Olen ihmetellyt viime aikoina sitä, ovatko Helsingin kaupunginvaltuutetut tietoisia siitä, ensinnäkin mitä hyvä kuntoutustoiminta on ja toisekseen, miten sen avulla saadaan aikaan hyvinvointia ja ehkäistään laitoshoidon tarvetta.  Samoin haluisin tietää, millaisia suunnitelmia Helsingin kaupungilla on kuntoutustoiminnan kehittämiseksi.

Avopalvelut ja avokuntoutus ovat tehokkaita keinoja tukea helsinkiläisten työkykyä ja laitoshoidon tarvetta. Silti kuntoutusasiakkailla ja vammaispalvelujen tarvitsijoilla on ollut suuria vaikeuksia saada tarvitsemiaan lääkärinlausuntoja, kuntoutussuunnitelmia ja myös palvelusuunnitelmia Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Terveyskeskuslääkäreillä ei ole usein ollut riittävää erikoisosaamista eikä aikaa tehdä lääkärinlausuntoja esim. liikenneonnettomuudessa vammautuneelle potilaalle. Koskelan sairaalassa on vain yksi kuntoutuksen erikoisalaa tunteva lääkäri. Töölön sairaalan ja Meilahden sairaalan lääkärit puolestaan näkevät potilasta vain parin päivän ajan, joten näistä sairaaloista ei tarvittavia lausuntoja saa.

Oikeusturvan kehittäminen on yksi keino luoda tasa-arvoista ja esteetöntä yhteiskuntaa. Vammaisjärjestöillä on ollut viime vuosina valmisteilla kehitysvammalain ja vammaispalvelulain uudistamishanke. Uusi laki on nyt parhaillaan tekeillä.

Toiveenani on, että nyt uudistuvassa vammaispalvelulaissa olisi osatavoitteena laitoshoidon tarpeen ehkäisy sekä lisäksi kotikuntoutuksen käsite ja tavoitteet. Kotikuntoutus on asumispalvelumuoto, jossa kuntoutumista ja asumista tuetaan kuntoutujan omassa kodissa.

Mielestäni palvelu- ja kuntoutussuunnitelmien täsmentämiseksi tarvitaan myös muita säännöksien uudistuksia, jotka parantaisivat asiakkaiden lakisääteistä oikeusturvaa. Nykyinen laki potilaan asemasta ja oikeuksista ei turvaa ihmisille oikeutta saada riittävän tarkkaa lääkärinlausuntoa, jossa olisi kuvaus asiakkaan elinolosuhteista ja terveydentilasta.

Riittävän terveydentilan tutkimuksen ja kuntoutukseen ohjauksen puute aiheuttaa vaikeuksia: Ihmisten itsenäisen asumisen, ympäristössä liikkumisen ja työllistymisen esteeksi voivat muodostua vähäisetkin vammat, viat tai lievät sairaudet. Jotta etuuksien hakeminen potilaalle on mahdollista, potilasasiakirjoissa tulisi olla kuvaus asiakkaan työ- ja toimintakyvystä vammautumista tai sairastumista edeltäneen ja jälkeisen terveydentilan välillä.

 
Anja Soininen