Suolahden seminaari 2004

"Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa"-kesäseminaari
Suolahdella 12.-13.8.2004


Opetusministeriö järjesti yhteistyössä Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön ja Keski-Suomen Opiston kanssa 12.-13.8.2004 Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa -kesäseminaarin. Seminaari oli jatkoa hyvän vastaanoton saaneille Tietoyhteiskunta kaikille -seminaareille, joita on järjestetty kolmena kesänä Suolahdessa osana kansalaisten tietoyhteiskuntataitojen kehittämistoimia. Tällä kertaa seminaarin ohjelmaa on suunnattu hallituksen kahden politiikkaohjelman - tietoyhteiskunta ja kansalaisvaikuttaminen - teemoihin. Seminaarin ensimmäisenä päivänä hyvän elämän edellytyksiä arvioitiin niin megatrendien ja yhteiskunnan muutoksen kuin maakunnan mahdollisuuksien ja kansalaisen näkökulmasta. Alustajina olivat tutkijat Mika Mannermaa ja Jukka Relander, päätoimittaja Pekka Mervola ja toimittaja Aino Suhola. Perjantaina keskusteluja käytiin em. politiikkaohjelmien ohjelmajohtajien Seppo Niemelän ja Katrina Harjuhahto-Medetojan alustusten pohjalta. Yleisradion roolia kansalaisten osallistumisen ja sivistyksen edistäjänä tarkasteli alustuksessaan johtaja Olli-Pekka Heinonen. Tietoyhteiskuntavalmiuksien opiskelusta ja opetuksesta kuultiin koulutussuunnittelija Juhani Korhosen näkemyksiä. Puheenvuorojen johdattelijana toimi toimittaja Anna-Kaisa Hermunen.

	Tulevaisuuden megatrendit ja heikot signaalit, - niistäkö hyvän elämän eväät, kenelle? tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa Kansalaisen järki, kuluttajan halu, tutkija Jukka Relander Maakunnan mahdollisuudet hyvän elämän rakentajana, päätoimittaja Pekka Mervola Hyvä elämä, toimittaja Aino Suhola Kansalaisvaikuttaminen, ohjelmajohtaja Seppo Niemelä Tietoyhteiskunta-ohjelma, ohjelmajohtaja Katrina Harjuhahto-Madetoja case: Tietoyhteiskuntavalmiudet -opinnot koulutussuunnittelija Juhani Korhonen YLE kansalaisten osallistumisen ja sivistyksen edistäjänä, johtaja Olli-Pekka Heinonen Kommentit: vastaava päätoimittaja Klaus Luohio, Maunulan Sanomat Seminaarin jälkeinen elämä: Maunulan verkkoyhteisö lopetetaan, asukastilan vuokrasopimus irtisanottu! Mediapajan toiminta jatkuu toistaiseksi! (7.10.2004) Lue lisää vastaava päätoimittaja Klaus Luohio, Maunulan Sanomat

	1. seminaaripäivä 12.8.2004 Seminaarin avaus, opetusneuvos Marita Savola Seminaarin avaus- ja tervehdyssanat lausui Opetusministeriön Aikuiskoulutuskeskuksen päällikkö, opetusneuvos Marita Savola. Hän totesi että Suolahden henkeen kuuluu vapaa kanssakäyminen muiden osallistujien ja vaikuttajien kanssa. Tätä perinnettä tulee vaalia. Kommentti: Seminaari on todella tärkeä meille osallistujille koska Suolahdessa voimme vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä niin päättäjien kuin muidenkin kouluttajien ja asialleen omistautuneiden kanssa. Parhaiten se onnistuu juuri tämän muotoisessa, ei niin kovin virallisessa seminaarissa jossa puhevaltaa pyritään jakamaan alustusten pohjalta kaikille osallistujille.
	Rehtorin tervehdys, rehtori Hannu Salvi Keski-Suomen Opiston rehtori Hannu Salvi kertoi opiston toiminnasta Kansalaisopistona ja Humanistisena Ammatti-korkeakouluna. Tänä vuonna Vapaa Sivistystoimen Liitto täyttää 50 vuotta. Kansalaisopistona Keski-Suomen Opisto on toiminut marraskuun 1:nä päivänä 10 vuotta. Mainitsemisen arvoista on myös se että Keski-Suomen Opiston päärakennus on 92 vuotta vanha. Hannu Salvi johti myös puhetta ensimmäisenä seminaaripäivänä yhdessä Eeva-Inkeri Sireliuksen kanssa. Kommentti: Voi suositella Keski-Suomen Opistoa vilpittömästi erilaisten seminaarien ja konferenssien pitopaikaksi etenkin kesäaikaan. Opistolla on kaikki tietotekniset valmiudet käytössään, mukaan lukien ns. täyden palvelun paketti joka sisältää täyden ylläpidon ateriakokonaisuuksineen ja majoituskapasiteettia löytyy isommallekin joukolle. Opistolla on mainiot vapaa-ajan ja illanviettomahdollisuudet käsittäen grillausmahdollisuuden, nuotion ääressä istumisen, saunan uintimahdollisuuksineen, lentopallokentän jne. Suolahden keskustaan on matkaa 1,5 km, Opisto sijaitsee Suojärven rannalla jyhkeän Kirppuvuoren hallitessa maisemaa. Keski-Suomen Opiston sijainti on maantieteellisesti oivallisessa paikassa joten mistään ei ole pitkä matka tulla sinne.
	Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön tervehdys pääsihteeri Eeva-Inkeri Sirelius Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön pääsihteeri Eeva-Inkeri Sirelius kertoi yhteisjärjestön kommunikaatio- ja vuorovaikutussuhteiden kehittämisestä ja mainitsi mm. että kun tämänkertaisen seminaarin teemaa mietittiin, jätettiin tarkoituksella nimestä pois kysymysmerkki. Eli "Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa" ilman kysymysmerkkiä (kyseenalaistamista) on mahdollista kunhan siihen paneudutaan harkiten.
Kuulijoita-2, (klikkaa kuva isommaksi) Kuulijoita-3, (klikkaa kuva isommaksi) Kuulijoita-1, (klikkaa kuva isommaksi) Kuulijoita-4, (klikkaa kuva isommaksi)	Tulevaisuuden megatrendit ja heikot signaalit, - niistäkö hyvän elämän eväät, kenelle? tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa toteutti "Hyvää elämää" saapumalla lomamatkaltaan paikalle moottoripyörällä suoraan Utsjoelta! Hän pohti mikä saa 1800-luvulla Jäämeren rannalle Varenginvuonon etelärannalle vastapäätä Vesisaarta perustetun Pykeijan suomalaisyhteisön toimimaan vieläkin, nyt vireänä turistikohteena, vaikka moni muu isompikin yhteisö muualla on hävinnyt tai hävitetty. Kylä perustettiin vailla kulkuyhteyksiä olevan vuonon rannalle karuun Jäämeren hyiseen ilmastoon. Ankarat olosuhteetko sanelivat "hyvän elämän" ehdot joilla siellä eletään tätäkin päivää? Miksi mahdollisuus hyvään joskus väistyy ja tuhoutuu ja joskus onnistuu niin hyvin? Hyvää elämää on syytä pohtia myös tietoyhteiskunnan kannalta. Kehityksen muutos tapahtuu aina vain nopeammin. Yhteiskunnan muuttuessa ns. "Uudessa mallissa" on jo valmiiksi sisällytetty mallit edeltäviltä yhteiskunnallisilta kausilta. Agraari-yhteiskunnan osia on siirtynyt teolliseen yhteiskuntaan ja teollisesta yhteiskunnasta siirtyy niin ikään osia seuraavaan, tietoaikaan jne. Nykyaika käsittää ns. globalisoituvan yhteiskuntamallin. Myös hallinto globalisoituu. Suomikin globalisoituu sillä se on osa Euroopan yhteisöä jolla on yhteiset pelisäännöt. Vaikka kansallisvaltiot häviäisivät, tapahtuu myös lokalisoitumista. Tällainen kehitys johtaa väistämättä myös kansallisvaltion pirstaloitumiseen. EU:n liittovaltiopiirteet voimistuvat ja kansallisvaltioista tulee ns. "väliportaan" malleja. Syntyy myös uusia elämisen malleja. Palvelujen kustannusten noustessa työvoimaa hankitaan halvan työvoiman maista jolloin työntekijä käy töissä toisessa maassa ja asuu toisessa. Samaan aikaan kansallisvaltio hakee omaa identiteettiään ja yrittää taistella monikansallisuutta vastaan. Isänmaallisuuden tunne yksilötasolla voimistuu, yhä useampi kuuluu johonkin pienyhteisöön koska globalisoituminen syö koko ajan sekä kansallisvaltion että omaakin identiteettiä. Ihminen ei enää tunnu pärjäävän yksin. Siksi juuri sisällöntuottajilla onkin huomisen avaimet käsissään. Kun/jos he pystyvät tulevaisuudessa tuottamaan ymmärrettävää ja helposti käsitettävää tietoa yhteiskunnan muutoksista, luovat uusia sisältöjä isojen kokonaisuuksien hallintaan ja luovat sisältöä itse elämään vuorovaikutteisilla medioilla, voidaan sanoa että meillä on "Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa". Mutta vasta sitten kun kaikki hallitsevat uusmedioiden vuorovaikutteisen käytön. Tänä päivänä urbanisaatio jatkuu globaalina ilmiönä. Vahvat seutukunnat ja keskukset ovat tulevaisuuden menestyjiä. Näihin keskuksiin ei enää jouduta, niihin myös päästään! Heikot keskukset eivät pärjää, ne autioituvat. Tästä huolimatta tulevaisuuden arvoja länsimaailmassa voisivat olla ekologiset arvot, henkistä hyvinvointia korostavat arvot, kansainvälisyyttä korostavat arvot sekä koulutusta ja kulttuuria korostavat arvot. Näihin pitäisi pyrkiä että meillä olisi hyvä elämä tietoyhteiskunnassa. Meidän pitää myös sopeutua muutoksiin. Pykeijan kyläkin Jäämeren rannalla on sopeutunut, vaikka lähtökohdat olivat olemattomat. Mikä estää tietoyhteiskuntaa sopeutumasta. Kommentti: Elämän väistämätön kiertokulku on hajautumista ja yhdistymistä. Kun Neuvostoliitto hajosi, Euroopan maat yhdistyivät. Tänä päivänä tahti vain kiihtyy. Kun maailma globalisoituu, se vain vahvistaa pienyhteisöjen syntyä koska ihmisellä on luontainen tarve "kuulua johonkin". Aivan varmasti tulevaisuudessa myös nämä pienyhteisöt liittyvät väljästi toisiinsa synnyttäen isomman yhteisön, jolla on samat periaatteet ja päämäärät valtiollisista rajoista riippumatta. Jo nyt tällaisia yhteisöjä syntyy Internetin