Ympäristön roskaaminen on vuoden 2007 oulunkyläläiseksi
valitun metsätoimittaja Seppo Ojan mielestä ongelma.
Siisti Stadi- kampanja on edelleenkin tarpeellinen.

Oulunkylä-Seuran syyskokouksen yhteydessä julkistettiin v. 2007 oulunkyläläinen. Seuralle oli tullut useita erityyppisiä ehdotuksia valittavasta henkilöstä. Tänä vuonna haluttiin painottaa aktiivista asukastoimintaa ja Oulunkylän vihreän imagon säilyttämisen tärkeyttä. Tällä perusteella johtokunnan valinta kohdistui metsätoimittaja Seppo Ojaan.

Hän sai aktiivisella toiminnallaan tammi-maaliskuussa aikaan kansanliikkeen vastustamaan uhanalaisen metsän kaatamista. Seppo Oja jopa kulki kadulla kertomassa lähitalojen asukkaille, että asuinalueen vieressä sijaitseva metsikkö aiotaan kaataa. Hän sai mukaansa joukon ihmisiä ja heidän keskuudessaan oli päteviä toimijoita ja asiantuntijoita.

Oulunkylä-Seuran johtokunta painotti valinnassaan Seppo Ojan toiminnan spontaanisuutta ja sen saamaa laajaa kannatusta esimerkkinä vaikuttavasta asukastoiminnasta. Ojan organisoiman ryhmän toiminnan ansiosta uhanalaisen metsän reunalta löydettiin uudelleen vanha 1900- luvun alun tykkitie, joka on muinaismuistolain suojelema, kuten sen ympäristökin.

Tämä tykkitie on nyt yksi kohde Oulunkylän kaupunkipoluilla, joten sen arvo historiallisena muistomerkkinä vain kasvaa. Näillä perusteilla Oulunkylä-Seura onnittelee Seppo Ojaa erinomaisesta toiminnasta!

Seppo Oja on vanha ogelilainen

Seppo Oja on vähän yli viisikymppinen metsätieteellisten julkaisujen toimittaja, joka asuu Oulunkylän Värjärintiellä vaimonsa ja 15-vuotiaan poikansa kanssa. Perheeseen kuuluu myös Jokeri- koira, aito italialainen bandiittikoira.

Oja on asunut lähes koko ikänsä Ogelin tienoilla. - Vuodesta 1963 asuin Maunulan Suursuontiellä, noin v. 1978–85 Käpylässä Koskelantiellä, v. 1985–2000 Rautiontiellä, sitten pari vuotta Siltavoudintiellä ja nyt vuodesta 2002 eteenpäin Värjärintiellä YIT:n naapurina.

Oulunkylää Seppo pitää mukavana alueena, jossa on hyvä fiilinki. Liikenteellisesti Oulunkylä on Helsingin parhaita alueita, mutta kuitenkin rauhallinen. Oulunkylässä on paljon luontoa ja liikuntamahdollisuuksia. On Taivaskallio, rauhalliset sivukadut, paljon 1950- ja 1960-luvulla väljästi rakennettuja kerrostaloja puistoympäristöissä. Ongelmana on alueen ahne rakentaminen. Tyhjät tilat kuten puistot rakennetaan pala palalta umpeen ja vanhoja taloja hävitetään turhaan, Oja luettelee hyviä ja huonoja puolia.

– Olen nytkin seurannut monien vanhojen omakotitalojen häviämistä ja muuttumista tylsiksi rivitaloiksi. Kaikkea vanhaa ei voi säilyttää, mutta joku tolkku pitäisi olla. Myöskin yritysten etuja painotetaan aivan liikaa suunnittelussa. Tästä tykkitien metsä oli hyvä esimerkki. Yrityksen tilapäinen pysäköintialue oli tärkeämpää kuin ihmisten asuinympäristö.

– Ilman lain suojelemaa tykkitietä meillä olisi metsän tilalla parkkipaikka. Rakentamista pitäisi ohjata muilla arvoilla kuin pelkästään taloudellisilla arvoilla, jotka oikeasti näyttävät olevan perusta kaikkialla – vaikka muuta yritetään väittääkin.

