|
Oulunkylän historia |
 Oulunkylä on tänä
päivänä vireä helsinkiläinen kaupunginosa.
Oulunkylän historia juontaa kuitenkin kauemmaksi kuin Helsingin
historia. Varhaisin yhtäjaksoinen asutus alueella on ollut
luultavimmin jo 1200-luvulta lähtien.
Asutus oli tuolloin todennäköisesti ruotsinkielistä. Oulunkylän nimen, Åggelby, alkuperää ei varmuudella tiedetä. Sen on arveltu johdetun, joko jokea tai vanhan ruotsinkielen matalaa mutapohjaista järveä tai lampea kuvaavasta sanasta. Tällainen järvi on sijainnut Oulunkylän vanhan aseman tienoilla, mutta se on sittemmin kuivunut tai kuivattu. Oulunkylä-nimi puolestaan on äänneasultaan alkuperäistä ruotsinkielistä nimeä mukaileva muunnos. Keskiajalta
lähtien Oulunkylä kuului hallinnollisesti Helsingin
pitäjään. Alueen halki johti Turku - Viipuri
rantatieltä Helsingin pitäjän kirkolta alkava
Vantaanjoen suuhun johtava pistotie. Suomessa alettiin pitää
talokohtaisia ns. maakirjoja 1540-luvulta lähtien. Niiden mukaan
Oulunkylä oli tuolloin 6-7 talon muodostama kylä. Kylän
keskus oli nykyisten Kantakyläntien ja Mikkolantien risteyksen
tienoilla. Helsinki perustettiin 1550, mikä varmaankaan ei ole voinut olla vaikuttamatta myös Oulunkylän kehitykseen, joskin merkittävimmät muutokset tapahtuvat vasta 1800-luvulta alkaen Helsingin saatua pääkaupunkioikeudet ja alkaessa kasvaa. Rautatien rakentaminen Helsingin ja Riihimäen välille paransi oleellisesti liikenneyhteyksiä Helsinkiin ja lisäsi alueen asukaslukua. Alueelle muutti erityisesti virkamiesperheitä ja Oulunkylästä kehittyi puuhuvilayhdyskunta.
|
Asukasluku
kasvaa siinä määrin, että vuonna 1906