Päivän luontokuva

 

     
   
Kaupungin rakennusvirasto huomasi vihdoinkin, että pajukoitunut sekä pujon ja ohdakkeiden valtaama vanha niitty pilaa  paljon käytetyn luontopolun näkymät ja teki alueelle uuden niittysuunnitelman. Hoito on vielä kesken, mutta  niiton ja pajujen poiston jälkeen kasvillisuus on täysin erilainen. Erityisen silmiinpistävä on jättipalsamin runsaus niityn pohjoispäässä.    
     
   
 

Syyspäivän tasauksen jälkeen ilma tuntui edelleen kesäiseltä. Luonto ilmeisesti totesi, että on ilotulituksen aika juhlistaa todellisen syksyn tuloa, ja järjesti oikein hienon aamuisen ilotulituksen. Värit vaihtelivat eritasoisten punaisten ja keltaisten välillä. Näytös olisi pitänyt saada videolle, se kesti kaikkiaan viitisen minuuttia ja päättyi auringon noustessa näkyviin.

    
     
 
Elokuun lopun myrskyissä salama iski Niittyläntien koirapuiston vieressä kasvavaan kuuseen. Kuori irtosi latvasta juureen asti ja jatkoi lähellä olevaan parimetriseen kantoon, joka sananmukaisesti räjähti, halkesi ja palaset lentelivät monen metrin päähän.
 
Syyspäivän tasauksen jälkeen on luonnossakin näkyvissä talven odotus. Jotkut vaahterat ovat jo aloittaneet punastumisensa ja pihojen iltavalaistus näkyy kauas. Talviomenat ovat vielä puussa melkein kypsinä ja odottavat poimijaa.  
Valoisien kesäiltojen jälkeen saadaan syysiltaan romanttista tunnelmaa valojen avulla.  Eräällä Maunulan pihalla syksy aloitettiin pikkusoihtujen leikillä, eikä syyshämärä tuntunut  ollenkaan pahalta.  
 
Heinäkuun lopulla oli useita ukkospäiviä, jolloin tuuli oli ajoittain todella myrskyisää.  24.7. se oli pahimmillaan, kuvassa oleva vanha riippakoivu (Margelinin koivu) kesti terveenä puuna  sen hyvin, vaikka 4-5 metriset riippaoksat olivat välillä melkein vaakasuorassa. Yksinäinen lehtipuu on kesäasussaan herkästi murtuva, koska sen lehvästö ottaa tuulen kuin laivan purje.

 
Kesäpäivän seisauksen vaiheilla päivän pituus on viikon verran melkein muuttumaton, se jää Helsingin kohdalla neljä minuuttia alle 19 tunnin. Kalenterikesähän alkaa vasta nyt ja päättyy syyspäivän tasaukseen syyskuussa. Päivä alkaa lyhentyä enemmän auringon nousun kuin laskun tähden. Heinäkuun loppuun mennessä se ehtii lyhentyä kaksi tuntia.
Kuukauden vaihteen jälkeen kesä tuli oikein ryminällä, täällä rannikon läheisyydessäkin oli hellepäiviä. Luontokin piristyi ja kasvit alkoivat  joukolla näyttää kukintojaan.  Päivänkakkaratkin olivat  kasvot hymyssä, pienemmät odottivat vielä uusien pusuhuulien kasvua.
Vanha sanonta on "yhdeksää syksyinen yö, kymmentä keväinen päivä". Toukokuun ilmat ovat todella olleet niin vaihtelevat, että sääennusteetkin ovat muuttuneet muutaman tunnin välein. Lauantai 28.5. alkoi täysin pilvisenä, mutta lännestä tullut tuuli hajoitti pilvet muutamassa minuutissa. Kovalla kiireellä sain viimeiset pilvenrippeet kuvatuksi panoraamakuvaan.
Kaupunki pitää hyvää huolta Kurjenpuistosta ja sen kuntopolusta. Viherosaston työryhmä teki   torstaina 26.5. ahkerasti töitä ja alue tuli todella siistin näköiseksi.
Kevään värit vaihtelevat päivittäin, vihreys lisääntyy ja tummenee ja erityisesti sateen jälkeen luonto näyttää parhaat värinsä. Kun lisäksi taivas on  kirkas, ovat värit kuin mainoksissa.
Kevään värit tuovat jatkuvasti yllätyksiä. Vaihtelevan pilvisyyden jälkeen saattaa auringonlasku olla uskomattoman värikäs. Valitettavasti paras väriaika on niin lyhyt, että sen kuvaamiseen tarvitaan hyvää onnea - oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.  Yleensä värit ovat parhaimmillaan kumpupilvien yhteydessä, tällaista tasaista taivasväritystä näkee harvoin.
Aurinkokin oli kai ollut juhlimassa vappuaattona, kun se oli vielä virallisen auringonnousun aikaan ihan unessa ja raotteli pilviverhoja vasta  kahdeksan jälkeen. Näyttää kyllä menevän aamukahvin jälkeen uudestaan nukkumaan.