välityksellä joten ehkä globalisoituminen ei olekaan niin suuri peikko kuin pelkäämme. Sisällöntuottajat ovat todennäköisesti 2000-luvun "aatelisia". Kysymys kuuluukin: Mitä tai Mikä on sisällöntuotantoa? Jokainen, joka pystyy pistämän internetiin omat kotisivunsa, on periaatteessa sisällöntuottaja. Mutta minkälaista sisältöä me tarvitsemme? Ja minkälainen on laitteisto jolla pääsemme sisältöön käsiksi? Tietokoneella pääsee tutkailemaan sisältöpalveluja maailmanlaajuisesti mutta se on aivan liian monimutkainen vempele kun ajatellaan kansalaista, joka ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta. Nykyiset monitoimikännykätkin jäävät tavalliselta mökin mummolta ostamatta kun eteen lyödään liki satasivuinen manuaali ja selitetään mitä kaikkea puhelimella voisi tehdä. Mummorukka kun haluaisi vain puhua siihen! Ennen kuin sisällöntuotan-nossa päästään "todelliseen" toimivuuteen, pitää laitteiston olla huomattavasti yksinkertaisempaa käyttää: sisällön selailu- ym. toimenpiteet pitää voida hoitaa muutamalla napinpainal-luksella myös vuorovaikutteisessa mediassa. Silloin mökin mummokin pääsee selaamaan "sisältöjä". Nykyinen sisällöntuotanto kännykkäpuolella on etupäässä logojen, kuvien, soittoäänien pusaamista ja pelien tuottamista. YLE tuottaa opetus- ja asiaohjelmia digi-tv-lähetyksissään mutta nekään eivät vielä ole vuorovaikutteisia. Monet virallisetkin tahot tuottavat Internetiin sisältöä joka ei kiinnosta ketään. Sisältötuotannon pitää lähteä siitä että ensin luodaan yksinkertaisia ohjelmia ja opetetaan niiden yksikertainen käyttö. Vasta sitten kun jokainen hallitsee ohjelmien ja yksinkertaisten laitteiden käytön, päästään sisältötuotantoon ja siihen mitä se pitää sisällään. Ja tässä kohtaa voi mennä pieleen. Sisältötuottajille ei juurikaan ole koulutusta. Kuka päättää mikä on tärkeää "sisältöä" mikä ei? Kaikkia sisältöjä toki tarvitaan mutta jos lähdetään siitä että joku vain päättää että tämä on tärkeää eikä se sitten kiinnostakaan ketään, niin kuka on vastuussa? Sisältötuotanto julkishallinnossa pitää lähteä yksinkertaisista perusasioista, opetusohjelmista, asiaohjelmista, erilaisista palveluista huomioon ottaen kansalaisten perustarpeet kuten erilaisten lomakkeiden ja asiakirjojen sähköisen käytön sekä kansalaisvaikuttamisen mielipidesivuilla kunnan verkossa. Maailma monimutkaistuu ja tiedon määrä kasvaa. Sisällöntuottajia tarvitaan paljon mutta mistä heitä saadaan? Tätäkään kysymystä ei kukaan ole ratkaissut. Toinen kysymys on sitten tämä informaatioähky. Hukkuuko maailma sisältöihin kun se jo nyt hukkuu roskapostiin ja turhiin tiedotteisiin? Tällä menolla tekniset vempeleet ajavat ihmisen ohitse. Kohta niitä pystyy hallitsemaan vain insinööri joka on ne luonut. Pitäisi muistaa laitepuolellakin että yksinkertainen on kaunista.
Päärakennus ilta-auringossa, (klikkaa kuva isommaksi) Lentopallo-kenttä, (klikkaa kuva isommaksi)	Kansalaisen järki, kuluttajan halu, tutkija Jukka Relander Tutkija Jukka Relander pohti mihin kansalaisyhteiskunta on menossa. Kansalaisvaltioiden/yhteiskuntien ulkopuolelle ovat jääneet niin sanotut romahtaneet valtiot joissa tapahtuu rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Kansalaisyhteiskunnissakin voidaan huonosti. Vieraantuminen yhteiskunnasta ei välttämättä ole aina syrjäytymistä. Syrjäytyminen on taloudellisista seikoista johtuvaa. Vieraantumisen syynä voi olla ideologiset näkemyserot tai halu elää toisella tapaa, esim. luontoa säästäen ja kasvattamalla itse ruokansa. Kuitenkin vallitseva tapa elää yhteiskunnassa on kuluttaa, olla markkinoissa mukana. On tärkeää keskustella siitä voiko yksilö vaikuttaa ilman taloudellista apua siihen mihin kansalaisyhteiskunta on menossa. Ylikansallisiin yhtiöihin ei voi vaikuttaa kuin politiikalla. Voidaan sanoa että valtio on yhteiskunnan järki ja kansa sen tunteet. Kansa haluaisi jarruttaa ylikansallisten yhtiöiden toimintaa mutta valtio ei voi siihen suostua taloudellisista seikoista johtuen. Meillä on yhteiskunnassakin olemassa ns. Luovutetut suhteet jotka ovat aina neuvoteltavissa (esim. kaupankäyntiä koskevat neuvottelut valtio- ja yksilötasolla) Lisäksi on olemassa ns. Luovuttamattomat suhteet jotka ovat sukulaissuhteita joita ei voi muuttaa ja joista ei näin ollen voi neuvotellakaan. On olemassa vielä ns. Luodut suhteet jotka käsittävät esim. suhteet naapureihin ja työtovereihin. Ilman jäsenyhteisöjä/suhteita yksilön elämä pirstoutuu. USA:N mallissa