Budjetin saloihin perehtymässä
Ajatuksia Helsingin budjetista 2009  

– Voi meitä suuret ikäluokat ja meitä vielä vanhemmat, mitä me saammekaan aikaan!

 

 

”Lisää investointeja tulevaisuuteen: lisää asuntoja ja työpaikkoja hauskaan, siistiin, turvalliseen ja osaavaan Helsinkiin”, näin tiivisti ja maalaili tulevaa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Helsingin talousarvioehdotuksen julkistamistilaisuudessa 28.9.2007.

Talousarvioehdotus on siis ehdottomasti luettava. Minun Helsinkini kun ei ole siisti, ei turvallinen puhumattakaan hauskuudesta. Lisähoukuttimena lukemiseen vielä, että nyt kun kansantaloudella menee hyvin ja Helsingin kaupunki saa osansa verotulojen kasvusta, voi olla, että kaupunginjohtajan ”osaava Helsinki” tarkoittaakin ties mitä hyvää; uusia palveluja, meitä kuntalaisia osataan kuulla, meillä on mahdollisuus vaikuttaa…

Rahaa on

Talousarvio alkaa ”hyvä talouskasvu” -puheella ja jatkuu kertomuksella Helsingin seudun korkeasuhdanteesta. Helsingin talous tasapainottui edelliseen vuoteen verrattuna. Tilikauden tulos muodostui neljän alijäämäisen vuoden jälkeen ylijäämäiseksi. Tilinpäätöksen ylijäämäisyyteen vaikuttivat liikelaitosten, lähinnä Helsingin Energian hyvä tulos, joka mahdollisti 100 miljoonan euron pääomasiirron kaupungin omaan pääomaan ja kaupungin muun toiminnan rahoitukseen. Myös verotuloja ennustetaan vuonna 2007 kertyvän 79,5 miljoonaa euroa talousarviota enemmän. Valtionosuuksia arvioidaan saatavan 3 miljoonaa euroa yli talousarvion.

Meille annetaan lupaus, että ”kuntalaisten ja kaupungin välistä vuorovaikutusta edistetään” ja vielä - ihan ”kärkihankkeena”! Tosin innostukseni laskee, kun kaupunginjohtaja lisää: ”verkkopalveluna”. Verkkopalvelu ei todellakaan tavoita meitä kaikkia osallistumista puhumattakaan. Toisaalta ei verkkoon kirjoitettu viesti ilman vastaanottajan käyttöselvitystä ole niin sanottua vuorovaikutusta!

Rahaa ei olekaan

Kaikki siis hyvin, mutta kun kertomus jatkuu… Suunnitelmakauden 2009–2010 taloustilanteen odotetaan ”kääntyvän haasteelliseksi” eli tarkoittanee ”arkisuomeksi” tilanne huononee. Verotulot taantuvat. Veropohjaa on pyrittävä vahvistamaan elinkeinopolitiikan ja asuntopolitiikan toimenpitein. Suuria ikäluokkia muistetaan moneen kertaa (17 kertaa) ja heidän myötään myös palvelutarve lisääntyy.

Myös riippuvuus Helsingin Energiasta on tiensä päässä. Energiamarkkinat kiristyvät ja Helsingin Energian on taloussuunnitelman mukaan investoitava, jotta kilpailukyky markkinoilla säilyy. Tämä merkitsee, että Energian ylimääräisiä tuloutuksia puretaan asteittain ja varsinainen palvelutoiminta sopeutetaan kaupungin varsinaiseen tulorahoitukseen. Jos edellä totesin kaikki hyvin ….mitä jää ihan oikeasti jäljelle…

Kaikki on suhteellista

Uuden elinkeinostrategian tavoitteena on kehittää Helsingin seudusta ”maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, lisätä kaupunkiympäristön vetovoimaisuutta ja taata liikenteen sujuvuus sekä edistää palveluelinkeinojen kasvua.”

Eikä tässä kaikki; ”Pääkaupunkiseudusta on kehittyvä tieteen taiteen, luovuuden ja oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuva maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys koituu asukkaiden ja koko Suomen hyväksi. Metropolialuetta kehitetään yhtenäisesti toimivana alueena, jossa on luonnonläheinen ympäristö ja hyvä asua, oppia, työskennellä sekä yrittää.” Tosi upeaa, mutta ei ehkä juuri minulle. Entä palvelutarjonta?

Helsinki kaikille!

Esteettömyys ainakin etenee! ”Helsinki kaikille” -projekti on meille lupaus, että liikkuminen helpottuu ainakin rakennusviraston omissa peruskorjauskohteissa. Se on lupaus myös siitä, että kaupunkikin on kiinnostunut kartoittamaan vaikeuksiamme liikkua esteettömästi ja saavuttaa haluamamme.

Oulunkylä-Seura on siis ajassa! Olemme jo johtokunnassa tehneet päätöksen (tosin tietämättämme, että ”Helsinki kaikille” -hanke on ollut käynnissä jo vuodesta 2002) kartoittaa ja kerätä nyt tietoa Oulunkylän alueellisista liikkumisen esteistä. Seuraa siis valppaasti tilannetta ja kerro mahdollista ongelmistasi Seuralle! Viemme tietoa eteenpäin. Aikaa ainakin on - aina vuoteen 2011 saakka…

Olemmeko todella vain potilas- ja asiakasvirtaa?