                                                   VAPPUTERVEISET KAIKILLE LUONNONYSTÄVILLE

  
Suomen kevätkukista ovat valkovuokot kaikkein näyttävimmät. Ne viihtyvät parhaiten lehtimetsissä, koska aikaisin keväällä ne saavat tarpeeksi valoa ennen puiden lehtien puhkeamista. Ilmaston lämpenemisen johdosta saattaa Lounais-Suomeen tulla enemmän varjoa sietäviä pyökkimetsiä, jolloin myös kevätkukat saattavat vaihtua allaolevan hollantilaisen pyökkimetsäkuvan mukaisiksi.
 
 Pitkän pakkaskauden jälkeen riitti yksi lämmin yö ja aurinkoinen päivä, niin ensimmäiset kevätkukat olivat valmiina virkistämään pihan ilmettä. Lumikello ja talventähti kehittyvät jo lumen alla täyteen kukintavalmiuteen, joten pienikin aukko lumessa saa ne heti avaamaan kukkansa.
 
21.3.2005  klo 6.00                             21.3.2005  klo 6.10  
21.3.2005                                                                                                                                                                        Kevätpäivän tasaus on tähtitieteellisen kevään alku. Tänä vuonna se sattui myöskin ilmaston muutoksen kohdalle, ensimmäinen päivä kun päivälämpötila oli yli 0 astetta. Taivaskin oli ihan pehmeän värinen ja värit muuttuivat jatkuvasti. Kevätpäivän tasauksessa on virallisesti kaikkialla maailmassa päivä ja yö yhtä pitkät. Tarkemmin se  on hetki, jolloin aurinko on täsmälleen päiväntasaajan kohdalla. Kun meillä käytännössä auringon nousu ja lasku mitataan auringon yläreunan mukaan, niin päivä pituudeksi tulee noin 10 minuuttia enemmän. Kuukauden loppuun mennessä päivän pituus on jo 13 tuntia.  
 
1.3.2005                                                                                                                                          Metsän hoitohakkuun yhteydessä poistettiin juurikäävän vioittamat kuuset, mutta  kaikki männyt jätettiin  kasvamaan. Hakkuualueelle syntyi nopeasti monilajinen  lehtipuutaimikko. Koivu on pääpuulaji, mutta joukossa on leppiä,  tuomia, raitoja ja vaahteroita sekä pensaspajulajeja. Alkuperäislajeina ne eivät eksyneet avaamaan silmujaan syyslämpimien johdosta kuten etelästä kotoisin olevat pihapuut vaan jäivät odottamaan kevään valoista aikaa.  
 
  28.2.2005              Panoraamakuva                                                                                                                             Pitkän lumisade- ja pilvisyysjakson jälkeen pakkasaamun aamuauringon tuleminen tuntui oikein mukavalta - ainakin ikkunasta katsoen. Pakkasta on vielä 15 astetta, mutta kevätaurinko odottaa ulkoilua.
 

21.1.2005                                                                                                                                      Sateisen ja lauhan tammikuun alun jälkeen saatiin vihdoinkin kunnon lumisade. Saunabaarilta Maunulan matematiikkalukioon johtavasta polusta tuli romanttinen pylväskäytävä, sen vasemmalla puolella on tosin myrskyn katkaisema iso kuusi. Tyvilaho on ilmeisesti heikentänyt rungon, mutta kiinteä maa on pitänyt juuret paikoillaan.

  

1.1.2005                                                                                                                                              Vaikka aurinko nouseekin aamulla samaan aikaan kuin jouluna on päivän pituus kuitenkin lisääntynyt kymmenellä minuutilla, koska aurinko on laskenut joulusta alkaen joka päivä minuuttia myöhemmin. Päivän pituus Helsingissä on nyt jokseenkin tasan kuusi tuntia. Kirkkaasta aamuauringosta huolimatta pilvet ja sade voittivat  taas auringon yritykset.
VUOSI 2004

 31,12,2004                                                                                                                                                                      Vuoden viimeinen päivä oli yllättäen aurinkoinen ja lauha, lämmintä pari astetta. Auringonlaskun aikana alkoi pilvistyä, mutta lopussa kuitenkin auringonlasku näkyi Rajametsäntien päässä. Säätiedotus lupaa huomiseksi aamuaurinkoa, toivotaan että se ennustaa tulevasta vuodesta kulunutta vuotta kauniimpaa.
 
