Huvudstadsbladetissa 20.3.1907 luki:

”Oulunkylästä tiedotetaan: Ampumaradan länsipuolelle ja Vantaanjoelle viettävään metsään pystytetetään suurehko määrä huviloita tilanomistaja Lönngrenin maille. Rakennuksista osa on uudisrakennuksia ja osa vanhempia hirsitaloja, jotka siirretään sinne kaupungista. Kauppias Ek ja puutavarakauppias Jansson rakentavat kooltaan suurimmat talot”.

Kuka sitten oli tämä puutavarakauppias?

Anders Jansson oli syntynyt vuonna 1858 Pietarsaaren lähettyvillä. Vanhemman veljen periessä kotitilan oli Andersin aloitettava elannon hankkiminen kirvesmiehenä ja puuseppänä. Hän muutti Helsinkiin 22-vuotiaana saaden työpaikan Sörnäisten Höyryhöyläämö ja Puusepänverstas Oy:ssä. Hän saavutti nopeasti arvostusta ja nimitettiin pian työnjohtajaksi. Vähitellen hän eteni rakennusmestariksi.

Vuonna 1884 hän avioitui talontyttären Maria Jaakopintytär Kassin kanssa ja tuli vävyksi vaimon kotitilalle Pedersöreen. Maanviljelijää hänestä ei koskaan tullut; tila myytiin 1892 ja perhe sekä Marian äiti muuttivat Helsinkiin, jossa Anders oli jo kirjoilla.

Kun Johanneksenkirkkoa alettiin rakentaa 1887, sai Andersin työnantaja urakan. Sisustuksessa käytettiin uusgoottilaisten kirkkojen mallien mukaisesti puuta. Nämä puutyöt tehtiin Anders Janssonin johdolla. Hän tarvitsi hyviä työntekijöitä, joita hän kutsui kotiseudultaan. Näin liittyi myös minun äidinisäni Erik Westerlund Andersin työporukkaan.

Suuret tehtävät odottivat kuitenkin Anders Janssonia. Pariisin maailmannäyttely pystytettiin 1900. Suomella oli ensi kertaa oma paviljonki. Tätä eivät venäläiset vallanpitäjät katsoneet suopeasti. Paviljongin piirustukset laati kuuluisa arkkitehtiryhmä Saarinen-Lindgren-Gesellius. Paviljongin sisustustyöt annettiin Sörnäisten Höyryhöyläämö ja Puusepänverstas Oy:lle ja Anders toimi Pariisissa Pohjanmaalta olevien kirvesmiesten ja puuseppien vastaavana mestarina.

Kun suomenruotsalaisten laulujuhlat päätettiin pitää Kaisaniemen kentällä 6.-9. kesäkuuta 1907, laululavan pystytyksen hoiti Andersin työnantaja Andersin ollessa työnjohtajana. Laulujuhlien järjestäjänä oli Ruotsalaisen Kansakoulun ystävät ja arkkitehti Bruno Aspelin laati piirustukset. Anders kutsui vielä kerran ammattitaitoiset työntekijät Pohjanmaalta ja rakennustyöt aloitettiin toukokuussa 1907. Oliko vain sattuma, että Kaisaniemen laululava rakennettiin ja purettiin samana vuonna, jolloin Anders Jansson rakensi huvilansa Oulunkylään. Uskon, että ainakin osa huvilaan tarvittavasta puutavarasta on peräisin tästä laululavasta.

Anders Jansson ei laiminlyönyt uutta kotipaikkaansa Oulunkylää. Vuonna 1915 saattoi Oulunkylän Vapaapalokunta linnoituksen komendantin luvalla järjestää ohjelmallisen juhannusjuhlan. Ohjelma käsitti torvimusiikkia, tanssia tanssilavalla ja huvittelua rakennusmestari Anders Janssonin erityisesti tätä tarkoitusta varten valmistamassa liukumäessä. Pieniä juhannuskokkoja oli lupa polttaa kallionkoloissa.

Anders Jansson oli muutettuaan Oulunkylään liittynyt Oulunkylän Vapaapalokuntaan ja kuului sen pelastusryhmään. Palokunnan 20-vuotisjuhlassa hänelle luovutettiin tunnustuksena ansiomerkki hyvin suoritetusta työstä.

Ansiomerkinsaajia oli kaikkiaan 22. Muista tunnustusta saaneista voidaan mainita Ola Fågelberg, joka muistetaan Pekka Puupään luojana ja piirtäjänä sekä Runo Viberg, joka saavutti everstinarvon toimien Dragsvikin prikaatissa.

Pian tämän jälkeen mainitaan Anders Janssonin nimi jälleen palokunnan vuosikertomuksessa. Hän kuoli Oulunkylässä marraskuussa 1920. Palokunta muistaa häntä palomiehenä ja huvilayhdys-kunnan palolautakuntaan valittuna jäsenenä.

Andersilla ja Marialla oli neljä lasta, joista yksi tytär kuoli jo lapsena ja poika vastavalmistuneena ylioppilaana. Hilda Marian (s. 1884) avioliitosta Leonard Henrikssonin kanssa syntyi poika Lars Anders 1925. Tämä Lasse Henriksson oli sekä nero että omituinen. Jo lapsena junat olivat hänelle kaikki kaikessa. Hän puuskutti kouluun kuin pieni juna ja hän osasi ulkoa kaikki juna-aikataulut. Samanikäiset koulutoverit antoivat hänelle nimeksi Juna-Lasse. Hän oli koulussa hyvä oppilas, pääsi ylioppilaaksi ja oli uskomattoman musikaalinen. Hän työskenteli Malmin, Tikkurilan ja Kauniaisten asemilla.

Lasse ei koskaan oppinut tuntemaan äidinisäänsä Andersia, mutta hän asui koko lapsuutensa ja nuoruutensa isoisänsä huvilassa. Kerrotaan, että Lasse inhosi viiliä, mutta jos hän sai viedä viilikuppinsa isoisän punssitorniin, söi hän sen siellä kiltisti. Muutaman vuoden kuluttua hän muutti Ruotsiin eikä kukaan Oulunkylässä tiedä mitään hänen myöhemmistä vaiheistaan.

Andersin ja Marian poika August Evert (s.1892) harrasti mäkihyppyä Pikkukoskella ja oli aikanaan mäkihypyn suomenmestari. Hän oli myös Oulunkylän jalkapalloseuran jäsen ja isänsä tavoin vapaapalokunnan jäsen. Hänestä tuli diplomi-insinööri, Fiskarsin tehtaan, Sandvikenin telakan, turkulaisen Chrigton Vulcanin ja Kemiön Taalintehtaan johtaja. Hänellä ja hänen vaimollaan Tekla Pehrsillä oli kaksi lasta, Marianne (s.1923), sairaanhoitaja ja Jan-Erik (s. 1921) Teknillisen korkeakoulun professori ja merenkulkuhallituksen pääjohtaja 1977-1988.