Terveysaseman sijoittelulla spekuloidaan

Seppo Oja ottaa aloittavana Oulunkylä- Seuran johtokunnan jäsenenä kantaa myös terveysasemakeskusteluun.

– En usko, että terveysasemien lopettamisesityksessäkään on oikeasti kyse palvelun parantamisesta tai toimintojen kehittämisestä. Päättäjä vain hakee ratkaisua, jolla tiettyjen momenttien kustannuksia voitaisiin supistaa. Kokonaiskustannuksia, joihin kuuluvat asukkaille koituvat kustannukset, ei oteta lainkaan huomioon näissä laskelmissa.

– Roskaaminen on viime vuosina lisääntynyt. Ihmiset ovat ilmeisesti alkaneet tottua ympäristöön, joka on täynnä kaikenlaista rähnää. Ja kun ympäristö on täynnä rähnää, ei ihmisillä ole mitään estoja heitellä uusia roskia ympäristöönsä, koska ei sillä enää ole väliä, Oja huomauttaa..

– Tykkitien metsä teineen kunnostettuna ja hoidettuna sopivat hyvin Oulunkylän kaupunkipolun kohteeksi. Sähkölinjan raiskio pitäisi jotenkin saada häivytetyksi. Toisena kohteena olisi Röjdan-Perkiön talot radan varressa. Ne edustavat alkuperäistä ogelilaista radan varren rakentamista. Kolmanneksi kohteeksi Oja nimeää siirtolapuutarhan Veräjälaaksossa. Upea kesäinen keidas on Ogelin vanhat huvilat pienoiskoossa.

Korjattavaa löytyisi pölkkypuistosta, jonne on tehty tulva-allas. Ennen alueen lasten ja vanhempienkin käytössä ollut pallopeleihin soveltuva ruohokenttä muutettiin täysin hyödyttömäksi altaaksi, jonka pinnalla kasvaa mutarikkaruohoja. Siinä esimerkki huonosta suunnittelusta, jolla elinympäristöä huononnettiin.

Monipuolisia harrastuksia

Ojan vapaa-ajat kuluvat Jokeri-koiran kanssa. Vanhat kirjat, jotkut uudemmatkin ovat tärkeitä. Hänellä on useita vanhaan historiaan, metsähistoriaan ja tieteen historiaan liittyviä juttuja menossa. – Olen mm. kirjoittanut melkoisen osan Ruotsin vallan aikaisista suomenkielisistä virallisjulkaisuista ja käytännön oppaista tietokoneelle ja niitä on luettavissa mm. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla. Pitäisi vain olla aikaa enemmän. Menneinä vuosina olin paljon myös pojan Gnistan-touhuissa mukana, mutta nyt poika hoitaa futisasiat paljolti itse.

– Joskus keräsin mm. kovakuoriaisia. Enää en henno niitä tappaa kokoelmia varten. Helsingissä yleistyneet punkit eivät kyllä saa sympatioitani. Parille tutulle varikselle annan kyllä koirankeksit tavatessamme – ne tuntevat hyvin minut ja Jokerin. Keväisin käyn katsastamassa ruttojuuren kasvupaikat ja Pikkukosken linnunsilmät. Linnunsilmien esiintymispaikka valitettavasti miltei tuhottiin vuosi sitten nurmikon kunnostamisen myötä. Olemme Riku-koiran isännän kanssa hävittäneet koiraihmisten iloksi paljon takiaiskasvustoja, mutta niitä on pitänyt jättää paikoitellen tikli-lintujen ravinnoksi.

Oulunkylä- Seuran johtokunnan uusi jäsen

Syyskokouksessa Oulunkylä- Seuran johtokuntaan valittu Seppo Oja osoittautuu suureksi luonnon ystäväksi, jolla on laaja tietämys luonnon merkityksestä asuinalueen henkireikänä.

Metsänpelastusaktiivisuuden takana oli aito huoli oikean vihreän luonnon katoamisesta. Olemme saaneet toimintaamme mukaan mielenkiintoisen ja aikaansaavan henkilön.

Keijo Tanner