Kun Vera Hjeltin hyörysaha- ja puusepänliikeosakeyhtiö vuonna 1890 rakennettiin Oulunkylän Pikkukoskelle, merkitsi se
teollisuuden tuloa vanhan kylän maalaismaiseen idylliin. Maalaisväestö ei katsonut tätä yritystä pelkästään hyvällä,
pelättiin, että paikkakunnalle muuttavat työntekijät tekisivät kylän elämänmenon levottomaksi. Höyrysaha toimi
Oulunkylässä 1890–96, mutta 1896 syttyi voimakas tulipalo ja koko teollisuuslaitos paloi maan tasalle. Jäljelle jäi
vain vapaa-ajanrakennus, väentalo, jonka Vera Hjelt oli rakennuttanut Oulunkylään, rautatien itäpuolelle, paikalle
jolta myöhemmin erkani Herttoniemen rata. Tämän suuren palon vuoksi katsottiin, että oli välttämätöntä perustaa
vapaaehtoinen palokunta Oulunkylään. Palokunta perustettiin 1900 ja se toimii edelleen.
Kuka oli tämä toimelias nainen, joka saavutti merkittävän yhteiskunnallisen aseman siitä huolimatta, että siihen
aikaan naisten kouluttautumismahdollisuudet olivat niin vähäiset?
Naisilla ei ollut äänestysoikeutta ja naimattomana naisena hänellä oli holhooja.
Vera Hjelt oli syntynyt 13 elokuuta 1857. Hän koulutti itsensä kansakoulunopettajaksi Tammisaaren seminaarissa ja
pääsi Uno Cygneuksen suosituksesta opettajaksi maineikkaaseen Nääsin käsityökouluun Ruotsissa. Siellä hän oli vuodet
1883-85.
Hänen pedagoginen lahjakkuutensa pääsi oikeuksiinsa ja oppimallaan tiedolla oli käyttöä, kun hän palasi Suomeen. Hän
perusti käsityöopettajaopiston Helsinkiin ja mielenkiinto käsitöiden opettamiseen maamme kansa- ja oppikouluissa kasvoi.
Vera Hjeltin aloitteesta perustettiin höyrysaha ja puusepänliike Oulunkylään. Vain 33-vuotiaana hänestä tuli yhtiön
johtaja. Se herätti huomiota siihen aikaan ja varmasti katsottiin yleisesti, että hän oli epätavallinen mutta hyvin
kunnioitettava nainen.
Eräässä haastattelusssa kauan sitten oulunkyläläinen Edit Lindbäck kertoi, että kirjuri Edvard Hjelt rakensi
1800-luvun lopulla Fridhem-nimisen huvilan Töllinmäkeen Mikkolantien varrelle. Mahdollisesti Vera Hjelt asui siinä.
Myöhemmin huvilan omisti Koposen perhe, jonka Aulis-poika oli jalkapallon maajoukkuepelaaja ja Erkki-poika
taidemaalari.
1896 tapahtuneen sahan palon jälkeen Vera Hjelt palasi käsityön opettajaksi. Höyrysahan johtaja-aikana Vera Hjelt oli
ensimmäistä kertaa tullut tekemisiin työväenluokan kanssa ja se toi hänelle uusia työtehtäviä. Ensimmäisenä naisena
maassamme nimitettiin hänet apulaisammattientarkastajaksi. Hän toimi myös taitavana työriitojen sovittelijana.
Vera Hjelt teki opintomatkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin ja valittiin eräänä ensimmäisistä naisista
kansanedustajaksi. Vielä 82-vuotiaana julkaisi hän suuren kirjansa ”Työsuojelu onnettomuuksien ja epäterveyksien
estämiseksi”.
Vuonna 1906 hän vieraili Tukholmassa näyttelyssä, jonka oli järjestänyt Työläisten hyväksi -
yhdistys ja hän oivalsi heti, että myös Suomessa tarvittiin tällainen yhdistys. Hän loi Sosiaalimuseomme, joka
vihittiin 21. helmikuuta 1921 ja hän oli museon indententti aina vuoteen 1931. Museo siirrettin myöhemmin Tampereelle,
jossa sillä on nyt pysyvä näyttely työsuojeluhallituksen tiloissa. Vera Hjeltin nimi on siellä edelleen hyvässä
muistissa.
Vera Hjelt kuoli 23 huhtikuuta 1947 lähes 90 vuoden ikäisenä. Pitkän elämänsä aikana hän työskenteli antaumuksellisesti
yhteiskunnan ja sen kansalaisten hyväksi. Me oulunkyläläiset tunnemme kunnioitusta ja ylpeyttä siitä, että hän osan
elämästään eli kylässämme ja jätti tänne niin vahvat jäljet.