Maunulan luontolaiset toivottavat kaikille maunulalaisille ja muillekin luontokuvien  katsojille oikein hyvää ja iloista ja rauhallista joulua sekä onnea ensi vuodelle 2005. Toivotuksiin yhtyy pihamökissä ahkeroiva joulutonttu, joka on tehnyt pitkiä työpäiviä jo marraskuusta alkaen. Nyt hän odottaa vain joulupukkia, joka on luvannut viedä hänet takaisin omaan koloonsa hyvin ansaituille talviunille. Hän taikoi meille kuvaa varten päiväksi hyvän lumipeitteen ja tuli kyllä kuvaankin mukaan, mutta eihän joulutontut näy valokuvissa.

 

  22.11.2004                                                                                                                                       Tämä ei ole tulipalon aiheuttama valoilmiö, vaan  lumisateen uhatessa mereltä  aurinko   yrittää voittaa taistelun. Voimakkaasta yrityksestä huolimatta  lumipyry voitti jo iltapäivällä ja lunta satoikin yli kymmenen senttiä.
 

 21.11.2004                                                                                                                                                                      Muutaman päivän pakkasjakson jälkeen tuli pääkaupunkiseudulle kunnon lumipyry, josta Maunulakin sai osakseen vajaan 10 senttiä kirkasta ja pehmeätä lunta. Tilastojen mukaan sen pysyvyys on hyvin epätodennäköistä, sääennusteen mukaan jo seuraavan viikon lopulla sää lämpenee huomattavasti. Keskimääräistä lämpimämmän syksyn jälkeen tullut äkillinen pakkaskausi saattaa vahingoittaa arkoja pihakasveja, lumipeite tuli kuitenkin suojaamaan maan jäätymistä syvemmälle.

 

14.11.2005  Panoraamakuva                                                                                                                                               Syksyn ruska-aika oli aika väritön ja hyvin lyhytaikainen. Värillisiä kuvakohteita ei juuri ole löytynyt, näkyvät auringonnousutkin ovat olleet ihan satunnaisia. Onneksi isänpäivän aamu oli yksi näistä, vaikkei päivästä enää tullutkaan aurinkoista, mutta isäthän nauttivat  monesta muustakin.

 

8.11.2004     Panoraamakuvat                                                                                                                                               Sattui kerrankin sellainen päivä, että sekä aamurusko että iltarusko syttyivät samana päivänä. Päivä oli kyllä niin lyhyt, että kun aamurusko oli kaakon suunnalla niin iltarusko oli jo lounaisella taivaalla.   Virallinen päivän pituushan on sentään Helsingissä vielä kahdeksan tuntia. Päivän maksimilämpötilakin oli 3-4 astetta keskimääräistä korkeampi.

 

.

1.11.2004   Panoraamakuva                                                                                                                                          Marraskuu alkoi sateisen lokakuun jälkeen värikkäällä auringonnousulla, taivas oli kuutamon jälkeen vielä kirkkaan sininen. Panoraamakuvassa näkyy auringon kirkastama taivaanranta laajalla alueella. Katujen ja luontopolun valopisteet näkyvät vielä selvästi.                                                                                          

27.10.2004                                                                                                                                    Täysikuun painuttua horisontin taakse aurinko alkoi valaista taivaanrantaa. Meren päällä olevat pilvet pitivät kuitenkin luonnon vielä varjossa ja polkupyörätien valot palamassa. Koko luonto näytti siniseltä.
-------------
17.10.2004                                                                                                                                                                                    Päivän luontokuva ei aina ole iloinen ja värikäs. Syksyllä saattaa olla masentavia, harmaita      päiviä. Tässä on malli kuvauspäivän aamupäivästä, harmaus jatkui  samanlaisena                   koko päivän, vaikkei kunnon sadetta tullutkaan.

-------------
 
Vihdoinkin tuli korkeapaine ja kirkkaat ilmat. Säätiedotuskin piti paikkansa aamuruskoa myöten.  Syysruskokin  saattaa joskus   olla    taivaalla .                                                                                                                        
   
Sateisen syksyn vuoksi puiden syysväritys jäi tavallista laimeammaksi. Haapa on kuitenkin kotimaisena puuna varautunut kaikenlaisiin ilmoihin ja kirkasti tänäkin syksynä metsäluontoa. Myrskytuulet veivät koivuilta kellastuvat lehdet jo aikaisin ja pihlajankin lehdet näyttävät lahoavan ennen kunnollista punastumista.    
   