sosiaalisten suhteiden menettäminen on menetys kaikesta koska siellä sosiaalisilla suhteilla on paljon suurempi merkitys kuin meillä Suomessa. Siksi kansalaisyhteiskunnan pitäisikin tukea toimintaa jolla yksilö voidaan pitää yhteisön jäsenenä tukemalla hänen suhteitaan, ettei käy USA:n mallin mukaisesti. Luovutetuissa suhteissa hallituksilla olisi paljonkin tekemistä. On tunnettu tosiasia että Kiina loukkaa ihmisoikeuksia räikeästi mutta siitä huolimatta valtiot käyvät kauppaa Kiinan kanssa. Miksi valtiot eivät tee mitään? Miksi Suomen hallitus ei tee mitään kun tuotantoyhtiöt siirtävät toimintaansa sellaisiin maihin joissa loukataan ihmisoikeuksia? Kommentti: Luovutetut suhteet ovat vastavuoroisia. Neuvotteluissa sovitaan mitä kukin antaa ja mitä kukin saa joko taloudellisesti tai muuten. Meilläkin kansanedustajat ja ministerit istuvat eri yhtiöiden hallintoneuvostoissa, jopa niissä ylikansallisissa yhtiöissä. USA:n megataloutta pyörittävät ylikansalliset yhtiöt. Käynnissä olevat presidentinvaalit ovat oiva esimerkki siitä miksi hallitukset eivät tee mitään ylikansallisille yhtiöille. Vaalien kustannukset ehdokkaille ovat miljoonia dollareita ja mistähän niihin saadaan rahat? Ylikansallisilta yhtiöiltä. Koska kyseessä ovat neuvoteltavat suhteet, vaalirahoituksen saajan pitää myös luvata lahjoittajalle jotain, joten heille luvataan uusia etuja kauppaneuvotteluissa jne. Tässä syy miksi hallitukset eivät tee mitään. Kuka nyt ruokkivaa kättä purisi. Ylikansalliset yhtiöt ovat jo nyt saaneet suuremman vallan kuin politiikassa on edes mahdollista koska taloudellinen mahti pyörittää koko palettia. Meidän on vain mukauduttava siihen. Ainoa keino taistella ylikansallisia yhtiöitä ja tuotteita vastaan on valita ostohetkellä se ei-ylikansallinen tuote. Tässä kuvaan astuu mukaan raha. Ylikansallinen tuote on tuotettu niin halvalla että muut eivät pysty kilpailemaan hinnalla. Joten kun jokainen äänestää kukkarollaan, tiedetään kuka on häviäjä. Toisaalta, ylikansalliset yhtiöt tuottavat meille laatutuotteitakin halpaan hintaan joten miksi valittaa? Ennen ylikansallista tuotantoa halpojen laatutuotteiden saanti oli mahdotonta. Nykyisin laatuakin voi saada halvalla.
Kirppuvuori, (klikkaa kuva isommaksi) Savustamo eli tupakointitila, (klikkaa kuva isommaksi)	Maakunnan mahdollisuudet hyvän elämän rakentajana, päätoimittaja Pekka Mervola Päätoimittaja Pekka Mervola käsitteli puheessaan yhteisöllisyyden kehitystä mm. medioissa. Nykyinen, globaali media käsittelee asioita maailmanlaajuisesti. Tämä aiheuttaa sen että paikallisten ja maakunnallisten medioiden valta murenee ja samalla yhteisöllisyys vähenee. Ilman paikallista mediaa maakunta ei elä. Kuinka maakunnat pystyvät tuottamaan oman mediansa? Maakunnallisten ja paikallisten medioiden pitää viestiä positiivisista asioista jotta ne pystyisivät tuottamaan oman mediansa. Tuottamisen keinoja ovat paikallislehdet, internet, eri yhteisöjen julkaisut, paikallis-tv- ja radio jne. Media tarvitsee yhteisön tukea, - toisaalta yhteisö ei tule toimeen ilman omaa, paikallista mediaa. On huolestuttavaa kehitystä että paikallisuus katoaa sitä mukaa kun paikallislehteä ei enää kannata kustannussyistä julkaista. Kommentti: Päätoimittaja Pekka Mervola on aiheesta huolissaan. Paikallislehden merkitystä ei voi kukaan kiistää, sen luoma kuva on osa alueellista identiteettiä ja se yhdistää ja kehittää yhteisöä positiivisesti. Valtakunnalliset ja maakunnalliset lehdet ovat jo erkaantuneet paikallisuudesta siinä määrin että niitä ei tunne omakseen. Helsingissä ja muissakin Suomen kaupungeissa onneksi ilmestyy useissakin kaupunginosissa oma paikallisia asioita käsittelevä lehti vastakohtana maakunnallisille julkaisuille. Esim. Maunulan Sanomat on riippumaton, alueellisen kehittämisen äänenkannattaja, viidestoista vuosikerta on jo menossa ja kuten nimikin sanoo, lehti käsittelee vain Maunulan ja aivan sen lähialueen asioita. Painos on n. 7000 kpl. Lehti ilmestyy kustannussyistä vain neljä kertaa vuodessa. Lehti elää puhtaasti ilmoitustuloilla ja se tehdään ja jaetaan täysin vapaaehtoisvoimin. Puolueettoman lukijatutkimuksen mukaan lehti luetaan 96 % :sti. Tällaisiin lukijatuloksiin tuskin monikaan julkaisu pystyy. Lehti on riippumaton sekä taloudellisesti että poliittisesti joten positiivisena ja myös kriittisenä julkaisuna se on osoittautunut oivaksi välineeksi viestiä paikallistason asioista. Lehti on luettavissa Maunulan kotisivuilla näköispainoksena