Sosiaali- ja terveystoimen osalta talousarvio ei lupaa hyvää. Jo alkusivuilla sosiaali- ja terveystoimi saa syytteen suurimpana määrärahojen ylittäjänä. Sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteen ja palveluprosessien kehittämisestä toki puhutaan. Tavoitteet ”kustannustehokkuuden lisäämisestä ja asukaskohtaisten kustannusten vähentämisestä” kertovat kuitenkin jo omaa kieltään lisääntyvästä niukkuudesta. Tämäkö siis on ”kehittämistä?” Kyllä. Näin tuleva niukkuuskin ilmaistaan hallinnon strategiakielellä!

Neljä sosiaali- ja terveystoimen yhteistä painopistettä (lasten ja nuorten mielenterveystyö, mielenterveyskuntoutujien palvelut, päihdepalvelut ja vanhusten huolto) nostetaan myös esille. Kun vanhustenhuollossa kehittämiskohteena aletaan puhua ”potilas- ja asiakasvirtojen sujuvuudesta”, varmistuu käsitykseni.

Tulevaisuus ei lupaa hyvää. Me – EU -vanhusbarometrin mukaan 60 vuotta täyttäneet – olemme siis ”vanhusvirtaa”. Emme ole enää edes yksilöitä yksilöllisine tarpeinemme… Harvinaisen selvästi sanottu, mutta ainakin minua ”virrassa oleminen” loukkaa.

Virtuaaliterveysasema tulee – oletko valmis!

Emme todellakaan ole yksilöitä. Käsitys vain vahvistuu, kun pääsen terveyskeskusosuuteen. ”Suunnitelmakaudella 2008–2010 odotetaan sähköisten asiointimuotojen läpimurtoa käyntipohjaisten terveyskeskuspalvelujen osittaisena korvaajana.” Näin talousarviossa moninkertaisesti ilmaistu huoli ”suurista ikäluokista, heidän eläkkeelle jäännistään ja siirtymisestä tällöin pääosin julkisen terveydenhuollon palvelujen käyttäjiksi”, tulee ainakin osittain hoidettua.

Missä muuten johtopäätös siirtymisestä juuri tuolloin julkiseen terveydenhuoltoon on todennettu? Joka tapauksessa suurten ikäluokkien ikuisiin ongelmiin on varustauduttu myös ”uudella ja monipuolisella kokeilualustalla”. Vuonna 2007 on ”kokeilualustaksi” käynnistynyt Terveellinen kaupunginosa –hanke. Mitä se pitää sisällään ei kerrota, mutta josko se selviäisi kysymällä.

Asiakaslähtöisyyden monet muodot

”Palvelujen järjestämisen peruslähtökohtana on tarve.” No tässä jo päästään asiaan. Jatkoteksti ”Palvelujen asiakaslähtöisyyden kannalta on oleellista, että kuntalaisilla on tieto palveluista ja tuottajalla tieto vaikuttavuudesta”, on jo tekstiä, joka karistaa turhat odotukset. Tieto palveluista ei riitä, jos juuri minulle tärkeät palvelut puuttuvat.

Kun teksti jatkuu, innostun taas: ”palvelun käyttäjän osallisuuden lisääminen palvelutoiminnassa lisää toiminnan asiakaslähtöisyyttä.” Minä pääsen siis kuitenkin kertomaan palvelutarpeistani! Kertomus jatkuu: ”Tulee myös vaikuttaa siihen, että kaupunkilaiset ottaisivat itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan nykyistä enemmän.”

Voiko tämä tarkoittaa sitä, että palvelun käyttäjän osallisuus on yhtä kuin, että vastaan itse palvelun tuottamisesta ja hoidan itse itseni? Kun jatkossa selviää, että ”vanhuspalvelujen kehittämislinjaukset on tarkemmin määritelty Vanhuspalveluohjelmassa 2006 – 2009”, on minun myönnettävä, että en ole kuullutkaan linjauksesta! Se on nyt pakko lukea, koska talousarvio ei paljasta edellä kerrottua enempää.

Talousarviosta ei edes ilmene paljonko meitä Helsingin ”potilas- ja asiakasvirrassa” on. Voisi jo silläkin tiedolla olla käyttöä.

Meidän on tartuttava hetkeen!

Tyrmääviä tulevaisuuden merkkejä ilmassa, mutta on myös alueita, joilla tapahtuu. Opetusalueella tapahtuu muutakin kuin kouluverkon ” jatkuvaa uudistamista” (lue: harvennusta). Tulee logistiikkalukio Vuosaaren satama-alueen kupeeseen, tulee Metropolia Ammattikorkeakoulu elokuussa 2008 monimuotoisine tutkimus- ja kehittämishankkeineen jne.

Ja onhan meillä jo työväenopisto. Tulevana kesänä sen kesäopetuksen määrä jopa kaksinkertaistuu! Työväenopisto on –jopa ihan auki kirjoitettuna – ”vastuussa ensisijaisesti kaupunkilaisille opiskelijoille ja muille asiakkaille.” Siis on ainakin yksi paikka, joka on vastuussa meille. Kun meille vielä kerrotaan, että ”kirjaston perimmäinen tarkoitus on tukea aktiivista kansalaisuutta”, se on siinä!

Nyt ryhdymme aktiivisiksi ja alamme tehdä aloitteita. Työväenopiston kursseja kirjastoon on vaatimuksemme. Teemme työväenopistoon aloitteen myös strategiakielen lyhyestä oppimäärästä. Sen kielen kun vielä opimme, meitä ei enää pidättele mikään!

Leena Hyttinen

( Oulunkyläinen -lehden artikkeli)

Paluu edelliselle sivulle