reuna_pallo.gif (871 bytes)  Yleistä Maunulan luonnosta

viiva.gif (954 bytes)

                                                                       

MAUNULAN YMPÄRISTÖN KEHITYS / Osmo Airo

Maunula on ollut Oulunkylän kunnan maanviljelystilojen aluetta, jonne myöhemmin syntyi jonkinlaista huvila- ja pientaloasutusta. Alueen pellot ovat syntyneet vanhan käytännön mukaan turvepohjaisille maille, jotka sekä kosteuden että kivettömyyden johdosta sopivat viljelyyn. Nykyiset alue- ja kadunnimet kuvaavat vanhoja olosuhteita: Suursuo, Rajametsäntie, Metsälä, Koivikkotie ym. Kun alue  liitettiin      Helsinkiin, pellot olivat aluksi kaupungin hevosten heinäpeltoja ja laitumia. Hevosten jäätyä pois käytöstä pellot jäivät oman onnensa varaan ja niistä syntyi erilaisia niittyjä.
Uuden Maunula-lähiön mainoskuva kirjasta: Helsingfors stadens anlete

Kuvausvuosi 1955

 
maunula1960.jpg (32886 bytes)
 Maunulaa vuodelta 1960. Peltoniityn laidalla nousee uusi lähiö.

(Saksalaisesta Praline-lehdestä /Osmo Airo)

 
pellosta_nousee_yks_kyla.jpg (22837 bytes)  Sama näkymä (suurin piirtein) myöhäissyksyllä 2000. Kuva: Kari Sundval

Talvi 2004

näkymä on sama kuin edellisissä, osa kuusista on jouduttu poistamaan

 
 

Syksy  2004. Rivitalot alkavat jäädä puiden taakse, edessä oleva niitty kasvaa hoitamattomana     heinien lisäksi ohdakkeita ja pujoa.
   
Kesä 2007, alkukesä lämmintä ja heleistä, heinäkuun sateet rehevöittivät alueen ja talot ovat hyvin piilossa.

Edessä oleva niitty on uudistettavana ja kuuluu osana uuteen Pirttipolun puistoon.
   
30-luvulla Maunulanvuori (Kirkkomäki) sekä hyppyrimäen alueen pähkinälehto olivat suosittuja helsinkiläisten retkeilykohteita, erityisesti partiolaiset pitivät täällä maastoleikkejään ja keräsivät syksyisin pähkinäpensaista tuleentuneita pähkinöitä. Maunulan maja oli ampumaseuran käytössä, maalitaulut olivat Maunulan puoleisessa rinteessä.Välimaasto oli vanhaa peltoaluetta, joka pidettiin paljaan niittynä. Ampumarata lopetettiin vasta 60-luvun alussa, jonka jälkeen niitty nopeasti pensoittui ja rinteeseen syntyi tiheä koivikko.

Ympäristöluontoon ovat vaikuttaneet maanviljelyn loputtua vähintään yhtä paljon sota-aikaiset polttopuuhakkuut; alueen ensimmäisessä kaupungin metsätaloussuunnitelmassa 50-luvun alussa onkin Maunulan metsät arvioitu metsätalouden kannalta pilatuiksi, pahimmat alueet käytettiin kuitenkin uuden asutuksen tonteiksi. Onneksi suuret männyt ja suurimmat kuuset eivät kelvanneet polttopuiksi, joten niitä on vielä jäljellä asunto-alueillakin.

Maunulan kasvillisuuden runsaus johtuu pääasiassa rinnealueiden ravinnerikkaudesta. Merkittävänä tekijänä on myös kallioperän moninkertaiset muutokset ja niiden yhteydessä syntyneet erilaiset mineraalit. Pakilassahan on ollut kaivos, josta on louhittu raudan lisäksi kalkkikiveä ja lyijyä.
[Luontosivulle] [ Kotiseutu ]