Vera Hjelt – Muistamisen arvoinen nainen
 

Kun Vera Hjeltin höyrysaha- ja puusepänliikeosakeyhtiö vuonna 1891 rakennettiin Oulunkylän Pikkukoskelle, merkitsi se teollisuuden tuloa vanhan kylän maalaismaiseen idylliin. Maalaisväestö ei katsonut tätä yritystä pelkästään hyvällä, pelättiin, että paikkakunnalle muuttavat työntekijät tekisivät kylän elämänmenon levottomaksi. Höyrysaha toimi Oulunkylässä 1891–96, mutta 1896 (lauantai-aamuna 25.7.1896) syttyi voimakas tulipalo ja koko teollisuuslaitos paloi maan tasalle. Jäljelle jäi vain vapaa-ajanrakennus, väentalo, jonka Vera Hjelt oli rakennuttanut Oulunkylään, rautatien itäpuolelle, paikalle jolta myöhemmin erkani Herttoniemen rata. Tämän suuren palon vuoksi katsottiin, että oli välttämätöntä perustaa vapaaehtoinen palokunta Oulunkylään. Palokunta perustettiin 1900 ja se toimii edelleen.

Kuka oli tämä toimelias nainen, joka saavutti merkittävän yhteiskunnallisen aseman siitä huolimatta, että siihen aikaan naisten kouluttautumismahdollisuudet olivat niin vähäiset? Naisilla ei ollut äänestysoikeutta ja naimattomana naisena hänellä oli holhooja.

Vera Hjelt oli syntynyt 13 elokuuta 1857. Hän koulutti itsensä kansakoulunopettajaksi Tammisaaren seminaarissa ja pääsi Uno Cygneuksen suosituksesta opettajaksi maineikkaaseen Nääsin käsityökouluun Ruotsissa. Siellä hän oli vuodet 1883-85. Hänen pedagoginen lahjakkuutensa pääsi oikeuksiinsa ja oppimallaan tiedolla oli käyttöä, kun hän palasi Suomeen. Hän perusti käsityöopettajaopiston Helsinkiin ja mielenkiinto käsitöiden opettamiseen maamme kansa- ja oppikouluissa kasvoi.

Vera Hjeltin aloitteesta perustettiin höyrysaha ja puusepänliike Oulunkylään. Vain 33-vuotiaana hänestä tuli yhtiön johtaja. Se herätti huomiota siihen aikaan ja varmasti katsottiin yleisesti, että hän oli epätavallinen mutta hyvin kunnioitettava nainen.

Eräässä haastattelusssa kauan sitten oulunkyläläinen Edit Lindbäck kertoi, että kirjuri Edvard Hjelt rakensi 1800-luvun lopulla Fridhem-nimisen huvilan Töllinmäkeen Mikkolantien varrelle. Mahdollisesti Vera Hjelt asui siinä. Myöhemmin huvilan omisti Koposen perhe, jonka Aulis-poika oli jalkapallon maajoukkuepelaaja ja Erkki-poika taidemaalari.

1896 tapahtuneen sahan palon jälkeen Vera Hjelt palasi käsityön opettajaksi. Höyrysahan johtaja-aikana Vera Hjelt oli ensimmäistä kertaa tullut tekemisiin työväenluokan kanssa ja se toi hänelle uusia työtehtäviä. Ensimmäisenä naisena maassamme nimitettiin hänet apulaisammattientarkastajaksi. Hän toimi myös taitavana työriitojen sovittelijana. Vera Hjelt teki opintomatkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin ja valittiin eräänä ensimmäisistä naisista kansanedustajaksi. Vielä 82-vuotiaana julkaisi hän suuren kirjansa ”Työsuojelu onnettomuuksien ja epäterveyksien estämiseksi”.

Vuonna 1906 hän vieraili Tukholmassa näyttelyssä, jonka oli järjestänyt Työläisten hyväksi - yhdistys ja hän oivalsi heti, että myös Suomessa tarvittiin tällainen yhdistys. Hän loi Sosiaalimuseomme, joka vihittiin 21. helmikuuta 1921 ja hän oli museon indententti aina vuoteen 1931. Museo siirrettin myöhemmin Tampereelle, jossa sillä on nyt pysyvä näyttely työsuojeluhallituksen tiloissa. Vera Hjeltin nimi on siellä edelleen hyvässä muistissa.

Vera Hjelt kuoli 23 huhtikuuta 1947 lähes 90 vuoden ikäisenä. Pitkän elämänsä aikana hän työskenteli antaumuksellisesti yhteiskunnan ja sen kansalaisten hyväksi. Me oulunkyläläiset tunnemme kunnioitusta ja ylpeyttä siitä, että hän osan elämästään eli kylässämme ja jätti tänne niin vahvat jäljet.

Britta Holmlund 2005
Lähdekirjallisuus: Muistokirjoitus Ruotsalaisen kansakoulunystävien kalenterissa 1947
Suomen museoyhdistys
Vapaasti suomentanut MH

Paluu edelliselle sivulle