os. www.kaupunginosat.net/maunula/sanomat/sanomat_arkisto.htm. Lehteä tukee Maunulan/Nettimaunulan omat kotisivut jotka nekin toimitetaan vapaaehtoisvoimin. Näillä kahdella päämedialla Maunulassa on toteutettu myös asukasdemokratiaa kunnan päättäjien kanssa mm. siten että Maunulan uuden Ostoskeskuksen suunnittelussa on alusta alkaen ollut mukana sekä virkamiesporras että Maunulan asukkaat ja viestintään on käytetty paitsi virallisia tahoja myös Maunulassa hyvin toimivaa paikallismediaa. Kotisivumme Internetissä on laajin kaupunginosa-sivusto Helsingissä ja sivulatauksia on n. 40 000 latausta per kuukausi. Nämä mediatoiminnat ovat lisänneet voimakkaasti yhteisöllisyyden tunnetta Maunulassa ja olemme ylpeitä siitä. Tällainen konsepti voi toimia hyvin myös maakunnissa. kts. Maunulan kotisivut os. www.kaupunginosat.net/maunula
	Hyvä elämä, toimittaja Aino Suhola Toimittaja Aino Suhola piirsi hyvin vaikuttavan kuvan suomalaisesta luonteesta verraten esim. nykyisen ja entisen elokuvan tyylikeinoja; nykyään alastomuus, seksi, huumeiden käyttö jne. ovat elokuvissa sisältöön luonnostaan kuuluvina, ennen seksikohtaus päättyi kun makuuhuoneen ovi suljettiin ja jätettiin katsoja tuijottamaan ovipeilejä. Nykyisin rakkaudesta on tullut se "Mitä minulla on" , - ei se, "Mikä minä olen". Nyky-yhteisössä ihmetellään miksi Pekasta tuli narkomaani 10-vuotiaana? Eihän se ole ihme kun kaikki mediat tyrkyttävät vuorovaikutteista viestintää tyyliin. "Hei, missäs sä olet?, - hei minne sä menet? Kukaan ei puhu mitään, kukaan ei kysy Pekalta; "Hei, miltäs susta nyt tuntuu? Meneekö hyvin vai meneekö päin..." Ei ole ihme että moni sanoo Jari Sillanpään sanoin: "Olin aivan läsnätön", sillä sillehän meistä monta kertaa tuntuu. Oli virkistävää kuulla maanläheinen arvio suomalaisesta luonteesta globaalissa maailmassa tietoyhteiskunnan kurimuksessa! Kommentti: Aino Suholan viesti on niin traaginen, niin huumorin kyllästämä, niin... mainio! Aino Suhola pitää nähdä luonnossa!
	1. päivän puheenjohtajina toimivat rehtori Hannu Salvi ja pääsihteeri Eeva-Inkeri Sirelius

	Illanistujaiset avasi Suolahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Maija Piitulainen "Tarjolla on hieman pientä iltapalaa", kuten Maija Piitulainen totesi illanistujaisten avajaisissa! No, olihan se aika pientä, kokonainen sika!
Illanistujaisissa oli tunnelmaa!

Veneet odottavat rannassa soutajaa, taustalla Suolahden joutsenyhdyskunta, (klikkaa kuva isommaksi)	2. seminaaripäivä 13.8.2004 Kansalaisvaikuttaminen, ohjelmajohtaja Seppo Niemelä Ohjelmajohtaja Seppo Niemelän selkeä sanoma oli: "Vain toimimalla voi oppia aktiiviseksi kansalaiseksi". Periaatteessa kysymys on koulutuksen kyvystä kehittää sosiaalista pääomaa, ennen muuta kanssakäymisessä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Tässä toimii laajenevien ympyröiden teoria; kansalaisuuden on kehityttävä lähellä ja omassa ympäristössä jotta se voi heijastua kauas. Sosiaalisen pääoman teoria muodostuu kolmesta elementistä: Strukturaalinen tarkoittaa ihmisten välisiä yhteyksiä Relationaalinen tarkoittaa näissä yhteyksissä syntyvää ja niihin liittyvää toisten tuntemusta, mainetta, arvostusta, luottamusta ja vastavuoroisuutta. Kognitiivinen tarkoittaa näissä yhteyksissä kasvavaa yhteistä kieltä, yhteistä tapaa ymmärtää asiat samalla tavalla. Tieto- ja kommunikaatiotekniikka on erinomainen tapa rakentaa yhteyksiä, etenkin silloin kun osapuolet tuntevat toisensa ja heillä on yhteinen kieli. Kuitenkin luottamus ja yhteinen kieli haetaan vielä pitkään aidolla kasvokkaisella kohtaamisella. Siksi onkin tärkeää kehittää verkkokansalaisen ja välittömän kansalaisen kohtaamisen yhdistelmiä. Kommentti: Hyvä esimerkki verkkokansalaisen ja välittömän kansalaisen kohtaamisesta on esim. ikäihmisten atk-kurssit joita olen ohjannut. Kurssilaiset tutustuivat kurssin aikana toisiinsa kun he samalla oppivat verkkokansalaisen perustaitoja. Kaikki lähti usein pienestä opintopiiristä ja kun oli omaksuttu verkkokansalaisen perustaidot, (kivi oli heitetty veteen), oppilaat lähtivät hakemaan verkosta yhteyksiä muihin ikäihmisiin joilla oli samantapaisia kokemuksia. Verkkoyhteyden välillä syntyi ensin löyhät suhteet toiseen osapuoleen mutta kun yhteisiä harrastuksia ja ym. asioita löytyi, verkkokansalaiset järjestivät keskenään jopa tapaamisia, syventäen näin suhdettaan samankaltaisiin kansalaisiin. Näin veteen heitetyn kiven aikaansaamat aallot heijastuivat kauas.
