|
|
||
| KARKAUSPÄIVÄN KOSINTA HELSINGIN
VALTUUSTOLLE
ALIBUDJETOINNIN SEURAUKSET ESILLÄ Kansalaisten lisäbudjettiriihessä 29.2.2004 Peruspalveluihin kohdistuvat säästöt saivat liikkeelle liki 200
ihmistä, kun Kinaporissa pohdittiin, miten kaupungin säästöt ja
alibudjetointi vaikuttaa peruspalveluja tarvitsevien ihmisten elämään.
Toisena näkökulmana tuli esille säästöjen vaikutus peruspalveluja
tuottavien työntekijöiden työhön. Tilaisuuden järjesti pari vuotta
Helsingissä toiminut puolueisiin sitoutumaton kansalaisliike
Prokuntapalvelut Kaupungilla on rahaa, todisti KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkänen. Raha on kaupungin omien liikelaitosten voitoissa. Liikelaitokset eivät ole juridisia, erillisiä, veroja maksavia yksiköitä vaan ovat osa kaupungin tilinpäätöstä. Kun puhutaan kaupungin taloustilanteesta, liikelaitokset jätetään silloin ulkopuolelle. Liikelaitosten voittojen käyttäminen peruspalvelujen rahoittamiseen ei ole mitään estettä. Lisäksi kaupungilla on sijoituksia enemmän kun on velkoja. Kaupunki on supistanut vuoden 2004 budjetissaan noin 100 milj euroa juuri peruspalveluistaan. Samaan aikaan omat liikelaitokset ovat tuottaneet voittoa runsaasti yli jo päätettyjen säästöjen. Sosiaaliviraston osuus vuoden 2003 budjetin ylityksistä oli 23 milj.euroa. Päivähoidosta puuttuu 10 milj. euroa. Terveydenhoito on alibudjetoitu. HUS:n sairaanhoitajien pääluottamusmies Maija Wilskman oli huolissaan kansallisesta terveysohjelmasta: pullonkaulana on perusterveydenhuoltoon pääsy. Yhä suurempi osa hoidetaan kiireellisesti, se merkitsee että lähetteiden perusteella hoidettavien jonot kasvavat. Jo tälle vuodelle tulisi tehdä lisäbudjetti, jolla estettäisiin jonojen syntyminen. Ensi vuonna toteutuva hoitotakuu edellyttäisi jo erikoissairaanhoidon osalta 30 milj euroa lisärahaa. Lisäksi tulevat perusteveydenhuollon lisämenot. - Helsingin väestöennusteiden vertailussa yli 85-vuotiaiden osuus on arvioitu systemaattisesti liian alhaiseksi. Siitä voi koitua vakavia virheitä sairaala- ja muiden hoitopalveluiden tulvaisuuden mitoituksessa, varoitti tilaisuudessa puhunut dosentti Juha Nurmela. Nurmela myös korosti, että pitkäaikaishoitopaikkoja on jo vähennetty: neljän vuoden aikana 14 %, mikä tarkoittaa 280 kokovuotista hoitopaikkaa. Samaan aikaan satoja ihmisiä jonottaa paikkaa hoitolaitoksiin. Mikäli terveydenhuoltoa Helsingissä väitetään kalliiksi, ei se ainakaan johdu henkilöstömenoista, todisti Nurmela. Henkilöstömenojen osuus terveyskeskusten vuodeosastojen kuluista vuonna 2001 oli 48.6 %, siis alle maan keskiarvon. Samoin oli henkilöstömenojen osuus vanhainkotien kustannuksista. Nurmela toivoi, että kaupunki tarkastelisi enemmänkin sisäisiä vuokria, sisäisten palvelujen hinnottelua ja hallintokuluja. Sosiaaliasiamies Lilli Autti esitti hätähuudon asiakkaiden, työntekijöiden ja koko sosiaalihuollon puolesta. Sosiaalityön ammattieettiset periaatteet ovat vaarassa rapautua, kun asiakaslähtöisyys määritellään palveluja tuottavasta organisaatiosta käsin, ei enää asiakkaan tarpeista lähtien. Erilaisten arviointilomakkeiden kautta vähennetään niiden henkilöiden määrää, jotka pääsevät asiakkaaksi ja saavat palveluja. Tämä näkyy erityisesti vanhustenhuollon kotipalveluissa, palvelu- ja laitospaikkajonoissa sekä toimeentulotukityössä, kertoi Autti. Alibudjetoinnilla luodaan negatiivista kuvaa koko sosiaalihuollosta ja sen asiakkaista. Kun vuosittain saamme lukea, että toimeentulotuen menot on ylitetty roimasti, se antaa väärän kuvan siitä, että veromarkkoja olisi käytetty löysästi. Toimeentulotuen alibudjetointi on liki 10 milj. euroa. Samalla koko sosiaalihuollon yhteiskunnallista merkittävyyttä ei voida kiistää, vaikka tietoisesti sitä rapautetaankin, totesi Lilli Autti. - Lisääkö sosiaalivirasto itse asiakkaidensa köyhyyttä, kysyi Autti. Ennaltaehkäisevän toimeentulotuen osuus on Helsingissä laskettu 2.5. %:iin, kun se STM:n suositusten mukaan tulisi olla 3,3, % varsinaisen toimeentulotuen menoista. Ehkäisevää toimeentulotukea saavia perheitä on kolmannes vähemmän kuin aiemmin ja syksystä lähtien sitä myönnettiin 40 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ennaltaehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön tai perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista selviytymistä. - Asiakasyhteydenotoissa välittyy korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille. Potilasasiamies Eija Bärlund-Toivonen: - Kroonisesti sairaat ja vanhat jäävät jalkoihin! - Asiakkaat ovat yhä selvemmin jakautumassa kahteen ryhmän. Niihin, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja jaksavat niitä vaatia ja niihin, jotka eivät jaksa. Kroonisesti sairaat ja vanhukset jäävät jalkoihin. Kaupungin säästöt vaikuttavat myös mielenterveyskuntoutujan arkeen. Psykiatri ei ehdi antamaan terapiaa ja 20 min terveyskeskusaika on liian lyhyt, muistutti Satu Ranne Mielenterveysyhdistys Helmi ry:stä. Nuorena eläkkeelle pantu elää köyhyydessä, joka tuntuu arjessa, harrastuksissa, matkustusmahdollisuuksien puutteena ja ruoan yksipuolisuutena. Tilaisuuden avannut TT Juhani Veikkola korosti inhimillisyyttä ja välittämisen rakenteita. "Itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat meissä jokaisessa hyvin lähellä, silloinkin kun tahdomme hyvää." Siksi huolenpitoa ei voi jättää vain lähimmäisten välittämisen varaan. Se myös vaarantaisi ihmisten oikeudenmukaisen ja tasavertaisen kohtelun periaatteen. Mukavat ja läheiset ihmiset tulisivat hoidettua, mutta etäiset ja epämiellyttävät jäisivät huolenpitoa vaille, korosti Veikkola. Yleisökeskustelussa esitettiin tehtäväksi säästöbudjetin sosiaalinen analyysi. Paikalla olleet poliitikot kannattivat yhtä lukuunottamatta lisäbudjettia. Tämän koosteen teki yhteiskunnallisen työn pappi Raija Korhonen
|
Paluu
edelliselle sivulle
|
|
|
|
||