Aurinko pilkahti hiukan, mutta sitten satoikin koko päivän, yösateen lisäksi tuli 10 milliä lisää. Kaikkiaan touko-syyskuussa satoi yli 600 milliä, mikä tarkoittaa 60 kuutiometriä aarille. Kun Maunulan asuttu pinta-ala on noin 1 neliökm, olemme saaneet vettä kesän aikana yhteensä 600  miljoonaa litraa.    
   
Tähtitieteellisen syksyn ensimmäistä näkyvää auringonnousua sai odottaa 4 päivää, ennenkuin aamupilvet poistuivat ennen aurinkoa. Taivas näytti sadepäivien jälkeen sitäkin sinisemmältä.

 

  

 

  
Aurinkokierron mukainen kesä loppuu ja syksy alkaa.  Kesän viimeinen auringonlasku on alkamassa, jäähän muistoihin edes sateettoman hetken kuva,  vaikka sadepilvet  vielä näkyvät uhkaavasti. Kesän sademäärä juhannuksesta tähän päivään oli lähes  500 mm. Virallinen sademäärä ei tunnu kovin suurelta, mutta se tarkoittaa kuitenkin, että yhtä aaria kohden on satanut 50 kuutiometriä eli 50000 litraa vettä. Ei ole ihme, jos maa on märkä

.        

 
 
Nokkosperhosilla on kiire saada talven vararavinto kerätyksi. Päiväperhosethan lentävät vain poutasäällä, mieluiten auringonpaisteessa ja syyskauden jatkuvat sateet ovat hidastaneet varastojen keruuta. Energiaa pitää riittää vielä kevätlentoonkin. Nokkosperhoskanta on elpymässä parin vuoden takaisesta kadosta, mutta kanta on edelleen pienempi kuin vasta lähivuosina talvehtimaan oppineilla neitoperhosilla. Amiraali muuttaa edelleen syksyllä etelään, saa nähdä milloin sekin saa hankituksi talvehtimisgeenit.

 

  
 
Ensimmäiset kylmät aurinkopäivät tuovat rautatieläispuun omenien poskille kirkkaan punavärin. Tämä omenalajike tuo väriä vielä pitkälle myöhäissyksyyn.

 

  
 
Syksyisin, ruohojen lakastuttua,. tulevat  maapuut  näkyviin polkujenkin lähellä. Keskuspuistossa näyttää niitä olevan melko runsaasti. Kuva on Maunulan majalle vievän tien varrelta, jossa on myös pystyyn lahonneita koivunrunkoja.

 

  

 
Elokuu oli sateinen, pahimmillaan satoi viidessä minuutissa kymmenen milliä. Kaikkiaan elokuun sademäärä oli runsaasti yli 100 milliä, mikä ei kuitenkaan ole lähelläkään heinäkuun sateita.

 

  
 
Pihlajan punertuvat marjat ovat ensimmäisiä merkkejä saapuvasta syksystä.  Pihlaja kuuluu maailman kauneimpien puiden joukkoon, alkukesällä se on täynnä valkoisia kukintoja, syksyllä tulevat ensin punaiset marjatertut ja loppusyksynä on värikäs ruska-aika. Talvellakin punaiset marjat  värittävät lumisia puita.

 

  

Tulikukka on kuivien metsien ja kallioiden kaksivuotinen koristus. Se tekee ensimmäisenä vuotena karvaisen lehtiruusukkeen ja kukki toisena vuotena ja tuottaa erittäin runsaasti siemeniä. Se viihtyy myös pihakasvina, mutta suuren siemensatonsa johdosta valtaa helposti kasvupaikat itselleen.

 

  

 

  

 

  

 

  

 

  
19.7.2004                                                                                                                                              Kuva on Malkapolulta, missä  alkuperäiseen kasvistoon kuuluva lehtomaitikka on säilynyt.   Sitä saattaa löytyä vieläkin uurnalehdon läheltä puron varrelta.

Äitihevonen ja kuukauden ikäinen varsa laitumella 12.7.2004

Idän unikko 26.6.2004I

 
Juhannusruusu 14.6.2004

Kesän alku 1.6.2004

1.1.2004                                                                                                                                              i   Vuosi 2004 alkoi auringonnousulla selkeälle, siniselle taivaalle. Lumisade antoi vielä odottaa itseään, mutta kyllä oikea talvikin tuli.

 
Katso aikaisempia kuvia!!!

 

 Etusivulle ] [ Kotiseutu ]