Siellä se rantasauna häämöttää, valokuvaajan varjon päässä, (klikkaa kuva isommaksi) Sateen sattuessa myös ulkoilma-tilaisuudet voidaan pitää teltassa, (klikkaa kuva isommaksi)	Tietoyhteiskunta-ohjelma, ohjelmajohtaja Katrina Harjuhahto-Madetoja Ohjelmajohtaja Katrina Harjuhohto-Madetoja esitteli hallituksen Tietoyhteiskuntaohjelman. Matti Vanhasen hallituksen Tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma kohdistuu tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tarkoitus on tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä lisätä kilpailukykyä ja tuottavuutta, sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa sekä kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Ohjelmalla pyritään myös säilyttämään Suomen asema tieto- ja viestintäteknologian johtavana tuottajana ja hyödyntäjänä. Merkittävä osa ohjelman toteutusta on yhteistyö eri toimijoiden välillä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lisäksi edistetään kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskunnan palveluihin tietoturvaa ja yksityisyyden suojaa parantamalla. Tietoyhteiskuntaohjelman sisältö hyväksyttiin valtioneuvoston yleisistunnossa keskiviikkona 7. huhtikuuta 2004 osana hallituksen strategia-asiakirjaa koskevaa periaatepäätöstä. Vaikka tietoyhteiskunta onkin päivän sana tällä hetkellä, Suomessa on vieläkin n. 700-800.000 ihmistä jotka eivät hallitse atk-perustaitoja. Suurin osa näistä ihmisistä on vanhenevaa väestöä. Voidaankin kysyä; lisääkö tietotekniikan käyttö yhä enenevässä määrin vanhusten yksinäisyyttä? Ei lisää, sillä valtiovalta ei ole pakottamassa ketään ikäihmistä vastoin tahtoaan tietoverkkojen käyttäjiksi. Sen sijaan tietotekniikan lisääntyminen on tuomassa lisäarvoa myös näille ihmisille sillä nykyisin on saatavissa jo esim. äänikirjoja jotka on tuotettu tietotekniikalla siten että niitä voi kuunnella esim. nauhurilla tai CD-soittimella menemättä lähellekään tietokonetta. Kehittelyä eri elämän alueille jatketaan intensiivisesti. Toinen huomiota ansaitseva seikka on kädentaitojen opettamisen puuttuminen. Voi olla että sillä ei ole mitään tekemistä itse tietotekniikan kanssa mutta kädentaidot ovat nykyaikanakin hyvin merkittävä asia. Ja näppäryyttä tarvitaan myös tietotekniikan parissa. Kommentti: Vielä vähän aikaa sitten Suomessa oli n. 1,5 miljoonaa ihmistä vailla atk-perustaitoja. Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman koulutuspolitiikka on toiminut suhteellisen hyvin koska atk-perustaitojen osaamattomien määrä on puolittunut. Korjaamisen varaa on edelleen koulutuspuolellakin. Lisäopetusta tarvitaan koska seuraava ohjelmasukupolvikin tulee käyttöön jo lähivuosina ja koko nykyinen käyttöjärjestelmä pannaan uusiksi. Window's Longhorn-ohjelma on jo koekäytössä ja se julkaistaneen 1-2 vuoden sisällä. Kädentaitojen oppimisen ja lisääntymisen myötä myös luovuus kasvaa ja se liittyykin jo suoraan tietotekniikkaan koska luovuuttahan tarvitaan myös tietotekniikassa. Pitää olla luovuutta jolla kehittää mahdollisimman yksinkertaisia ohjelmia ja käyttöjärjestelmiä, - myös laitepuolella.
