Mikkolan rusthollin muistoksi
 

Keskiaikainen Mikkolan ratsutila oli jo paikallaan, kun vanha Helsinki perustettiin Koskelaan v. 1550. Vuoden 1578 maarekisterissä omistajaksi merkittiin Jören Nisson, sitten hänen poikansa Jören Jörensson ja pojanpoikansa Mickel Jörensson vuoteen 1624 asti. Rustholli sai nimensä luultavasti hänen mukaansa. Myöhemmin rautatiesillalta Pakilan rajalle johtava tie nimettiin ratsutilan mukaan.

Vanhan Helsingin viimeinen pormestari oli Heiden Wilcken. Saksalainen maahanmuuttaja oli ammatiltaan kultaseppä ja omisti tilan vuoteen 1639 asti. Yksi tilan lähellä ollut tie nimettiin hänen mukaansa Vilkenintieksi. Kultaseppä oli myös Henrik Sohlberg. Hän ja hänen poikansa hovioikeuden auskultantti Henrik Sohlberg omistivat tilan 1778-1836. Heidänkin nimensä elää edelleen tiennimessä ja rusthollin pohjoispuolella sijaitsevassa puistossa, jota näihin päiviin asti on kutsuttu Oulunkylän kartanoksi.

Colliander, Armfelt, Kekoni

Monet kuuluiset henkilöt ovat vuosien saatossa omistaneet lyhyempiä tai pidempiä aikoja tilan. Heistä voi mainita nimet Colliander, Cedersparre, Armfelt ja Kekoni. Tilan viimeinen omistaja oli kansanmies. Rusthollari Johan Henrik Eklund sai tilan haltuunsa 1878. Hän kuoli heinäkuussa 1925.

Oulunkylän kartanon päärakennus, sellaisena kuin jotkut vielä sen muistavat, oli tuskin 1500-luvulta, mutta vanha se kyllä oli. Keltaiseksi maalattu puurakennus oli yksikerroksinen, lautavuorattu ja satulakattoinen. Itäisessä päädyssä oli pitkä siipirakennus. Talossa oli lasiveranta, jossa oli ulkoparveke. Rakennuksen itäpuolella oli ryhmä punaiseksi maalattuja talousrakennuksia ja vaaleankeltainen, kaksikerroksinen satulakattoinen asuinrakennus. Pihamaan pohjoisreunalla oli talli ja navettarakennus. Luhtien ja aittojen julkisivu antoi Pakilantielle.

Ravirata

Johan Henrik Eklund oli antelias maanomistaja. Hän lahjoitti maa-alueen uudelle raviradalle, joka vihittiin käyttöön 1893. Hän lahjoitti tontin myös ruotsinkieliselle kansakoululle 1896. Hänellä oli Helsingin pitäjän kirkollisia ja kunnallisia luottamustoimia. Eklund oli Oulunkylän vapaapalokunnan suuri tukija ja kunniapuheenjohtaja. Hän oli myös alaistensa arvostama isäntä. Kerrotaan, miten hän komensi erään piioista, joka oli yöllä synnyttänyt lapsen, mutta oli siitä huolimatta pellolla seuraavana aamuna, menemään kotiin ja olemaan kotona lapsen luona sen päivän. Se oli sen ajan äitiysloma!

Argentiinan Nova Finlandesa

Johan Henrik Eklundin poika Karl, josta piti tulla tilan perijä, matkusti 1906 suuren siirtolaisjoukon mukana Argentiinaan. Sinne oli tarkoitus perustaa Nova Finlandesa. Epärealistinen Artur Thessleff oli hankkeen johtaja.

Suurimmalla osalla matkalaisista ei ollut minkäänlaista maanviljelyskokemusta ja olosuhteet olivat sietämättömät. Matkaan kaikkensa uhranneiden oli pakko jäädä Misionesiin. Karl sai isältään matkarahat ja palasi ystävänsä farmaseutti Styfin kanssa Suomeen 1909.

Siinä uskossa, että poika ei koskaan enää palaisi kotiin, isä oli myynyt 1908 Oulunkylän kartanon Helsingin kaupungille 500 000 markalla. Kun Karl tuli kotiin hän oli raivoissaan. Hän yritti saada kauppaa mitätöidyksi. Mm. tämän kaupan ansiosta kaupunki omisti 1946, kun Oulunkylä liitettiin Helsinkiin, 64 prosenttia kunnan maa-alasta. Maa-alueilta oli vuokrattu 70 huvilapalstaa.

Pelastusarmeijan lastensairaala

Kaupungin saatua Oulunkylän kartanon, sinne perustettiin lastensairaala Pelastusarmeijan johdolla. 1920 maarekisteristä käy ilmi, että siellä asui 41 miestä ja 23 naista. 30-luvulla kartanossa sijaitsi miesten vanhainkoti ja rakennusta alettiin tuolloin kutsua Ukkokodiksi. Maantietä kartanolta alas kohti Vantaanjokea kutsuttiin tuolloin yleisesti Ukkokodinmäeksi. Rauhan solmimisen jälkeen 1944 kartanolla oli evakuoitujen kokoamispaikka. Kartanorakennus hävitettiin 1962.

Henrik Sohlbergin aikaan käytiin 1808-1809 sota. Kerrotaan, että Carl Nathanael af Klerckerilla oli Oulunkylän kartanossa päämaja. Hän oli käskynhaltijana helmikuussa 1808 ja hän mobilisoi kiireesti Suomen armeijan. Tarinan mukaan Klercker oli masentunut, kun Mauritz Klingspor sai päällikkyyden ja hän lohduttautui pyytämällä lohia Vantaanjoesta. Joen rannalla olevassa ladossa hän kävi purkamassa suruaan.

J.L.Runeberg kirjoittaa Vänrikin markkinamuistoissa: "Kunnia vanhalle Klerckerille, ikuista kunnioitusta vaatii hän." Hän oli todella vanha, 1734 syntyneenä hän oli 1808 jo 74-vuotias.

Klerckerin kuoleman jälkeen 1817 hänen leskensä istutti suomalaisen kuusen Oulunkylän kartanon sisäänkäynnin viereen. Maantietä korjattiin ja se asfaltoitiin Olympialaisten alla 1952, myöhemmin siitä johdettiin kaupungin vesi- ja viemäriputket. Tämä vahingoitti kuusen juuria.

Sotainvalidien kuntoutussairaala

Samalla paikalla, jolla mielenkiintoinen ratsutila oli lähes 400 vuotta, sijaitsee nyt Oulunkylän Kuntoutussairaala. Isokaski kartanon vieressä on saanut ylvään nimen Itsenäisyyspuisto. Ennen kuin laitos rakennettiin 1990, alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia. Paikalta oli aiemmin löydetty hyvin säilynyt kivikautinen reikäkirves, nyt saaliina oli vain posliininsiruja 1800-luvulta.

Vanha Klercker on unohdettu eikä mikään enää todista hänen oleskelustaan Oulunkylässä. Hän olisi varmasti iloinen siitä, sotainvalidimme saavat nyt hoitoa kuntoutuslaitoksessa, jolle olisi voitu antaa jopa nimi Klerckergården.

 

Britta Holmlund 2003

Vapaasti suomensi KLS

Paluu edelliselle sivulle