Oulunkylän seurakunnan kappalainen, rovasti Paavo Untamala, 64, jäi syyskuun alusta eläkkeelle. Hän palveli seurakuntaa yli 18 vuoden ajan työkenttänään, seurakunnan pappien yhteisten tehtävien lisäksi, lähetys- ja aikuistyö sekä rippikoulu. Untamala on ollut kysytty myös laulajana. Hän on pitänyt omia konsertteja sekä avustanut seurakunnan kuoroja.

Paavo Untamala tuli Oulunkylän seurakunnan kappalaiseksi vuoden 1989 alusta. – Yhdeksi työkentäkseni tuli heti lähetystyö, joka oli minulle silloin vielä vierasta. Olin edellisessä työpaikassa, Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa, toiminut diakoniapappina. Uuteen tehtävään perehtymistä nopeutti kuitenkin se, että seurakunnalla oli jo silloin ollut lähetystyötä yli kuuden vuosikymmenen ajan ja että nimikkolähettinä Etiopiassa oli Kirsti Viitasaari, entinen kansakoulukaveri Oulunkylän puukoulusta. Vuoden 1989 syksyllä myös Kaisa Härkönen aloitti nimikkolähettinä Senegalissa.

Useimmille seurakuntalaisille lähetystyö on etäistä ja vierasta. Seurakunnan lähetystyön kantajoukkona toimivat nimikkokohteita tukevat lähetyspiirit, jotka monitahoisella toiminnallaan keräävät varoja lähetystyölle ja ovat läheisessä yhteistyössä lähetyspastorin ja nimikkolähettien kanssa. Maamme kirkon lähetystyön menoista keskimäärin puolet katetaan sen budjetin kautta ja toinen puoli tulee vapaaehtoistyön avulla.

– Lähetystyö on aina joutunut kohdemaassa tekemisiin paikallisten ongelmien kanssa ja tuonut esille ajankohtaisia haasteellisia asioita, kuten nälkäongelmat, terveydenhoito ja ilmastonmuutokset. Nämä nykyisin maailmanlaajuisesti esille tulevat asiat ovat olleet lähetystyöntekijöille jo entuudestaan todellisuutta, toteaa Untamala. - Heidän tulee ymmärtää kyläyhteisöjä ja kehittää niiden elämää. Paikalliset tarpeet on otettava työn kehittämisessä huomioon. Evankeliumin julistaminen on lähetystyössä toki tärkeää, mutta kyllä köyhyyden poistaminen kulkee käsi kädessä sen kanssa.

– Yhteydenpito nimikkolähetteihin on tänä päivänä internetin ansiosta kokonaan toisenlaista kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Kohdemaissa myös eri lähetystyöntekijät ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Siitä huolimatta yksittäinen lähetti on yksilönä paikallisille asukkaille tärkeä avun ja tiedon tuoja, tiivistää Paavo Untamala lähetystyön merkityksen. Hän uskoo myös, että lähetystyö on tullut seurakuntien internet-kotisivujen kautta aikaisempaa tunnetummaksi ja jopa herättänyt myös yksittäisissä kansalaisissa muun muassa kummitoimintaan osallistumista.

Paavo Untamalan eläkekahvit nautittiin seurakuntasalissa syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä edelsi musiikista rikas messu, jossa avusti muun muassa Untamalan ja Sihvolan perheyhtye. Hän itse saarnasi lähimmäisen sunnuntaina aiheena diakonia- ja lähetystyö. Jumalanpalveluksen jälkeen Paavo Untamala sai vastaanottaa lukuisia onnentoivotuksia eläkevuosille sekä lahjoja ja kiitoksia monitahoisesta, ihmisläheisestä ja lämpimästä yhteistyöstä.

– Rippikoulutyö on ollut minulle suuri, tärkeä ja iloinen asia. Ehkä minulla sydämessä vielä on leikkivä, nuori, hassuttelevakin rippikoululainen.

– Haluan kiittää kaikkia uskollisia kirkossa kävijöitä, kirkkokansaa. Yhdessäolomme on ollut juhlaa, jonka ainekset ovat syntyneet rukoilevasta ja laulavasta seurakunnasta, sanoi Paavo Untamala ja lisäsi vielä leikkisästi: – Muutoinhan me täällä yksinään nurkkamessuja pidettäisiin, ellei seurakunta olisi koolla.

 
Arvi Vuorisalo