Helsingin talousarviosta vuodelle 2008 löytyy vain lyhyt maininta kaupungin Vanhuspalveluohjelmasta vuosille 2006–2009.

Helsingin kaupungin Tietokeskuksessa ohjelmajulkaisu löytyi, mutta sen anti oli pettymys. Se vahvistaa käsitystä, että olemme vain ”potilas- ja asiakasvirtaa”, kun kehittämiskohteena on ns. vanhustenhuolto. Vanhassa siis vara parempi?

Meitä ei kuulla

Vanhuspalveluohjelman tekemistä on ohjannut kaupunginhallituksen ohje, jossa sosiaalilautakuntaa ja terveyslautakuntaa kehotetaan kiinnittämään huomiota vanhuspalvelujen kustannusten hallintaan (!!). Muita haasteita vanhuspalvelujen kehittämiselle ovat vanhusten määrän kasvu, erilaiset valtakunnalliset kehittämisohjelmat ja suositukset ja Helsingin vanhuspalveluissa tehtyjen tutkimusten kehittämisehdotukset.

Viimeksi helsinkiläisten vanhusten terveydentilaa on selvitetty vuonna 1992…! Helsingin vanhusneuvostoa on sentään valmistelussa kuultu, mutta missä ovat eläkeläisjärjestöt, vapaaehtoistyöjärjestöt ja -toimijat sekä me ”tavalliset kuntalaiset”? Eikö meiltäkin olisi voinut kysyä, missä mennään ja mitä tarvitsemme?

Tyhjiä sanoja

Ohjelman linjauksissa korostetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja vahvistamista, kotona asumisen tukemista, ympärivuorokautisen hoidon rakenteen uudistamista ja kustannusten hallintaa. Tarkoitus on ”saavuttaa ennen väestön voimakkaita ikärakennemuutoksia ratkaisu, jossa ikäihmisten hyvinvointi, asuinympäristö sekä palvelujen laatu ovat tasapainossa tulevan työvoimatarjonnan ja rahoituksen kanssa”.

Mitä tämä kaikki konkreettisesti tarkoittaa ei avaudu minulle. Puhumattakaan että tietäisin, missä nyt mennään ja mitä on tehty ja mitä on tekemättä. Tosin viimeisimmässä Stadin Ruusu-lehdestä osui silmiini sosiaalilautakunnan puheenjohtajan Astrid Gartzin huoli Vanhuspalveluohjelman mukaisten hoitoketjujen toimimattomuudesta ja ratkaisujen lykkäämisestä vuoteen 2009, jolloin Vanhuspalveluohjelman kausi päättyy.

Vanhassa vara siis parempi?

Jos Vanhuspalveluohjelmasta ei ole apua, miten edetä ja mistä lisätietoa selviytymisen mahdollisuuksista? Miten päästä edes palvelujen tuntumaan?

Onhan meillä kotiapuna ja kauppa-apuna Pohjois-Helsingin lähimmäistyön Pulmu ry (Mäkitorpantie 21 A). Voimme tilata monenlaista kotiapua ja kauppatavaraa ja saada ostoksille kotiinkuljetuksen (puhelin 754 3854). Palvelua ollaan laajentamassa, joten toivomuksia kannattaa kertoa Pulmuun.

Seniorineuvontaa on tarjolla myös Oulunkylän terveysasemalla. Ensi vuoden alusta voi taas kerran kuussa voi käydä kysymässä tarjolla olevista palveluista.

Liikkumisneuvoja on niin ikään satavilla Oulunkylän terveysasemalla. Vuoden 2007 viimeinen kerta on 19.12. kello 15–17.

”Toimiva kotikin” on lähietäisyydellä (Käpyläntie 13 Koskelan sairaalan kupeessa) tai puhelinsoiton päässä (puh. 310 80 353). Tarjolla on esteettömän asumisen ideoita ja konkreettisia ratkaisuehdotuksia.

Läheskään kaikkia palvelutarpeet eivät näillä avuilla ratkea, mutta elämä voi edes helpottua. Niin ja onhan meillä vielä kirjasto. Kirjaston kotipalvelu palvelee maksutta, kun et pysty käymään kirjastossa (lisätietoja puh. 3108 5214).

Kaksi toivomusta

Entäpä jos tekisimme vielä kaksi toivomusaloitetta? Ensinnäkin Helsingin kaupungin Tietokeskus voisi käynnistää tutkimuksen meidän helsinkiläisten ikäihmisten tilanteesta. Jos edellinen kartoitus on tehty 1992, olisi kohtuus, että kaupunki tietäisi, missä juuri nyt mennään.

Toiseksi kun Tietokeskuksen tiedottaja tekee lehdistölle tiedotteita, mitä Helsingissä ja sen päätöksenteossa tapahtuu, eikö hän voisi muistaa postilla myös paikallislehtiä. Näin saisimme analysoitua tietoa siitä, mitä Helsingissä ja sen hallintokunnissa parhaaksemme on suunniteltu ja päätetty – ja tilanteen tullen voisimme jopa vaikuttaa!

Leena Hyttinen