Postin oma konttori lopetti Maunulassa

Osakeyhtiöksi muuttuneen Suomen Postin johtajien mielestä 27 000 asukasta on liian vähän postikonttorien säilyttämiseksi Maunulassa, Pakilassa ja Paloheinässä. Alueella asuvia varten ei kannata enää pitää postin omia konttoreita.

Noin 1 200 Maunulan, Pakilan ja Paloheinän postien asiakasta vetosi konttorien toiminnan jatkamiseksi adressilla, joka luovutettiin heinä-elokuun vaihteessa Suomen Postin toimipaikoista vastaavalle johtaja Esa Raippalinnalle. Hän kertoi myös puhelinten soineen asiassa kiivaasti.

Maunulan postin tilalle tuli 15.8. asiamiesposti Säästökarin yhteyteen, ostarin taakse. Pakilan postin nykyisiin tiloihin tulee sähköliike, joka ryhtyy myös asiamiespostiksi. Paloheinään ei ole vielä löytynyt asiamiespostia.

Nähtäväksi jää, panostavatko yrittäjät riittävästi postipalveluihin. Pelättävissä on, että vilkkaina kauppa-aikoina postipalveluja joutuu jonottamaan - ovathan ne kuitenkin kauppiaille toissijaisia. Kysymyksiä palvelujen jatkuvuudesta herättää se, että asiamiesposteista tehdyissä sopimuksissa on vain kolmen kuukauden irtisanomisaika.


Maunula jäi ilman pankkeja

Postien yhteydessä toimineita Leonian pankkipalveluja asiamiespostit eivät tietenkään korvaa. Maunulassa ei olekaan enää yhtään pankkia. Leonian suhtautumista kuvaa se, että se lähetteli Maunulassa asuville asiakkailleen kirjeitä, joissa kehotettiin asioimaan Malmilla sijaitsevassa Leonian konttorissa. Pankkiherrat eivät näytä ymmärtävän mitään varsinkaan autottomien ihmisten liikkumisesta, erityisesti vanhuksista, lapsiperheistä ja työttömistä.

Posti- ja telepalvelut ovat esimerkki siitä, mitä valtionyhtiöiden ja julkisten palvelujen yksityistäminen merkitsee tavallisten ihmisten kannalta. Jos postin muuttaminen osakeyhtiöksi tarkoittaa palvelujen heikentämistä, eikö olisi parempi palauttaa posti takaisin valtion liikelaitokseksi?


Liikevoitto tärkeämpää kuin palvelut

Postikonttorien lopettamiselle esitetyt taloudelliset perustelut eivät vakuuta. Suomen Posti Oyj tuotti viime vuonna voittoa 440 miljoonaa markkaa. Lisäksi valtiovalta on saanut Leonian osittaisesta yksityistämisestä lähes kolme miljardia ja Soneran osakkeista yli 30 miljardia.

Tässä asiassa hiljaa ollut Helsingin kaupunkikin voisi toimia postipalvelujen turvaamiseksi. Kun kaupungin kassoissa on muutama miljardi riihikuivaa rahaa, se voisi tarjota yhteistyötä, jolla turvattaisiin lisärahoitusta vielä lakkautuslistalla olevien helsinkiläisten postitoimipaikkojen säilyttämiseksi.


Yrjö Hakanen
Pirkkola