartanon metsästä poimittiin mustikoita ja mansikoita ja sieniä ja sota-aikana hän kävi siellä isän kanssa mottimetsässä, puulämmitys oli silloin käytössä. Kun Helvi yhä kävelee samoissa maisemissa, ei enää näy lampaita eikä lehmiä eikä sikoja ja useimmat puutalot värikkäine ikkunoineen ovat saaneet väistyä.

    Rippikoulunsa Helvi kävi puukirkossa, joka sentään on vielä tallella, opettajana kirkkoherra Solin, tomera ja jämpti mies, jonka opetukset jäivät mieleen.

    Niin kauan kuin jalat kantavat

    Se Helviä harmittaa nyt, ettei hän aikuistuttuaan jäänyt mukaan kirkkokuoroon tai ompeluseuraan, vaan löysi seurakunnan uudestaan vasta vanhempiensa kuoltua, isä kuoli 1969, äiti 1974. Vuonna 1976 Helvi Lindroos tuli diakoniapiiriin tuttavan pyynnöstä ja on siinä edelleen aktiivijäsenenä.

    Jäätyään eläkkeelle 1987 hän uskaltautui myös keskiviikkokerhoon ja käy nykyisin lisäksi harvemmin kokoontuvissa Bangladesh-lähetyspiirissä ja Kirkko- ja kotiseutupiirissä. Pari vuotta hän oli lastenkaitsijana äitilapsikerhossakin, mutta jalkojen huono kunto ei enää anna myöten.

    - Niin kauan kuin jalat kantavat, niin kauan kuljen, ja sen mukaan kuin voimia riittää, olen mukana, Helvi sanoo.

    Lapsuuden joulut ovat läsnä

    Joulu on Helvi Lindroosille kodin juhla, vaikka hän viettääkin sitä yksin. Kertaakaan hän ei ole lähtenyt jouluna matkoille.

    Lapsuusjoulut muistuvat ihanina mieleen, joulukuusi haettiin aina isän kanssa ja äiti hoiti joulupukin roolin, syötiin jouluruokia ja käytiin joulukirkossa Oulunkylässä tai Käpylässä.

    Äiti ja isä ovat yhä läsnä Helvin joulunvietossa, sillä hän käy aattona kaksi kertaa heidän haudallaan Oulunkylän hautausmaalla, joka on nykyisin osa Malmin hautausmaata. Hän käy haudalla ensin aamupäivällä ja uudestaan illan suussa, jolloin kynttilöiden valo näkyy upeana. Tänä vuonna on tiedossa kyyti Eero ja Martta Haltian matkassa, joilla myös on läheisiä samalla hautausmaalla.

    Jouluaamuna vanhan puukirkon jumalanpalvelus kello 6 houkuttelee eniten.

    Joulukuusia hänen kodissaan on kaksi, muovikuusi sisällä ja oikea tuore kuusi parvekkeella ja ne saavat olla helmikuulle asti luomassa valoa ja kodikkuutta. Pääsiäisenä koristukset vaihtuvat tipuihin ja vappuna ilmapalloihin - Helvi on juhlaihminen.

    Lappiin tekisi vielä mieli

    Helvi on lauluihmisiä, vaikka ääni ei enää olekaan sama kuin nuorempana. Kun isällä ja äidillä aikoinaan oli mielilauluna "Tammerkosken sillalla näin Heilin ensi kerran", pitää Helvi mielilaulunaan "Keltaruusua". Hengellisistä lauluista puhuttelee eniten "Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta", joka löytyy nykyisestä virsikirjasta numerolla 341.

    Helvi on kiitollinen monesta asiasta eikä vähiten siitä, että on oppinut rukoilemaan, se tuo voimaa elämään. Hän on kodin ja kotiseurakunnan ihmisiä. Vain kerran hän on käynyt ulkomailla, se oli kolmen viikon matka Sveitsiin tutussa porukassa kohta äidin kuoleman jälkeen ja antoisa matka olikin.

    - Lappiin tekisi vielä mieli, Helvi suunnittelee, mutta epäilee miten huonoilla jaloillaan pystyisi liikkumaan siellä.

    Mutta jos ajaisi vaikka taksilla tunturiin tai näkeehän sitä lyhyemmältä lenkkipolultakin ruskan loiston.

    (Liisa Järvinen)

    Kuvateksti:

    Oulunkylän kirkon piha on Helvi Lindroosille tuttu paikka. Kuvassa valokuvaaja yllätti hänet matkalla torstain päivähartauteen. Kuka tahansa voi poiketa kirkkoon torstaina kello 13, jolloin kirkkosalissa pidetään lyhyt hartaushetki. Sen jälkeen voi jatkaa päiväkävelyään tai siirtyä seurakuntasalin puolelle kahville ja lähetyspiiriin tai diakoniapiiriin, kuten Helvillä on tapana.

    kuva ja haastattelu, Seurakuntalehti 

    Helvi on poissa

tarinoita ruotsiksi