Hevosurheilu on luultavasti yksi vanhimmista urheilulajeista. Jollei muuten, niin ainakin Pohjolassa kilpailtiin siitä kuka nopeimmin ajoi kotiin jouluaamun kirkosta. Ravikilpailu oli aluksi vain talviurheilua rekihevosilla. Suomen ensimmäinen suuri ravikilpailu järjestettiin Turussa 1817 Aurajoen jäällä.

Suomen ensimmäinen kesäravirata vihittiin Oulunkylässä juhannuksena 1884. Vietämme siis valtakunnan ensimmäisen raviurheiluareenan 120-vuotismuistoa, mutta nykyiset oulunkyläläiset tuskin tietävät, että täällä sellainen on ollut.

Uuden radan omistaja oli Uudenmaan läänin Hevosystäväinseura. Käytännön rakennustyöt annettiin kuitenkin oulunkyläläisten tehtäväksi. Oulunkylän kartanon eli Mikkelsin tilan omisti vuodesta 1879 lähtien rusthållari Johan Henrik Eklund. Talon maista erotettiin sopiva alue raviradalle, joka kokonaisuudessaan oli luoteeseen 1960-luvulla rakennetusta Käskynhaltijantiestä ja molemmin puolin myöskin 1960-luvulla rakennettua Siltavoudintietä. Uusi kilparata oli 1 virstan (1068,8 m) pituinen. Tunnettu hevosasiantuntija ja ”suomalaisen raviurheilukalenterin” julkaisija, eläinlääkäri L. Fabritius, luonnehtii vuonna 1884 rataa melko tasaiseksi, tuomaritorni keskellä, lehterillä paikat 900 katsojalle ja ”parveke” lehtimiehille.

Rusthållari Johan Eklund, joka johti työtä, ei säästellyt varoja kun oli kysymys radan valmiiksi saamisesta. Setäni Kalle kertoi, että saamatta suoranaista lupaa ajettiin radalle hiekkaa Kumpulan kartanon hiekkakuopasta. Lopulta se kiellettiin, mutta Eklund käski miestensä ajaa hiekkaa yöaikaan. Siihen työhön osallistui minun silloin 30-vuotias isoisäni. Työ ei varmastikaan ollut kevyttä sen enempää hevoselle kuin ajurillekaan. Piti ajaa ylös raskasta mäkeä Vanhastakaupungista painavan hiekkalastin kanssa.

Raviradan 100-vuotisjuhlaan 1984 kirjoittaa nimimerkki Fux Hufvudstadsbladetissa:
”Oulunkylään päästiin mukavasti junalla. Kolme ylimääräistä junaa asetettiin liikkeelle kun rata vihittiin 30 asteen lämmössä! Maan parhaat ravurit osallistuivat päälähtöön. Kilpailu oli kaksi englanninmailia, mutta monet hevosista olivat hiljattain osallistuneet Tampereella pidettyyn näyttelyyn ja olivat liian lihavassa kunnossa ja kärsivät lämmöstä, ennätystuloksia ei saavutettu. G. Lundgrenin 10-vuotias ori Ampiainen voitti juoksun ja siltä kului yli 6 minuuttia ravata nuo suunnilleen kolme kierrosta. Muutama vuosi myöhemmin (1888) saavutti legendaarinen Kirppu ennätyksen 44,2/3.207 m, joka oli senaikainen ravihevosten suomenennätys. Kirpusta tuli sittemmin eräs suomenhevosten kantaisä.”

Raviradan satavuotisjuhlaa vietettiin kesäkuussa 1984 Vermossa 10 lähdön juhlaraveilla tunnettujen kotimaisten ravurien muistoksi. Ensimmäinen lähtö oli omistettu vilkkaalle Ampiaiselle, viides Murtolle ja viimeinen unohtumattomalle Fredrikille, joka ei vain rikkonut venäläisten rintamaa vaan myöskin näytti muulle Pohjolalle, että suomalainen raviurheilu on otettava todesta.

Oulunkylän raviradan suuruudenaika ulottui aina ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Syksyllä 1926 vihittiin Käpylän ravirata, jonka aikaa vuorostaan kesti runsas viisikymmentä vuotta. Vuonna 1978 vihittiin pääkaupunkiseudun ravirata Vermo Leppävaarassa. Vermossa on tilaa yli 10 000 katsojalle. Silloin olivat tunnetuimmat hevoset Charme Asserdal ja Vieteri.

Valtakunnan toinen ravirata rakennettiin Turkuun 1902 ja neljä vuotta myöhemmin saivat myöskin Joensuu, Kuopio ja Nurmo omat ratansa.