Tuhotaanko entinen miljöö? - Oulunkylän erityispiirteet ja lisärakentaminen

Oulunkylä on vihreä ja vireä. Se on vanhojen puutarhojen, pientalojen, puistojen, metsien ja matalien, väljästi rakennettujen kerrostalojen alue. Oulunkylästä on hyvät yhteydet Helsingin keskustaan ja vähän kaikkialle muuallekin. Oulunkylässä on vielä korttelikauppojakin, kouluja, päiväkoteja, kirjasto, posti, apteekki ja myös oma terveyskeskus. Oulunkylä on tyytyväisten ihmisten kaupunginosa, jossa ihmiset arvostavat asumisympäristöään ja useimmat ovat aikanaan valinneet asuinpaikkansa alueen ominaispiirteiden takia.

Vuosien aikana Oulunkylää on kehitetty. Vanhoja huviloita ja omakotitaloja on purettu ja korvattu rivi- ja kerrostaloilla. Runsaat parikymmentä vuotta sitten rakennettiin Ogelin kauppakeskus, joka tappoi koko joukon pieniä elintarvikeliikkeitä. Samalla saatiin kuitenkin palveluita parannetuksi. Vuonna 2008 valmistui MustaPekka -kaupan laajennus Mäkitorpantien alkuun ja Ogelin kauppakeskuksen Spar- kauppa lopetti samoihin aikoihin. Kaksi suurta koulua on alueelta lopetettu tai ollaan lopettamassa (ruotsalainen ammattikoulu ja sihteeriopiston tiloissa toimiva oppilaitos) ja niiden kiinteistöjä ollaan muuttamassa asuntokäyttöön.

Kaupungin ja rakentajien tavoitteet

Helsingin kaupunki julkaisi vuonna 2006 ja myöhemmin vuonna 2008 uuden version julkaisusta Esikaupunkien renessanssi. Vuoden 2006 versio oli alaotsikoitu "Täydennys-rakentamisen yleissuunnitelman lähtökohtia" ja uudempi versio "Esikaupunkien kehittä-misen toimintatapoja". Täydennysrakentamisen tavoitteina esitetään monia seikkoja, mm. ilmastonmuutoksen hillintä, yhdyskuntatekniikan tehokkaampi käyttö ja että täydennysrakentamisella estetään hajautumista. Metsiköt ja puistikot halutaan saada rakentamiseen ja viheralueiksi on varattava selkeästi rajatut toiminnalliset alueet, joiden liepeillä on runsaasti asutusta ja jotka toimivat mm. tehokkaina kevyenliikenteen väyläalueina.

Nykyisessä heilahtelevassa taloudessa ja rakentamisen kriisissä painotetaan elvyttävää rakentamista. Väestön ikärakenteen muutoksen ja sitä seuraavan työvoimapulan sanotaan myös edellyttävän uusien työntekijöiden hankkimista ja heidän tarpeitaan varten merkittävää uutta rakentamista. Erilaisissa visioissa on Oulunkylään hahmotettu uusia rakennuksia mm. Oulunkyläntien puistoalueille ja Käskynhaltijantien reunametsiin. Myös pienet puistot ja metsiköt, joita on ympäri aluetta, soveltuvat visioiden mukaan hyvin rakentamiseen. Ogelin liikekeskuksen tilalle hahmotellaan isoa kauppakeskusta, joka ulottuisi yli kadun ja jonka suuriin kauppoihin tultaisiin laajalta alueelta. Rakentamistilaa saataisiin myös rakentamalla vanhoihin taloihin lisäkerroksia ja nykyisille isoille piha-alueille uudisrakennuksia.

Asukkaiden näkökulmia lisärakentamiseen

Suuri osa Oulunkylän kerrostaloista on rakennettu 40–50 vuotta sitten. Asukkaiden keski-ikä on myös korkea, ja muutamassa vuodessa Oulunkylästä on kehittymässä eläkeläisten kaupunginosa. Ongelma ei ole pelkästään Oulunkylän asia. Talojen rakenteet ja tekniikka ovat vanhentuneita ja edellyttävät uusimista. Taloihin on tehtävä kalliit putkiremontit ja saniteettitilat on uusittava. Myös varustelussa on otettava vanhenevan väestön vaatimukset huomioon: hissejä rakennettava ja kylpyhuoneiden ja keittiöiden rakenteet uusittava. Suuret investoinnit asumiseen on tehtävä samaan aikaan kun asumisen kustannukset ovat muutenkin voimakkaasti nousemassa ja tulotaso eläköitymisen ja ehkä työttömyyden takia putoamassa.

