Asukastoiminnalle voitto: tykkitie ja ”meidän metsä” pelastuivat 

Kerroimme Oulunkyläisen tämän vuoden ensimmäisessä numerossa ja Oulunkylän kotisivuilla vanhan tykkitien uhanalaisesta tilanteesta, kun YIT oli anonut 100 auton pysäköintipaikalle rakennuslupaa metsikköön, jonka läpi tykkitie kulkee. Ongelmana asukkaiden kannalta oli se, ettei tykkitietä ollut museoviraston rekisterissä, joten sitä ei ollut edes olemassa. Asukkaat ja taloyhtiöt vetosivat siihen, että pienelle alueelle, jota rasitti jo ennestään lähes 200 auton pysäköintialue, oli kohtuutonta rakentaa lisää saasteita tuottavaa pysäköintialuetta.

Asukkaille metsikkö, joka sijaitsee talojen ja pääradan välissä, on tarjonnut suojaa rautateiden melua vastaan. Aarnimetsän tyyppinen metsikkö lahoine puineen on tarjonnut mukavat puitteet kolopesijöille, mm. tikoille, sekä kasvualustan lukuisille harvinaisille kasveille. Kevään koittaessa metsikkö muuttuu jälleen ihastuttavaksi vihreäksi keitaaksi alueella, jolla ei ole muun Oulunkylän tapaan juurikaan viheraluetta lähettyvillä.

Tykkitien ja metsikön joutuminen uhanalaiseen tilaan saivat asukkaat toimimaan aktiivisesti yhdessä Oulunkylä-Seuran kanssa. Perehtyminen kaupungin rakennustoimen byrokratiaan, vankka usko oman asian oikeuteen sekä pelko luonnon tuhoamisesta antoivat voimia taistelussa metsiköstä ja tykkitiestä – viihtyisästä asumisympäristöstä. Vaikka metsikköön oli jo vedetty pysäköintialueen linjaukset ja metsikön reunaan ilmestyi YIT:n kyltti, joka kertoi alueelle rakennettavasta pysäköintipaikasta, periksi ei annettu.

Sitkeys palkittiin, sillä viikolla 11 rakennusvalvontaviraston vastaava rakennusmestari ilmoitti, että YIT on vetänyt hakemuksensa pois. Syynä oli se, että kaupunkisuunnitteluviraston lausunnossa todettiin, ettei rakennus- ja maankäyttölaissa ole perusteita hakemuksen hyväksymiselle. Keväinen sade ja lämmin sää olivat saaneet tykkitien kivet näkyviin. Kuvasimme Seppo Ojan kanssa tykkitien kivet ja kuvat toimitettiin Museovirastoon. Museovirasto antoikin rakennusvirastolle lausunnon, jonka mukaan metsikössä on todennäköisesti tykkitie, joka on muinaismuistolain mukaan suojeltu. Myös ympäristö, jolla tykkitie kulkee, on suojeltu. Tämän jälkeen YIT veti hakemuksensa pois. Keväämmällä Museovirasto tulee paikalle tutkimaan tykkitietä ja vie sen sitten rekistereihinsä. Kaikkiaan tykkitien ja metsikön pelastumistarina on hyvin opettavainen: milloinkaan ei pidä luopua yrittämästä. Ja se Helsinkikin kuulee joskus…

 
Keijo Tanner