Suojärvi-1, (klikkaa kuva isommaksi)	case: Tietoyhteiskuntavalmiudet -opinnot koulutussuunnittelija Juhani Korhonen Koulutussuunnittelija Juhani Korhonen esitelmöi tietoyhteiskuntavalmiuksista. Ensin pitää jäsentää mitä tietoyhteiskunta on ja sitten liittyä siihen. Vasta sitten voi toimia. Kasvokkain ihminen voi olla hyvinkin sanavalmis, jopa lörppö, mutta kun hän menee verkkoon, se auttaa häntä jäsentämään ajatuksensa selkeiksi ja yksikertaisiksi ymmärtää. Toisaalta, sulkeutunut ihminen saattaa verkossa avautua ja olla hyvinkin toisenlainen kuin tavallisessa kanssakäymisessä. Juuri tällaisiin seikkoihin pitäisi myös kiinnittää huomiota kun arvioidaan tietoyhteiskuntavalmiuksia niin opintojen kuin käytännönkin kannalta. Kommentti: Voi olla että on joukko ihmisiä jotka pystyvät jäsentämään sanottavansa paremmin ymmärrettävään muotoon kun he "pääsevät" kirjoittamaan mielipiteistään julkiseen verkkoon. Näyttää kuitenkin sille että julkisen hallintopuolen virkamiesporras ei sitä osaa. Tämä johtuu arvatenkin siitä että julkishallinto on varannut itselleen giga-tavuttain kotisivutilaa, joten voi kirjoittaa pitkästi-pitkästyttävästi ja laveasti. Kun kuulee sanahirviöitä kuten "Tietoyhteiskuntavalmiudet, - nyky-yhteiskuntapalvelun selkäranka" ja lukee sen päälle "tarkkaan jäsennetyn" selvityksen aiheesta joka vilisee virkamieskieltä, ei voi sanoa että verkkoon pääseminen jäsentää ja selkeyttää sanomaa. Usein juttu on vielä niin pitkä ja kuiva että ei sitä jaksa yhdeltä istumalta lukea ilman lounastaukoa. Joten enemmän toimituksellista otetta virallisiin julkaisuihin, kirjoittakaa selkokielellä, lyhyesti ja asiaa! Eikä muutama kuvakaan tekisi pahaa. En tarkoita virkailijoiden naamakuvia! Joten paljon on oppimista! Hyvä esimerkki normaalista kanssakäymisestä netissä ovat julkiset keskustelufoorumit jotka pohtivat tavallisia käytännön asioita. Sieltä löytää todella "sisällöttömiä sisältöjä", puhumattakaan siitä kuinka siellä turmellaan kaunista Suomen kieltä! Mutta tämän kielen ymmärtää jokainen.
Suojärvi-2, (klikkaa kuva isommaksi)	YLE kansalaisten osallistumisen ja sivistyksen edistäjänä, johtaja Olli-Pekka Heinonen Johtaja Olli-Pekka Heinonen valotti YLEN:n roolia tietoyhteiskunnassa. YLE:n rooli on tukea, luoda, ja kehittää kotimaista kulttuuria. Sivistysrooli on olennainen osa tv-työtä näinä päivinä jolloin ns. "Huomiotalous" on vallannut tv:n. On Tosi-tv:tä, Seikkailu-sitä ja tätä, Idols'ia jne. ja näistä ohjelmista muodostuu nykyapäivän iltalehtien lööpitkin. YLE on tietoisesti vähentänyt ns. viihteellisiä ohjelmia tuotannossaan ja keskittynyt enenevässä määrin kulttuuri- ja opetusohjelmiin. Digi-tv tuo muassaan myös muita tavoitteita; on parempi äänen ja kuvan laatu, integroitujen ja edistyneiden ohjelmien palvelutarjonta lisääntyy joka puolestaan estää digitaalisen eriarvoisuuden synnyn. Taajuuksille saadaan tehokkaampi käyttö jonka tarkoituksena on saada aikaan vuorovaikutteisuus ohjelman tekijöiden kanssa. Myös digitaalinen tekstipalvelu tuo lisäarvoa tv:n käytölle. Kommentti: Digitaalisen tv-vastaanottimen hankinta on vieläkin monelle perheelle taloudellinen kysymys. Vasta sitten kun pääsemme halpoihin hintoihin digi-tv-puolella ilman kaiken maailman erilaisia digiboxeja joita nyt on vaikka mihin lähtöön, voidaan puhua sisällöllisestä ja teknisestä laadusta. Lisäksi ohjelmien nauhoitus on liian monimutkaista. Halvemmilla digibox'eilla ei voi nauhoittaa eri kanavaa kuin mitä katsoo eikä vieläkään ole markkinoilla kohtuuhintaista digi-tv:tä jossa olisi virittimet esim. 2-3 eri kanavalle jolloin ne kanavat voisi nauhoittaa suoraan DVD-levylle. TV:n pitäisi olla integroitu niin että siinä itsessään olisi esim. DVD- tai kovalevynauhoitin ja virittimet eri kanaville kuten analogisella puolella on ollut jo pitkään. Vuorovaikutteisuudesta digi-tv:ssä, "Sitten kun se tulee", ovat YLE:n edustajat puhuneet jo neljä vuotta Suolahden seminaareissakin mutta itse en ole sitä vielä havainnut. Ainoa näkyvä vuorovaikutteisuus on elektroninen ohjelmaopas; jos omistaa sellaisen tallentimen joka osaa "lukea" ohjelmaopasta ja sitten tallentaa halutun ohjelman suoraan ohjelmaoppaasta saaduilla tiedoilla. Onneksi hinnat digipuolen vastaanottimissa ja tallentimissa ovat laskusuunnassa joten pääsemme nauttimaan korkealaatuisesta ohjelmatuotannosta ehkä piankin, - ehkä? Ja jopa vuorovaikutteisuudesta...
	2. päivän puheenjohtajana toimi toimittaja Anna-Kaisa Hermunen Kiitos Anna-Kaisalle kriittisistäkin kommenteista ja mielipiteistä. Juttua olisi riittänyt pitempäänkin. Toivon mukaan Anna-Kaisa kirjoittaa ajatuksistaan myös jotain kivaa jatkossakin.
