Viime vuosisadalla pikku lapset kävivät kiertokoulua maalaistaloissa.Talonpoika Winbergin tuvassa -nykyisessä Pakin talossa -sepän tytär Elin Lihr toimi opettajana ja Oulunkylän kartanolla opetti kauppias Richard Lindström pikkulapsia. He tulivat tunnille katekismuksen ja rihvelitaulun kanssa vielä vuosisadan vaihteessa.

Vuonna 1896 rakennettiin ruotsinkielinen kansakoulu nykyisen Mikkolantien kulmaan. Aloite tuli todennäköisesti Oulunkylän kartanon omistajalta Johan Henrik Eklundilta, joka myös järjesti koululle tontin. Kun koulu vietti 30-vuotisjuhliaan 1926, häntä ja hänen vaimoaan kunnioitettiin maalauttamalla heistä muotokuvat.

Koulun alakerrassa oli kaksi luokkaa ja kahden huoneen ja keittiön käsittävä opettajan asunto. Pikkukoulu sijaitsi yläkerroksessa. Koulu oli muodollisesti Helsingin pitäjän omistuksessa ja jäi kunnan haltuun senkin jälkeen, kun Oulunkylästä tuli 1921 itsenäinen kunta.

Kansakoulun ensimmäinen opettaja oli kylän oma tyttö Elvira Nyström. Hän toimi opettajana lähes 40 vuotta. Hän toimi myös itsenäisen Oulunkylän kunnanvaltuutettuna. Myös opettaja Mandy Törngren oli monta vuotta opettajana koulussa. Pikkukoulun opettajista muistetaan ehkä parhaiten ahvenanmaalaissyntyinen Esther Carlsson, joka toimi myös laulunopettajana Oulunkylän ruotsinkielisessä yhteiskoulussa. Opettaja Rosenqwist oli koulun johtaja, kun koulu suljettiin vuonna 1967.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa kouluun majoitettiin venäläisiä ja kirgiisilinnoitustyöläisiä. Koulu toimi silloin Freundska
Villassa rautatien vieressä. Saksalaissyntyinen Freundin perhe oli paennut kotimaahansa, mutta palasi Oulunkylään kun ajat rauhoittuivat.

Koulunkäynti oli hankalaa talvi- ja jatkosodan vuosina. Oli pulaa puista, ja joinain talvina ainoastaan pienempi sali lämmitettiin ja kaikki neljä luokkaa pitivät siellä oppitunteja. Koulu eli säästöliekillä koko olemassaolonsa ajan. Paitsi kolmea opettajaa 1920-30-luvuilla apuna oli vain vanha rouva Lovisa Granberg. Hän oleili enimmäkseen vihreän sermin takana pikkukoulun keittiössä. Siellä hän lämmitti myös tiskivedet ja kantoi ne alas koulun eteiseen, jossa hän tiskasi lautaset aterian jälkeen. Paitsi tiskin kuivaamista lapset lakaisivat luokkahuoneen lattiat tunnin jälkeen.

Päivystäjät tulivat talviaamuina hyvissä ajoin kouluun ja sytyttivät tulen suuriin kaakeliuuneihin. Kun kouluun tuli halkoja, lapset kantoivat halot liiteriin ja sieltä koulun eteisessä oleviin halkolaatikoihin. Ruoka tuotiin koululle suurissa maitotonkissa. Ruoka ei ollut silloin aina kovin hyvää, velli oli saattanut palaa pohjaan, mutta lautasille ei niihin aikoihin jätetty mitään. Koululla ei ollut voimistelu- tai juhlasalia, ja esimerkiksi joulujuhlien ajaksi suuremman luokan pulpetit kannettiin pienempään luokkaan.

Uuden ja suuremman koulurakennuksen rakentamista suunniteltiin, mutta oppilaiden määrä väheni huomattavasti. Ruotsinkielisen kansakoulun kello soi viimeisen kerran tutkintopäivänä 1967. Lasten koulunkäynti jatkui Käpylän ala-asteella.

Kun Oulunkylä oli vielä yksi Helsingin pitäjän kylistä, Oulunkylän ruotsinkielinen yhteiskoulu aloitti myös toimintansa 1911. Wikbergin neitien pikkukoulu toimi Oulunkylässä v.1910-1919. Suomenkielinen kansakoulu aloitti 1919 mutta sai oman koulurakennuksen vasta v.1925 Oulunkylän tultua itsenäiseksi kunnaksi. Suomenkielinen yhteiskoulu aloitti 1924 Maj ja Arvid Lindin rakennuttamassa villa Lindebossa Mikkolantiellä.

Ruotsinkielisen kansakoulun rakennus revittiin ja tontti on nyt asuinalueena. Luultavasti myös kallioon louhittu kellari on tuhottu. Mutta tien vieressä näkyy aivan selvästi koulun entinen kaivo. Yli 70 vuoden ajan Oulunkylän ruotsinkielinen kansakoulu ammensi oppilailleen pisaroita tiedon lähteestä. Ja maantien vierellä ollut kaivo oli aina täynnä raikasta vettä.

Britta Holmlund 2002
Kaj Blombergin avustama

Paluu edelliselle sivulle