Muistojen kenttä uudistuu


Oulunkylän kentän paikalla sijaitsi alun perin ravirata. Ravirata siirtyi 30-luvulla Käpylään. Oulunkylän kunta rakensi tilalle hienon urheilukentän. Kenttää kunnostettiin Suomen valmistautuessa vuoden 1940 Olympiakisoihin. Ruohomatto uudistettiin. Rakennettiin komea aita.

Niitä olympiakisoja ei koskaan järjestetty, koska talvisota syttyi syksyllä 1939. Kenttä määrättiin hevosten keräilypaikaksi. Jos viljelijällä oli kaksi hevosta, hän joutui luovuttamaan toisen puolustusvoimille. Satoja hevosia juoksenteli kentälle, ennen kuin ne vietiin rautatieasemalle, rintamalle lähetettäväksi. Kentän ruohomatosta tuli talvisodan ensimmäinen uhri.

Sodan jälkeen toimi Oulunkylässä kolme seuraa OKU, Gnistan ja Oulunkylän Tähti. 50 luvulla mukaan tuli TUL:n riitojen vuoksi syntynyt OTU. Kentällä harrastettiin jalkapalloa ja yleisurheilua. Seurat olivat usein maakuntasarjan samassa lohkossa. Kentällä käytiin kovia paikallisotteluja tai yleisurheilukilpailuja satojen katsojien kannustaessa.

Vuoden 1948 olympiakisoissa Oulunkylän Tähden Tapio Rautavaara voitti keihäänheitossa kultaa. Riemu oli rajaton. Oulunkylä oli maailman huipulla.

Rautavaaran harjoitellessa kentällä lapsilla oli tapana viedä hänelle kivi. Hän heitti sen komeasti pitkälle metsään. Kerran kylän naisia oli mustikoita poimimassa. He suuttuivat kivistä. Tapio sai kuulla kunniansa. Kivenheitto loppui siihen.

Nuoruudessani kenttä oli urheiluharrastuksemme keskipiste. Muistoja kertyi. Minut valittiin 1965 Gnistanin puheenjohtajaksi. OTU:n ja OKU:n toiminta hiipui. Gnistan keskittyi jalkapalloon, Tähti yleisurheiluun. Gnistan muuttui kaksikieliseksi. Lopulta se oli ainoa toimiva jalkapalloiluseura Oulunkylässä.

Tähden kanssa tuli kerran riitaa kenttävuoroista. Yleisurheilulla oli enemmän vuoroja kuin palloilulla. Puheenjohtaja velvoitettiin hoitamaan asia. Sihteerimme Jorma Katajan isä oli ay-mies. Hän neuvoi meitä menemään liikuntalautakunnan puheenjohtajan Väinö Soinisen luo. Soininen kuunteli valituksiamme hieman huvittuneena, mutta tilanne korjautui. Nuoren puheenjohtajan arvovalta pelastui. Se oli samalla ensikosketus politiikkaan. Sitten muutin perheeni kanssa toiseen kuntaan. Puheenjohtajaksi tuli Nils Andersson, jonka pitkällä kaudella seurasta tuli junioritoiminnan suurseura.

Tänä syksynä kentälle on laitettu lämmitettävä tekonurmi. Kaupunki on luvannut kentälle valot, katsomonkin. Kentän käyttöaika pitenee näin merkittävästi. Hanketta vetää ryhmä seuran tukijoita puheenjohtaja Asko Murron johdolla. Asiat ovat taitavissa käsissä.

Haikealta tuntuu se, ettei jalkapalloa enää pelata Oulunkylässä luonnonnurmella ja se, ettei keihäänheittoa sallita Tapio Rautavaaran kotikentällä. Uudistus parantaa kuitenkin harjoitteluolosuhteita koko Pohjois-Helsingin jalkapalloväelle, erityisesti junioreille. Tekonurmikin on laadullisesti parantunut.

Muistojen kenttä uudistuu. Nykynuorille soisin yhtä kultaisia muistoja kun meille suotiin.

 

Jacob Söderman 2006

Paluu edelliselle sivulle