Suojärvi-3, (klikkaa kuva isommaksi)	Mediapajan toiminta jatkuu toistaiseksi! (7.10.2004) Lue lisää Seminaarin jälkeinen elämä: Maunulan verkkoyhteisö lopetetaan, asukastilan vuokrasopimus irtisanottu! Näillä näkymin Maunulan verkkoyhteisötoiminta joudutaan lopettamaan. Myös kotisivu- ym. koulutukseen/kotisivu-päivitykseen tarvittavien tilojen vuokrasopimus on irtisanottu jolloin Maunulassa ei enää ole koulutus/kotisivupäivitys-tiloja asukkaille/verkkoyhteisölle! Nettimaunula-projekti päättyi, se sai 1. palkinnon kansainvälisen Telecities-järjestön järjestämässä eCitizenship for All-kilpailun sarjassa Internet-oppiminen ja osallisuus, (aLearning and inclusion). Kaupungin päättäjät kävivät pokkaamassa palkinnon Nettimaunulan puolesta Italian Portossa. Tuli kiitosta ja ylistystä päättäjille! Maunulalaiset ikäihmiset saivat opetusta, projekti koulutti osaajia toimimaan esim. mikrotukihenkilöinä, kaikki asukkaat saivat oman sähköpostiosoitteen Nettimaunula-projektin myötä, (kts. linkki ennen 30.9.2004, sillä sen jälkeen Nettimaunulan sivusto ei enää rahoitussyistä toimi) ja paljon muuta, - myös toimivan tilan, Maunulan Mediapajan, jossa asukkaat voivat kokoontua, käyttää ilmaiseksi internet-yhteyksiä, saavat halvalla kopioita ja apua tietokoneongelmiin koulutuksen lisäksi. Nyt 6.9.04 tilanne on se että Mediapajan asukastilan vuokrasopimus on jouduttu irtisanomaan rahoituspuutteen vuoksi. Nettimaunula lopettaa toimintansa 30.9.2004 eikä Maunulassa ole enää lokakuun jälkeen opetus/kokoustilaa asukkaille atk-perustaitojen ja kotisivu- ja muiden kurssien koulutukseen eikä Maunulan laajojen kotisivujen vapaa-ehtoiseen päivitykseen, koska Mediapaja joudutaan sulkemaan. Myös ainoan asukaslehden, 4 kertaa vuodessa ilmestyvän Maunulan Sanomien kohtalo on vaakalaudalla. Mediapaja on toiminut asukastilana vapaaehtoisvoimin kesäkuusta lähtien, ainoastaan yksi henkilö oli osa-aikaisena atk-tukihenkilönä. Vapaaehtoiset ovat saaneet organisoitua toimintansa hyvin ilman palkattua työvoimaa, kiitos yhteisöllisten ja auttavaisten asukkaiden jotka uhraavat omaa kallista aikaansa yhteisön hyväksi. He ovat jopa kouluttaneet ilmaiseksi koulutustarpeessa olevia, sen lisäksi että päivystävät Mediapajassa palvellen asiakkaita kopioiden ottamisessa ja muissa asukasasioissa, kuten tiedotuksessa, atk-opastuksessa ja jopa kirpputoritoiminnassa. Mikä eteen, mistä apua? Valtiovalta ja kunnat esittävät kauniita suunnitelmia ns. tietoyhteiskunta-mallista ja sen toteuttamisesta. Rahaa tuloksiin pääsemiseksi luvataan eri tahoilta mutta rahoitus on aina projektiluontoista. Suomessa ei enää osata tehdä suunnitelmia ilman projektia. Projektin jälkeisestä elämästä kukaan ei puhu mitään eli siitä elämästä kun projektirahoitus on loppu. Nettimaunula-projekti täytti tehtävänsä, tiedettiin että se loppuu mutta kukaan ei ottanut huomioon että kun saimme projektin myötä organisoitua myös vapaaehtoistoiminnan niin kotisivupäivityksessä kuin muissakin tehtävissä, meiltä viedään nyt välineet ja tilat joilla ylläpitää vapaaehtoistoimintaa. Valtiovalta ja kunnat sysäävät yhä enemmän vastuuta kolmannelle sektorille eli järjestöille mutta sen paremmin valtiovalta kuin kunnatkaan eivät ole halukkaita antamaan riittävästi rahoitusta näille toimijoille. Maunulassakin tuhansien vapaaehtois-työtuntien työpanos valuu hukkaan vain sen takia että Mediapajan asukastilaan ei saada ulkopuolista rahoitusta vapaaehtoistoiminnan tilojen ylläpitokustannuksiin. Mediapajan tiloissa toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Onko liikaa vaadittu että edes tilan ylläpitokustannusten maksaja tulisi julkiselta sektorilta. On turhauttavaa uhrata kallista vapaa-aikaansa saadakseen vain todeta että sille ei anneta minkäänlaista arvoa päättäjien taholta. Kuka vapaaehtoinen enää kohta jaksaa? Sanoisinko että tympyy... Maunulan Sanomat, vastaava päätoimittaja Klaus Luohio
	Semiaarikooste: Sieminaarikoosteen ja kommentit on laatinut Maunulan Sanomien vastaava päätoimittaja, aikuiskouluttaja Klaus Luohio. Kommentit ovat allekirjoittaneen ajatuksia, eivät Maunulan Asukasyhdistyksen kannanottoja. Samoin viimeinen "Seminaarin jälkeinen elämä..." Kuvat Klaus Luohio. Klaus Luohio, www.kolumbus.fi/designart Klaus Luohio