Osuusliike Elanto aloitti toimintansa lokakuussa 1905. Sivuliikkeitä syntyi monin paikoin pääkaupunkiseudulle ja vuonna 1916 oli Oulunkylän vuoro. Rautatien itäpuolelle oli noin 1910 rakennettu kaksikerroksinen vuokratalo, jossa muun muassa kamreeri Paul Rosten perheineen asui. Hän oli itsenäisen Oulunkylän ensimmäisen kunnanhallituksen puheenjohtaja ja seurakunnan ensimmäisen kirkkovaltuuston jäsen.

Vuonna 1916 huvilanomistaja myi talon osuusliike Elannolle ja vuokralaiset irtisanottiin. Alin kerros sisustettiin liikehuoneistoksi. Vasemmalla puolella oli leipä- ja maitomyymälä ja oikealla siirtomaatavaraosasto, joka oli silloin Oulunkylän suurin.

Pihalla oli varastorakennus suurine vintteineen. Siellä säilytettiin karjanrehuja. Varastorakennuksesta saattoi ostaa kaikkia rakennustarpeita nauloista tiiliskiviin, tervaan ja turvepehkuun. Pihalla oli myöskin talli hevosta varten. Ajuri Reino Roine kuljetti tavaroita liikkeeseen Elannon Helsingin varastosta ja Oulunkylän asemalta. Kotiinkuljetuksia varten oli aina saatavilla käsikärryjä, joita asiakkaat lainasivat kun olivat ostaneet tilaa vieviä ja painavia tavaroita.Varaston nurkassa oli myös suuri sillitynnyri, josta piti poimia päivän myyntiä varten sillejä pienempään ämpäriin. Se oli hyvin likaista työtä.

Maito- ja leipäkaupassa oli isoja astioita, joihin tyhjennettiin 60 litran tonkissa hevospelissä Tontunmäestä tuotu maito. Maitokuski tuli aikaisin aamulla maitohinkkeineen, jotka hän kantoi pihanpuoliseen pieneen varastoon. Hinkit vaihdettiin ja niitä ei henkilökunnan tarvinnut pestä, mutta kaupan astiat piti pestä puhtaiksi. Maitoa myytiin litroittain, asiakkailla oli omat kannut. Kerma tuli Elannon meijeristä 20 litran hinkeissä, mitattiin asiakkaiden toiveiden mukaisesti pienellä mitalla tai suurella mitalla. Suuri mitta kermaa maksoi 1920-luvulla 3 markkaa 40 penniä. Eräs vanha asiakas väitti, että sillä hinnalla saattoi hänen lapsuudessaan ostaa lehmän. Leipä tuli suurissa, painavissa laatikoissa Elannon leipomosta. Kaljaa myytiin 2 litran patenttikorkkisissa pulloissa.

Siirtomaatavaraosastolla oli kulmatiski. Sokeri, jauhot ja ryynit tulivat isoissa säkeissä ja tyhjennettiin laareihin. Mausteita säilytettiin pienissä laatikoissa ja kahvia korkeassa lasi-ikkunallisessa lokerossa. Kahvi ostettiin joko paahdettuna tai raakana. Paahdettu kahvi jauhettiin liikkeessä, mutta raakakahvin ostaja paahtoi kotona ”kahvibrännissään” ja jauhoi sen kahvimyllyllä. Oli sellaisia kahvimerkkejä kuin Java Laguara ja Colombia. Eräät asiakkaat sekoittivat näitä keskenään oman makunsa mukaan. Rio oli halvin laatu. Cikorian oli pakattu pyöreään siniseen pakettiin tai Mocka Standard -nimisiin pieniin paketteihin.

Hienosokeri tuli pellavasäkeissä, jotka olivat hyvin haluttuja. Tuskin oli niihin aikoihin ainoatakaan taloutta, jossa ei olisi ollut keittiöpöydällä sokerisäkistä tehtyä pöytäliinaa reunapitseineen ja helmilankabroderauksineen.

Tuoreet hedelmät asetettiin puuvadeille, banaaneja oli harvoin, mutta appelsiineja, päärynöitä ja viinirypäleitä tuotiin ulkomailta. Punaiset jouluomenat kiillotettiin ja pakattiin silkkipapereihin. Kuivattuja hedelmiä oli aina myynnissä ja niitä kauppa-apulaiset saivat myydä valkoisissa pusseissa, kuten myös sokeria, muutoin käytettiin enimmäkseen ruskeita pusseja.

Karamelleja ja mausteita ei myyty pusseissa vaan tötteröissä. Hiiva toimitettiin kauppaan suuressa paketissa ja siitä leikattiin ompelulangalla pieniä tai suuria paloja asiakkaan toivomuksen mukaisesti.

Siirtomaatavaraosaston yhdessä nurkassa oli kankaita, lankoja, alusvaatteita ja lyhyttavaroita. Kangaspakat olivat liukuovilla varustetuissa kaapeissa. Hyllyillä oli myös taloustavaroita. Oli tärkeätä sitoa ostetuista tavaroista kauniita paketteja, joissa oli kantamisen helpottamiseksi narusilmukka pienine puupinnoineen.

Kun Oulunkylästä 1921 tuli itsenäinen kunta, oli seudulla runsaat 2600 asukasta. Pienessä kylässä tunnettiin asiakkaat ja myöskin ne, jotka tulivat kauppaan naapurikylistä. Muun muassa tehtailija Weiste Pukinmäestä kävi myymässä joulukoristeitaan. Pukinmäestä tuli myös Tuure Ara, joka niihin aikoihin asui Erkki Melartinin luona. Tämä iloinen trubaduuri heittäytyi istumaan tiskille ja lauloi serenadeja tytöille.

Monet tunnetut persoonallisuudet ovat vuosien kuluessa kulkeneet Oulunkylän kauppoihin sisään ja ulos. Larin Kyöstistä kerrotaan, että tullessaan 1930-luvulla Elannon kaupan vieressä olleeseen Lintulan kauppaan tupakan ostoon, tuli liikkeeseen samanaikaisesti kauppiaan komea tytär. Larin Kyösti kirjoitteli yksinäisessä kammarissaan tunteikkaita ja lyyrisiä runoja, mutta nähdessään tämän valkyrian menetti hän kokonaan malttinsa. Ainoa kohteliaisuus, joka häneltä irtosi, oli : ”Onko neidillä omat hampaat?” .


Ellen Ekmanin haastattelun (1982) mukaan.
Ellen Ekman, syntynyt 24.12.1905, työskenteli Elannon siirtomaatavarakaupassa vuosina 1923-1934.

 

Britta Holmlund 2003

avustaja Aili Kauste

Vapaasti lyhentäen kääntänyt MH

Paluu edelliselle sivulle