Luontokohteiden selitykset:
7. Kookas kuusimetsä, epätasainen maasto.
Kohde on kallioiden välimaastossa oleva reheväpohjainen lehtokorpialue, jossa kuitenkin on haittana maan vedenläpäisykyvyn puute. Se aiheuttaa keväisin veden jäämisen notkelmiin, joka puolestaan pitkittyessään aiheuttaa kuusten kuivumisen. Notkelmissa on myös havaittavissa rahkasammalen lisääntymistä, joka taas estää kuivattavien lehtipuutaimien synnyn. Kallion reunoilla ja puroon viettävällä rinteellä on lehtomaista kasvillisuutta, erikoisuutena kookas korpinurmikka.

Puuston nykyisen tilanteen johdosta palokärki ja käpytikka ovat hyväksyneet sen reviirialueekseen.

 


Kalliorinteen kuusikko


 

Luontopolun opasteen kohdalla olevasta painanteesta vesi ei pääse valumaan pois, mistä syystä siinä viihtyvät vain sammalet ja vettä sietävät kasvit. Puustosta kuolevat ensiksi männyt, mikäli niitä on ollut ja sitten pinnallisjuuriset kuuset. Vettä paljon haihduttavat lehtipuut sietävät seisovaa vettä paremmin, mutta runsassateisina kesinä niidenkin juuret kärsivät hapen puutteesta ja ne altistuvat sairauksille ja lahosienille. Ruohokasveista jäävät lähinnä mätästävät heinät. Kuivina kesinä ei soistumista ole tapahtunut juuri ollenkaan, mutta sateisina kesinä ja erityisesti syyssateiden aikana huomaa voimakkaan rahkasammalen lisääntymisen, koska se kasvaa myös suhteellisen viileässä. Sen ansiosta myös maan happamuus lisääntyy ja vaativammat ruohokasvit katoavat. Luontoa tarkkaillessa huomaa selvästi, kuinka liikkuva vesi tuo paikalle elinvoimaisen pintakasvillisuuden, kun taas seisovan tai hyvin hitaasti valuvan veden alueella sammalet valtaavat pintakasvillisuuden, tosin samalla alueelle tulee tällaisiin olosuhteisiin sopeutuneita suokasveja.

Soistuminen jatkuu lokakuussa  2004                                                              Vaalean vihreät alueet ovat uutta rahkasammalkasvustoa.


Kostean kesän jälkeen soistumisen jäljet näkyvät selvästi 1998

Sama alue kuin yllä mutta vuosi on 2004

                                                         Elokuussa 2005 rahka-alueelle on kasvanut jonkinverran ruohoja ja saniaisia, koska kesä-ja heinäkuu olivat edellisiä vuosia kuivempia. Rahkasammal on kuitenkin valmiusasemissa syyssateista nauttimaan.
Soistumisen seuraus - puiden kuoleminen tai myrskytuhot. Maa pehmenee ja märkyyden johdosta erityisesti kuusien juuret tulevat pinnalle siksi, jolloin ne myrskyssä irtoavat helposti maasta. Kuvissa kaatuneiden puiden takana kovalla maalla olevat puut ovat pysyneet pystyssä      .                       


Myrskyn jäljiltä 2001


Myrskyn tuhot 2001

Suomihan on maailman metsärikkain maa, pinta-alasta on metsämaaksi luokiteltua maata yli 60 %. Soitakin on yli 30 %, joka sekin on maailmanennätys. Suot olivat aikaisemmin tärkeitä pelloksi raivattavia maita, Maunulassakin nykyisin niittynä oleva Suursuon alue on ollut suota, tosin merenpohjaan kerrostuneen saven vuoksi turvekerros on ollut melko ohut ja sen viljelyyn otto on ollut suhteellisen helppoa

Jääkauden jälkeen suot ovat muodostuneet pääasiassa kahdella tavalla, matalien järvien umpeen kasvamisella ja vettä läpäisemättömällä maapohjalla seisovan veden vuoksi. Jääkauden jälkeisen maannousemisen johdosta vesien aikaisemmat juoksusuunnat ovat muuttuneet. Pohjanmaan rannikolla se vaikuttaa edelleen soistumiseen.
Takaisin luontopolulle]  [ Seuraava luontokohde ]