Torivoudintiellä on historia
 
Oulunkylässä asuneet ovat siihen kovin kiintyneet, se on lapsuusajan ympäristönä verraton paikka: Torivoudintie. Monet, jotka ovat muuttaneet pois, palaavat tänne entisiin ympyröihinsä ja toisensa kohdatessaan muistelevat, millaista täällä oli ennen. Eräs tällainen muistelija, kaikkien oulunkyläläisten muistama henkilö, on Aili Kauste eli Lintulan Aili. Hänen vanhemmillaan oli Oulunkylässä sekatavara- ja lihakauppa vuodesta 1925.

Oulunkylässä oli monta omaleimaista kauppaa, joilla jokaisella oli oma asiakaskuntansa. Ruotsi oli 20-luvulla ja pitkään sen jälkeen paikkakunnan pääkieli. Asiakkaita palveltiin hyvin kielestä riippumatta ja ostokset kuljetettiin kotiin niin haluttaessa, aluksi polkupyörällä ja myöhemmin autoilla. Elannon myymälät olivat hinnoiltaan huokeammat, se kuului vielä siihen aikaan osuustoiminnan luonteeseen.

Asiakaskunta oli vaatimattomampaa, laatua ostettiin rahalla. Jokaisella myymälällä oli merkkitavaransa ja valikoimansa. Esimerkiksi Pauligin kahvia sai vain ns. yksityiskaupoista.

Pakastimia tai pakkasaltaita ei ollut. Jäät nostettiin Vantaasta ja ne kuljetettiin myymälöihin kylmäsäilytystä varten. Yksityiskaupat olivat auki sunnuntaisinkin ja kun kauppiaat asuivat samassa rakennuksessa kaupan kanssa, saattoi tavaraa saada ovikelloa soittamalla milloin tahansa. Työaikaa ei rajattu.

Aili Kauste muistelee työpäiviä ja uupumusta etenkin kaksoispyhien edellä. “Eihän täältä voi pois olla, Oulunkylään on pakko palata”, huokaa Aili. Onkin sopivaa, että Aili asuu nyt historiallisen Torivoudintien varressa. Sitä tietä pitkin ovat vaeltaneet tuhannet ja tuhannet suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskoulun oppilaat Oulunkylän asemalta ja Käpylästä asti kouluilleen. Nehän sijaitsivat nykyisen Hankkijan ja ruotsalaisen ammattikoulun paikalla.

Torivoudintien varressa oli myös Juho Kusti Paasikiven huvila. Sen paikalla on nyt Alli Paasikiven leikkipuisto. Ja vastapäätä sijaitsi professori Paasosen huvila. Paasosen poika Aladàr oli sittemmin presidentin adjutanttina ja kenraali Mannerheimin oikeana kätenä mm. muistelmien kirjoittajana.

Paasosen huvilassa sijaitsi sittemmin kenraali Mannerheimin liiton lastenneuvola ja hammaslääkäri. Me koululaiset koimme kauhunhetkiä odottaessamme opettajan ilmoitusta siitä, kenen oli seuraavana päivänä mentävä hammaslääkärille. Siellä oli nimittäin jalalla poljettava hammaspora, jonka vikinää ja tuskaista käsittelyä vieläkin kauhulla muistelemme.

Nostalgiaa vanhasta, mutta hyvin rakkaasta Oulunkylästä, jossa jokainen tunsi toisensa ja oli toisensa tuttu. Pitäisiköhän perustaa Oulunkylän seniorit kokoontumisineen? Yksi heistä on Alli Kauste, joka hänkin koki ihmisten ystävällisen kanssakäymisen niin mukavaksi.

 

Thelma Aro
Oulunkyläinen 6/1992

Paluu edelliselle sivulle