Oulunkylän arkkitehtuuria
Oulunkylässä on muutakin kuin rakennusperinnettä. Vanha miljöö
koskemattomana tekee alueen ainutlaatuiseksi, mutta kaikkea ei ole
mahdollista säilyttää samalla kun rakennetaan uutta ajanmukaisiin
tarpeisiin.
Tuorein päivitys:
Kivalterintie
17-19
Suunnittelija Arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki
Siren. Päivitys
sitä ennen:
Pikkukosken uimalarakennus Klikkaa
sivulle | Klikkaa tietoja
arkkitehti Tatu Korhosesta
 Kustaankartanon alue alkoi rakentua
1950-luvulla. Päärakennuskohde oli vanhainkoti kaupungin käyttöön.
Kaupunki oli laajentunut 1946 kun siihen liitettiin uusia osia. Vanhainkodin
suunnittelutyö annettiin arkkitehtitoimisto Olli ja Eija Saijonmaalle. Tehtävä
oli kokonaisuus, joka käsitti rakennusten ohella koko alueen maisemallisen
suunnittelun. Mallia suunnitteluun haettiin Ruotsista ja Tanskasta. Muun
muassa maanalainen huoltotunneli oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Vanhainkodin rakennustyöt alkoivat loppusyksyllä 1950, harjannostajaiset
olivat joulukuussa 1951 ja ensimmäiset rakennukset A-D sekä K valmistuivat
helmi-maaliskuussa 1953. Se on vieläkin massiivinen laitosalue, jonka
ympäristö on puistomainen. Parin vuoden aikana alue on saanut parin
rakennuksen verran täydennysrakentamista. Nämä uudet rakennukset
poikkeavat ulkonäöltään huomattavasti alkuperäisistä ja alueen
yhtenäinen ilme on päästetty tuhoutumaan.
Kustaankartanon viereen Patolaan Käskynhaltijantien ja  metsäalueen
väliin muodostui melko standardeihin pohjaratkaisuihin perustuvaa pientaloasutusta, jossa on vieläkin kiinnostavia ulkoa
rapattuja puutaloja, joiden arvostus jostain käsittämättömästä syystä
on unohtunut! Alkuperäisesti tilaviksi tarkoitettuja piha-alueita on alettu
tehorakentaa syystä että tontilla on rakennusoikeutta, ja kehitys
näyttää johtavan yhä tiiviimpään rakentamiseen samalla kun tasaisen
ikävä rakennustapa valtaa yhä enemmän alaa. Kustaankartanosta
itään päin olevalla alueella rakennettiin isoja kerrostaloja, joissa
pyrkimyksenä oli hyvin toimivat valoisat asunnot, joissa omilla
parvekkeilla oli suuri merkitys. Osittain esikuvana oli Tapiola.
Oulunkylän lisäksi rakennettiin 50-luvun kuuluisaa arkkitehtuuria Haagassa
ja Maunulassa, mutta ainoastaan Maunula on saanut statusta hienosta
arkkitehtuurista. Kivalterintiellä (Nro 15-20 välillä) ja Pikalähetintiellä
on sille täysin vertailukelpoista arkkitehtuuria.
1960- ja 70-luvuilla Oulunkylässä oli voimakas rakentamisen kausi. Se toi
mukanaan mm. Oulunkylän keskuksen, Mäkitorpantien - ja Patolan kerrostalot, jotka eivät ole
erityisiä arkkitehtien ylpeyden aiheita, mutta ne kuitenkin ovat olleet
toimivia ratkaisuja asumisessa.  Patolassa
sisäpihat ovat puuistutusten keskellä melkeinpä idylliset, mutta eivät
lapset siellä leiki. Asunnonostajien houkutukseksi parhaat näkymät
taloihin on parkkipaikoilta, mutta kun rakennuksia lähestyy, ne muuttuvat
silmissä ikävästi toistensa kaltaisiksi laatikoiksi. Alueella on melko
tarkkaan noudatettu kolmen kerroksen rakentamisen linjaa. Kävelytiet
talojen lomissa ovat istutusten ansiosta viihtyisiä. Alueella on
päiväkoti ja kampaamo, mutta muut palvelut ovat puutteellisia.
 Oulunkylän
kirkko valmistui 1972. Sen suunnittelija on Heikki Castrén. Punatiilinen
rakennus antaa lämpimän vaikutelman, joka on hyvässä sopusoinnussa
vähän matkan päässä olevan Kustaankartanon kokonaisilmeen kanssa,
vaikkakin se on tyyliltään huomattavasti modernimpi. Kirkko on suunniteltu
monipuoliseen seurakuntatoimintaan kaikille ikäluokille, ja siellä
sijaitsee myös kirkkoherranvirasto. Kirkon puinen alttariveistos "Minä
se olen" ( tekijä kuvanveistäjä Raimo Heino) on erikoinen
taideteos. Ulkopuolella on katolla olevat kirkonkellot hauskassa
kehikossa. Tutustu kirkkoon 16 kuvan sarjan avulla: klikkaa
tästä
Rakennusbuumi voimistui 80-luvun lopulla ja
se toi yksilöllisempiä asumisratkaisuja kun painopiste kerrostaloista
siirtyi yhä enemmän rivi- pari- ja yksittäistaloihin. Ilmiö kuitenkin
tuo ristivetoa kun alueelle kuulunut mummonmökki muuttuu varsinkin hoitamattomana kummajaiseksi modernien rakennusten varjossa.
Pari esimerkkiä yksilöllisemmästä rakentamisesta Oulunkylässä:
Rakennusalan yhtiö rakensi konttoritilan Jokinimentien varteen. Rakennus
oli matala, harmaa betoninen, ulkopinnaltaan viimeistelemätön laudoituksen
jäljiltä. Talossa oli isot ikkunat. Tilat olivat välillä monta vuotta
pois käytöstä. Kukaan ei pitänyt siitä, se ei kelvannut vuokralle.
Viimein muutama vuosi sitten joku keksi, että otetaan talo vähitellen
asuntokäyttöön. Hankkeen ja remonttitouhun epäilijöille on nyt
näytetty, talossa todellakin asutaan.  Arkkitehtitoimisto
Kirsti Sivénin suunnittelema Runoilijapolku 4: Talo on mäellä, johon
tullaan Jokiniementieltä portaita pitkin. Ympäristössä on korkeita puita
jotka ovat olleet alueella kauan. Rakennus on ulkoa päin kompakti.
Ikkunoita ulospäin on vähän, ja ne ovat kapeita, pitkiä. Kadun
puoleisella seinällä on ranskalaista parveketta muistuttavia rakenteita.
Turvallista linnamaisuutta pehmentää rakennusten vaalea sävy. Sisäpihan
vehreys on yksityisyyttä, johon asukkaat pääsevät.
 
Lisää kerrostalorakentamista 1990-luvun lopulla oli uudella alueella radan
varressa lähellä Vantaan jokea, ja alue sai Oulunkylä-Seuran ehdotuksesta
nimen Veräjälaakso. Sen ilmeeseen kuuluu korkeat kerrostalot, joita
muualla Oulunkylässä siihen mennessä oli vältetty. Vasemmanpuoleisessa
kuvassa 2004 talvelta näkyy kesällä purettu hankkijan rakennus radan
toisella puolella.
Uusin rakennettu alue on Käskynhaltijantien varressa oleva kuuden
kerrostalon alue, joka otettiin asumiskäyttöön kesällä 2003. | Katso
kuvia |
|
