Sisarukset Winsten, Lenin täysihoitolaisena Oulunkylässä
 

Muutamia vuosia sitten jouduin asumaan pitkät ajat eräässä Oulunkylän aseman lähellä sijaitsevassa huvilassa, jossa oli vieläkin täysihoitola. Kerran kuulin hämmästyksekseni, että Lenin oli suomessa pakolaisena piileskellessään asunut joitakin viikkoja samassa huvilassa, eräässä isossa yläkerran huoneessa. Tämä oli tapahtunut tsaarinajan loppuvuosina, tarkemmin sanoen v. 1907, jolloin valmisteltiin Venäjän vallankumousta.

Sain tietää, että sanotun huvilan omistivat siihen aikaan ja myöhemmin kaksi Oulunkylässä asuvaa sisarusta. Lähdin jututtamaan näitä neitejä, jotka olivat jo ikäihmisiä ja sain tietää seuraavaa:

Joku arvovaltainen henkilö, Helsingin yliopiston opettaja*, oli kerran soittanut toiselle neideistä ja kysynyt, voisivatko he ottaa luokseen asumaan venäläisen pakolaisen. Tsaarinvallan vastustajina he suostuivat heti.


Villa Havulinna, Ylänkötie 8 1960-luvulla.
Omistajina v. 1905 neidit F. ja G. Winsten,
jotka pitivät talossa täysihoitolaa.

  Eräänä päivänä heidän huvilaansa sitten ilmestyi pienikokoinen, punakka, ei erikoisen kaunis herrasmies, joka saksan kielellä selitti olevansa sovittu asukas. Neidit ottivat hänet täysihoitoon. Vieras osoittautui hiljaiseksi, harvapuheiseksi henkilöksi, joka enimmäkseen pysytteli huoneessaan ja kirjoitteli ahkeraan. Neidit eivät nähneet häntä juuri muulloin kuin aterioilla, joiden aikana hän ei paljon puhunut; vain kerran hän oli laskenut leikkiä jonkin ruokalajin johdosta. Silloin tällöin hän kävi Helsingissä.

Neidit eivät kiinnittäneet tähän tekonimellä esiintyvään herrasmieheen paljoakaan huomiota, ajattelivat vain, että mikä lie vallankumouksellinen, joita siihen aikaan liikkui Suomessa runsaasti. Neidit olivat päivisin toimipaikassaan kaupungissa, eivätkä senkään takia joutuneet tuon juron miehen kanssa paljoakaan tekemisiin.

Kerran hänen luokseen oli tullut kaunis nainen, hänen vaimonsa, kuten he sittemmin saivat tietää ja jäänyt sinne yöksi. Heti sen jälkeen oli vieras kadonnut huvilasta. Neidit arvasivat hänen paenneen santarmeja ja unohtivat hänet pian.

Syttyi sitten keväällä v. 1917 Venäjän vallankumous ja neidit näkivät lehdessä Leninin kuvan. He tunsivat paikalla hänet samaksi herrasmieheksi, joka oli asunut heidän luonaan. Leninillä onkin erikoiset piirteet, jotka helposti painuvat mieleen. Myöhemmin he saivat kuulla, että olivat todellakin joutuneet pitämään Leniniä vuokralaisenaan. Hän kuuluu itsekin elämäkerrallisissa muistelmissaan maininneen, että asui Oulunkylässä ”kahden naiivin neidin luona”.

Sieltä hänen kerrotaan paenneen Turkuun lähtevään junaan ja huomattuaan olevansa santarmien varjostama hypänneen junasta, säilyen vahingoittumattomana. Sitten hän oli hakeutunut Lounais-Suomen rannikolle, piileskellyt siellä ja päässyt vuoden 1917 lopulla Ruotsin puolelle laivassa, johon yrittäessään hän oli vähällä hukkua jäihin.

Oulunkylän asuinpaikka oli strategisesti hyvin valittu. Huvila sijaitsee lähellä asemaa, niin että sieltä voi helposti pujahtaa pakoon junaan ja sieltä saattoi myös mukavasti käydä aatetovereita tapaamassa Helsingissä, jonne oli vain 15 minuutin matka. Korkealla mäellä olevan huvilan vieressä alkaa metsä, jonne myös sopi tarvittaessa paeta. Nuo hiljaiset vähäpätöisiä virkoja hoitavat neidit olivat sellaista väkeä, jonka ei voitu epäillä majoittavan luonaan levottomia aineksia; lisäksi he, kuten sanottu, olivat päivisin poissa kotoaan. Kaikki sujui laskelmien mukaan, kunnes kerran tuli äkkilähtö, mutta sellainenhan täytyy valtiollisen pakolaisen aina ottaa lukuun.

 

V. Artin haastattelu v. 1947 SNS-lehti 31 /1947

Kuva: Oulunkylän seurakunta

Paluu edelliselle sivulle