Oulunkylä on rakennettu asemakaavan mukaisesti. Talot on suunnitelmien mukaisesti sijoitettu tonteilleen niin, että parvekkeet aukeavat pihan puolelle ja puistoihin. Talojen sijoittelussa on otettu huomioon ihmisten yksityisyys. Pihoihin on jätetty puita ja pensaita, koska suomalainen on aina arvostanut luontoa. Tilaa on jätetty lapsille leikkiä ja ihmisille kulkea. Kadut ovat olleet avaria ja talojen välissä on aina ollut puita ja pensaita. Sinne tänne on jätetty vanhoja omakotitaloja ja pientaloalueita puutarhoineen. Sellainen Oulunkylä on ollut.

Kriittisiä näkökohtia

Väitetään, että uudisrakennuksissa kerroskorkeutta tulee lisätä, koska kaikkiin taloihin on rakennettava hissit ja kolmikerroksisiin tai matalampiin hissit tulisivat niin kalliiksi, että asunnot eivät menisi kaupaksi. Tällainen perustelu on esitetty mm. sihteeriopiston tontille suunniteltujen talojen korkeuden perusteluna. Perustelu on ilmeisen outo, koska nyt rakennetaan hissejä jälkiasennuksena kolmikerroksisiin taloihinkin. Kerrostalot välittömästi vanhojen pientalojen vieressä pilaavat vanhojen talojen asumisviihtyvyyden heikentämällä mm. pihojen käyttökelpoisuutta ja lisäävät alueella liikennettä. Korkeat talot vähentävät myös maahan tulevan säteilyn määrää, mikä saattaa varsinkin talviaikana vähentää valoa merkittävästi. Samoja ongelmia aiheutuu myös vanhoihin kerrostaloihin kerroksia lisättäessä.

Tiivistä rakentamista perustellaan myös palvelurakenteen säilyttämisellä. Sekin peruste näyttää olevan aika epämääräisellä pohjalla. Korttelikaupat kuolevat suurten keskittymien rakentamisen myötä. Veräjälaaksoon on rakennettu tiheä kerrostalokeskittymä ja ilmaistuista tarpeista huolimatta alueelle ei ole saatu tarvittavia palveluja. Posteja lopetetaan ja terveyskeskuksia ollaan keskittämässä. Myös kirjastojen kohtalosta keskustellaan. Palvelujen keskittyessä ympäri kaupunkia, kaikki perusteet ekologisesta liikenneympäristöstä menettävät pohjansa.

Usein väitetään myös, että keskittäminen ja lisärakentaminen lisäävät alueen arvostusta ja asuntojen arvoa. Voi olla, että uusien, kalliimpien asuntojen kaupanteon myötä kaikkien asuntojen keskihinta nousee. Mutta onko oikeasti asukkaiden etu, että heidän asumiseen käyttämänsä kiinteistövarallisuuden arvo nousee. Tätä arvoa harvoin realisoidaan paitsi vaihdettaessa toiseen. Vaihdon luonteesta riippuen arvonnousu realisoituu voittona tai tappiona. Normaalitilanteessa kiinteistön tai asunnon arvo ei näy muuten paitsi asumisen kustannustasossa. Asuntojen arvon noustessa yleensä tonttivuokria ja kiinteistöveroja nostetaan. Myös asumisen muut kustannukset seuraavat perässä. Asukkaiden etu olisi, että kodit eivät olisi lainkaan sijoitusomaisuutta.

Asunto vai koti?

Oulunkylän lisärakentaminen, ainakin jos se tehdään nykyisten visioiden pohjalta, on asia, joka vaatii huomattavasti lisää keskustelua. Kysymys on erityisesti arvoista ja asumisviihtyvyys-käsitteen määrittelystä. Puistojen ja pihojen hävittäminen ja talojen tiivistäminen on toimintaa, joka on lähes peruuttamatonta. Mitkä ovat ne Oulunkylän ominaispiirteet, jotka tekevät alueesta kotiseudun? Onko paikka vain asunto, jossa käymme nukkumassa vai onko se alue, jossa viihdymme?

 
Seppo Oja

Kommentoi juttua