Seurakuntalehden arkisto 1978/1 Toukokuu: Oulunkyläläisiä

     

     

     

    TANELI JA AINI ILVESOKSA, muuttivat Oulunkylään 1930-luvulla
    Olipa kerran Oulunkylä, jossa ei ollut kerrostaloja

    Aivan uusien kerrostalojen tuntumassa Karppitiellä on Taneli ja Aini Ilvesoksan (73 ja 68) omakotitalo, yhtä vanha kuin Oulunkylän vanha kirkko, puinen niin kuin sekin, melkein yhtä pyhäkin kuin se, ainakin asukkailleen. Yhtä vanha on sireeniaita ympärillä ja kaivo pihassa, vanhoja myös omena- ja luumupuut, vattupensaat ja kukkapenkkien paikat, korkeista koivuista puhumattakaan, joissa kottaraiset parast`aikaa tirskuvat.

    Possun ja lampaan aika

    Aini Ilvesoksasta tuntuu, ettei ole niin kovinkaan pitkä aika siitä, kun porsas vielä vingahteli piharakennuksessa tuntien emäntänsä askeleet jo portailta tai kun lammas syödä möyhelsi pihanurmea ja antoi Ainille villaa, mitä kehrätä. Samanlaisia elikoita oli naapureissakin, kanojakin yhdellä.

    Taneli Ilvesoksasta tuntuu puolestaan, ettei ole pitkäkään aika siitä, kun Oulunkylään ei kulkenut ainuttakaan bussia. Työhön mentiin junalla, jossa oulunkyläläisille oli muotoutunut oikein oma vaunu, kolmas edestä lukien. Kaikki "morjestivat" toisiaan asemalla. Alueella asui silloin noin 2000 ihmistä, ruotsinkielisiä huomattavasti suurempi osuus kuin nyt. Eikä siitäkään pitkälti ole kun Taneli hakkasi halkoja uuden Patolan metsässä ja olihan siellä Ainikin puita kokoamassa.

    Kaupunkia pakoon

    Ilvesoksat muuttivat Oulunkylään 1930-luvulla, lähtivät Uudenmaankadulta kaupunkia pakoon. Nyt kaupunki on tullut heidän perässään tänne. Mutta ennen kuin näin tapahtui, he ehtivät paljon, niin paljon, että jokainen kolkka tällä alueella on tuttu, jokainen talo (tai entinen talo) ja sen asukas elämänkulkuineen. Verho heilahtaa olohuoneen ja keittiön ikkunoissa, kun vieraalle näytetään, kenen talo on tuo ja tuo tai kenen talo oli tuolla ja tuolla, ennen kuin sinne tuli jotakin muuta.

    Mitä mieltä olette?

    Nousee mieleen kysymys, olisivatko Oulunkylän uudet asukkaat kiinnostuneita kuulemaan kaikkea sitä, mitä esimerkiksi Taneli Ilvesoksan kaltaiset ihmiset tietävät ja muistavat tästä alueesta. Olisivatko innokkaat kuulemaan ja kysymään lisää?

    Mitä jos järjestettäisiin ilta, useampikin, jossa vanhat ja uudet voisivat tavata toisensa? Olisivatko uudet kiinnostuneita ja raaskisivatko vanhat kertoa?

    Neljän vuoden armonaika

    Vaikka kaupunki onkin saanut Ilvesoksat kiinni Karppitien puistikossa, viihtyisivät Aini ja Taneli kyllä talossaan. Mutta nyt heillä on huoli siitä, saavatko he pitää kotinsa ja pihansa. Kaupunki haluaisi rakentaa heidänkin tontilleen "tehokkaamman" talon. Varmuuden vuoksi he ovat käyneet katsomassa Patolantieltä uutta huoneistoa, pohjapiirroksetkin heillä on levittää pöydälle. Mutta kun ei tiedä, pääseekö "kaupunkiherrojen" kanssa sopimukseen entisestä tontista.

    Ilvesoksat puhuvat "neljän vuoden armonajasta". Jos vielä sen jälkeen asuu omalla tontillaan, lähtee siitä juoksemaan lisävero, joka eläkeläisille tuntuu raskaalta maksaa, Taneli kun on lisäksi 100%:n invalidi ja Ainikin huono jaloistaan. Täytyy kaupungillakin sen verran olla sielua, ettei heitä niin vain aja kodistaan, päättelee Taneli. He ovat jo miettineet, miten kunnostavat taloa, jos saavat jäädä siihen asumaan. Saunan he ainakin laittavat yläkertaan.

    - Kun me tulimme Oulunkylään, ei täällä ollut ainuttakaan kerrostaloa, lukuunottamatta yhtä 2-kerroksista puutaloa, joka oli rapattu ulkoapäin. Nyt Oulunkylä on pilattu kerrostaloilla.

    Näin sanovat Ilvesoksat ja alkavat näytellä valokuvia lapsuudenkodeistaan Lapualta ja Seinäjoelta, vellikellot molemmissa.

    (Liisa Järvinen)

    Kuvateksti: (kuvamateriaali puuttuu valitettavasti)

    Aini ja Taneli Ilvesoksan mielestä heistä 20 vuotta sitten pihan riippakoivun alla näpätty kuva on suorastaan kevytmielinen ja ihmiset voivat nauraa sille! Mutta vastapainoksi kerromme, että Ilvesoksat ovat Oulunkylän 31-vuotiaan kirkkokuoron perustajajäseniä, Taneli lisäksi aikoinaan kirkkoneuvoston ja –valtuuston pitkäaikainen jäsen. Aini on osallistunut diakoniatoimintaan aina näihin päiviin asti.

    Vasemmalla heidän omakotitalonsa keväisten lehvien keskellä.
    (kuvat lehdessä ovat heidän kotiarkistostaan; molemmat jo kuolleet)

     

tarinoita ruotsiksi